MAY DAY, I'M TRIPPING

Vappuviikonloppu (onko toi yhdysana?) meni meillä vähemmän kosteissa tunnelmissa kuin monilla muilla suomalaisilla. Vuokrattiin hieno Mersu ja lähdettiin tyttöjen kanssa roadtripille Luxemburgiin. Dortmundista ajaa sinne n. kolme tuntia eli ei oikeastaan matka eikä mikään. Kierreltiin vähän niitä harvoja nähtävyyksiä, joita siellä oli.

May Day weekend was a little less alcohol-filled for us than most Finnish people. We rented a really nice Mercedes and took a road trip to Luxembourg with the girls. It takes about 3 hours from Dortmund, so easy breezy. Upon arrival we went around and saw the few sights there were to see. 

 

Syötiin huonoa meksikolaista. Pyörittiin ympyrää, otettiin selfieitä, päätettiin ettei ajeta Dortmundiin takaisin illalla vaan lähdetään Brysseliin seuraavana aamuna. Haettiin hammasharjat huoltsikalta, koska luonnollisesti ei ollut mitään mukana. Ajettiin hostelliin keskelle metsää, nukuttiin ja syötiin kiireessä aamupalaa. 

Ate bad Mexican Food (if you ever see a 'Chi Chi's', don't go. You'll regret it.). Wandered around some more, took some selfies, decided not to drive back to Dortmund that night but go to Brussels in the morning. Bought some toothbrushes from a gas station because naturally nobody had anything with them. Drove to a hostel in the middle of the woods, slept, ate breakfast scraps. 

Saavuttiin Brysseliin. Satoi ja meni hermot liikenteessä. Käväistiin levykaupassa. Ostettiin euron vohvelit, lisää selfieitä. Haettiin auto, pysähdyttiin Liegessä, pelättiin autovarkaita, juotiin oluet, lähdettiin taas. Pysähdyttiin Aachenissa, otettiin taas selfieitä (tällä kertaa lehmien kanssa... jep.), eksyttiin. Karaokepartyt ja Whitney Houston -duetot autossa. Mieletöntä. 

Arrived to Brussels. It was raining and we got road rage. Listened to vinyls in a record shop. Bought waffles for a euro, more selfies. Got the car, stopped in Liege, watched out for sketchy car thief -looking people, drank beers, left again. Stopped in Aachen, took selfies with cows and got lost. Karaoke party and Whitney Houston -duets in the car. Amazeballs.

Tästä mun vaihtariblogista on näköjään tullut reissublogi, kun kamera näkyy olevan mukana vain matkoilla. Mun normaalielämä ei kuitenkaan ole kauhean mielenkiintoista,että siitä jaksaisi kirjotella. Jossain vaiheessa teen vähän arkisemman postauksen. Huomenna matka jatkuu Müncheniin moikkaamaan Liljaa! Odotan innolla 10 -tuntista bussimatkaa... ugh.

My exchange blog has obviously turned into a travel blog since I apparently carry my camera around only in those occasions. My normal life isn't that interesting really. At some point I'll write about my days here in Germany, I promise. Tomorrow I'm heading to Munich to see Lilja and I'm totally looking forward to the 10 hour bus drive.. NOT.

KING'S DAY IN DAM

King's Day:ta eli kuninkaan päivää vietetään 27. huhtikuuta, Hollannin kuninkaan Willem-Alexanderin syntymäpäivänä. Juhla tunnettiin ennen kuninkaan kruunaamista nimellä Queen's Day, kun maan päämonarkki oli kuningatar. Eli toisin sanoen koko kansa juhlii kuninkaallisten kanssa! Me lähdettiin sitten kanssa Amsterdamiin, kun kuultiin tästä huikeesta festivaalipäivästä. Seikkailtiin koko päivä Amsterdamin keskustassa keskellä oranssiin pukeutunutta ihmismerta. 

King's Day is celebrated on the 27th of April, on the birthday of Willem-Alexander, the king of Netherlands. The celebration was formerly known as Queen's Day, when the Queen was their head monarch. So basically the Dutch people all celebrate these important birthdays with the Royal Family! When we heard about this awesome festival day, we knew we had to be there. And so we roamed around the streets of Amsterdam for the day, surrounded by people dressed in orange.

Kuninkaan päivänä Amsterdam muuttuu myös yhdeksi isoksi kirpputoriksi: kuka tahansa voi pystyttää oman myyntipisteen kadunvarteen ja päästä eroon vanhoista tavaroistaan. Ihmiset myi paljon myös itsetehtyjä leivonnaisia. Ja jos se ei vielä riittänyt, oli vielä kaikki normaalit festivaalikojut hot dog -ständeineen ja huvipuistoineen. Juhlatunnelmaan pääsi nopeasti mukaan, kun saatiin vähän oranssia päälle ja Hollannin lippua naamaan. Hollantilaisten yhteenkuuluvuus oli aika vaikuttavaa, kaikki tuntui olevan tosi mukana ja hyvällä päällä. Harmi, ettei Suomessa ole mitään vastaavaa. (Torille kokoontumista ei lasketa.)

On King's Day the city turns into this huge flea market: people sell clothes and baked goods on the streets and anyone can set up shop! If that's not enough, they have the basic carnival stands too, from hot dogs to souvenirs and amusement rides. It was easy to get into the party mood when we found something orange to wear and painted the Dutch flag on our faces. The patriotism was quite impressive, everyone seemed to be in a good mood and really into it all. Too bad that we have nothing like this in Finland. (except when we win the ice hockey championships...)





Kaikista hauskimpia nähtävyyksiä oli kyllä ihmiset jotka ajeli veneillä kanaalissa ja biletti kuin viimeistä päivää. Joissain pikkupaateissa oli jopa 25 henkeä varustettuna kunnon musiikkivehkeillä ja sieltä ne sitten heilutteli silloille kerääntyneille ihmisille. Meidän viimeinen kohde oli Panama -klubi, joka pitkän päivän jälkeen tarkoitti lähinnä nukkumapaikkaa useimmille ihmisille. Voin kertoa, että en koskaan ole nähnyt baaria jossa puolet ihmisistä nukkuu sohvilla, tupakkakopissa ja käytävillä lentämättä pihalle. Meidän porukka yritti urheasti taistella kahteen asti ja onnistuttiin pääsemään DJ:n kanssa lavallekin.

One of the most interesting sights were the people who drove up and down on the canals in their boats and partied like there was no tomorrow. Some really small boats had up to 25 people and serious music equipment in them and they were just waving to all the spectators who had gathered on the bridges to watch them go by. Our last target was the club Panama that turned out to be just a place to sleep for most. Our group tried to fight until the end and we even managed to make it on stage with the DJ. We definitely had to party hard, because we couldn't go home... until 2 AM.

CAN'T SPELL PARTY WITHOUT PRAGUE

Oon niin sekaisin päivistä ja viikoista kun kaikenlaista tapahtuu koko ajan! Piti oikein tarkistaa että "niin oltiinko me Prahassa tosiaan viime viikonloppuna vai sitä edellisenä..?" Vannon, että oon tuhonnut aivosolujani täällä ihan liikaa.

Tosiaan, Tsekin matka oli ihan nopeesti päätetty juttu, viikkoa ennen sunnuntaina varasin paikan sinne. "Ai ei ole tekemistä ens viikonloppuna?" *klik klik* ja olen menossa Prahaan. 

Torstai-iltana sitten lähdettiin Dortmundista ja edessä oli 10 tunnin bussimatka. Voitteko kuvitella kuinka monessa eri asennossa voi yrittää nukkua siinä onnistumatta?

Valmiiksi väsynyt porukka saapui hostellin aamupalalle perjantai-aamuna ja siitä lähdettiin melkein heti kaupunkikierrokselle. Meillä oli oppaana australialainen mies, joka oli omalla reissullaan rakastunut Prahaan ja tekee nyt oppaan hommia työkseen. Oon käynyt Prahassa kerran muutama vuosi sitten ja kiersin silloin samat nähtävyydet, mutta tällä kertaa sain niistä enemmän irti.

Kaupungin suurimpia nähtävyyksiä on Kaarlen silta, linna, vanha kaupunki ja astronominen kello.

Mulle aivan uusi turistikohde oli John Lennon -seinä. Graffiteilla täytetty pala kiviseinää symboloi tsekkiläisille sananvapautta ja on melkein ainoa tapa rauhanomaisesti kritisoida maassa tapahtuvia vääryyksiä. Opas kertoi, että koko seinä oli yhtenä yönä pari kuukautta sitten maalattu täysin valkoiseksi ja se oli alle viikossa uudestaan täynnä uusia kirjoituksia, kuvia ja Beatles -laulujen sanoituksia. Tottakai ikuistettiin omatkin nimemme seinään. Kaikessa kokonaisuudessaan tosi vaikuttava ja erilainen nähtävyys.

Matkalla kaupungin läpi saatiin kuulla hauskoja tarinoita kaksimielisistä kuvanveistäjistä ja ikkunoista heitetyistä katolisista papeista. Lounaan jälkeen jäätiin Kian, Kaanin ja Brendan kanssa kuolaamaan Trdelnik -nimisiä kanelipullia ja eksyttiin vahingossa muista siinä samalla. Oli kyllä ihan sen arvoista ja syötiin samanlaiset seuraavanakin päivänä! 

Hostellilla käytiin sit lähinnä kääntymässä, kun ohjelmassa oli Pub Crawl ja ihan oikeat "ilmasen viinan bileet". Ekassa baarissa sai tunnin verran juoda vodkaa, absinttia, olutta ja viiniä ihan niin paljon kuin vain sai alas. Alkoholisoituneille vaihtareille se oli enemmänkin haaste, joka otettiin ilomielin vastaan. Siinä vaiheessa kun ei enää pysynyt laskuissa siitä, kuinka monta shottia oli 30 minuutissa kiskonut alas, peli oli aika selvä. (Sanotaanko näin, että mun ilta loppui aika lyhyeen...)

Lauantaina haahuiltiin ympäriinsä ilman mitään selkeää päämäärää eikä kenelläkään ollut kiire mihinkään. Suurin osa meistä halusi maistaa paikallista ruokaa ja lounaspaikaksi valikoitui Restaurace Ostrovní. Jos ikinä ootte Prahassa ja haluatte päästä halvalla ja saada hyvää, laadukasta ruokaa, kannattaa suunnata sinne. 

Ruoan jälkeen bongattiin polkuveneitä ja mentiin Vltava -joelle seilailemaan tunniksi. Hostellille palattiin vasta yhdeksän aikoihin ja osa lähti vielä toisen kerran ulos bilettämään, mutta me Kian kanssa oltiin niin kuolleita että simahdettiin jo ihmisten aikoihin. 

Sunnuntaina oli kotimatka, toiset 10 tuntia bussissa. Onneksi pysähdyttiin siinä välissä Dresdenissä. Nätti kaupunki, ei paljoakaan tekemistä, kahdessa tunnissa nähty. Taas oli huippureissu mahtavalla porukalla, voi että kun tätä voisi tehdä lopun elämäänsä...

Reissun parhaat:

- Kaikki se ruoka!
- Pub Crawl
- Desmond ja sen intialainen poikaystävä
- Saatiin kokeilla Segway:tä
- Henry, Leonard ja Desmond -duck trio
- 5 tunnin Taboo -maraton: "the girl from the Dumbledore stuff (= Emma Watson)"
"you know there's this guy named Bob.. and he has squarepants (=Sponge)"
- Kaanin kamala lapsuus

HAMPURI, ST. PAULI JA REEPERBAHN

Ihan hullua menoa ollut viimeiset viikot. Tuntuu etten pysy hetkeäkään paikallaan ja kotona käydään vaan kääntymässä. Tänään ei ollut koulua, joten päätin nyt istua ajan kanssa koneelle, ladata kuvia ja kirjotella kuulumisia.

Pari viikkoa sitten Lilja tuli käymään pääsiäslomallaan Münchenistä ja meidän piti lähteä käymään Amsterdamissa ja Frankfurtissa, mutta ne suunnitelmat kaatui majoituksen löytämiseen. Meidän vaihtariporukasta oli osa lähdössä Hampuriin viikonlopuksi, joten päätettiinkin vaihtaa meidän bussiliput siihen suuntaan ja lähteä niiden mukaan. Päätös osoittautui oikeaksi, sillä meillä oli tosi mahtava jengi ja hauskaa riitti. 

Perjantaina yhdeltä lähdettiin Dortmundista ja illan suussa oltiin Hampurissa. Suunnistettiin meidän hostellille, joka oli noin 20 min päässä keskustasta. Tilattiin pizzaa, aloteltiin siellä ja lähdettiin katsomaan mitä Hampurin yöelämä meille tarjoaisi. St.Pauli ja Reeperbahn - eli Hampurin tunnetuin baarikatu oli täynnä ihmisiä (bongattiin suomalaisiakin!) ja baarikierroksen aikana pysähdyttiin useampaan paikkaan. Yritin saada kaikkia DJ:tä soittaan 'Sandstormia', mutta kellään ei ollut sitä soittolistallaan. Ihme tyyppejä. Melkein joka toinen paikka oli baari/strippiklubi ja joka toinen joku mättöpaikka. Syötiin tajunnanräjäyttävää kebabia (lauantaina jopa 3 kertaa), joka näkyykin sitten suoraan vyötäröllä.

Baarista palattiin hostellille vasta viiden aikoihin, joten ehkä sen voi laskea jo lauantain puolelle. Hostellin aamupalalle en itse jostain syystä päässyt. 

Keskipäivän aikoihin vihdoin saatiin itsemme ylös ja lähdettiin käymään kaupungilla.

Shoppailtiin, katseltiin nähtävyyksiä ja muuten vaan kierreltiin. Tottahan toki ulos piti päästä toisenakin iltana ja samaan tahtiin jatkettiin. Siis täähän käy jo treenistä!

Sunnuntaina oli pakko ottaa rauhallisemmin. Matkustettiin lautalla ja käytiin ihanassa satamakaupungissa, jossa pysähdyttiin hetkeksi rantaravintolaan ja istuttiin aurinkotuoleissa. Ilma oli melkein koko reissun ajan aurinkoinen, joten ei voinut yhtään valittaa. En ollutkaan tajunnut miten aurinkoa voi kaivata niin paljon.

Maanantaina paluumatkalla väsymys iski ja sen verran oli rankka reissu, että ei olla varmaan vieläkään toivuttu.

Kaupunkikohteena suosittelen ehdottomasti Hampuria! Näin keväästä ja varsinkin kesällä ihana kaupunki kaikkine terasseineen ja varmasti löytyy jokaiselle jotakin. Me ei onnistuttu vuokramaan citypyöriä tällä kertaa, mutta kannatan ideaa. Hampurissa on paljon ihania maisemia ja kävellen on hidasta kulkea, jos haluaa nähdä mahdollisimman paljon.

Reissun parhaat:

- Ostoskärryt metrossa

- "Räkisten pääsiäisrieha"

- Satamakaupunki

- Kebab!

- Bomba -shot ja juomapelit

- "Cecile is the best"

Seuraava viikonloppu matkustetaan taas, kohteena Praha. Aika moni oli varannut lippunsa sinne ja meinasi tulla kauhea paniikki että "apua en halua jäädä Dortmundiin yksin viikonlopuksi" joten tää otti ja varasi paikan eilen. Prahassa olin viimeksi muutama vuosi sitten, joten pidennetty viikonloppu siellä kelpaa hyvin!

ENSIMMÄISIÄ PÄIVIÄ

Nyt on vietetty pari päivää Dortmundissa ja pikkuhiljaa tutustuu ihmisiin ja paikkoihin. Päästiin perille keskiviikkona, onneksi mun kanssa lensi toinenkin suomalainen vaihtari, Jenni, niin ei tarvinnut yksin matkustaa. Meidät haki lentokentältä aivan ihana saksalainen opiskelija ja oltiin jo heti ihan myytyjä. 

Vielä samana iltana lähdettiin sitten Jennin kämppiksen Kian mukaan koulun opiskelija-asuntoloille Ostenbergiin, jossa osa vaihtareista asuu. Suurin osa porukasta oli espanjalaisia tai meksikolaisia, jotka puhuivat vain espanjaa keskenään. On ollut puhetta siitä, että todennäköisemmin opitaan enemmän espanjaa kuin saksaa tänä aikana, mikä voi olla ihan täysin mahdollista. Siellä asuntolassa kun näki vähän paikkoja, alkoi oma asunto (vaikkakin kaukana keskustasta) vaikuttaa todella hyvältä. Niillä on siellä aika pienet huoneet ja vaikka yhteiset keittiöt löytyy joka kerroksesta, en voisi kuvitellakaan kokkaavani siellä omaa ruokaani, kun ihmiset polttaa sisällä ja pitää bileitä harva se päivä. Arvostan kuitenkin sitä omaa rauhaa ja yksityisyyttä liikaa...

  Myöhemmin siirryttiin lähellä olevaan opiskelijabaariin 'Spunk'iin, joka oli niin täynnä ettei sisälle enää mahtunut ja oltiin Jennin kanssa molemmat niin väsyneitä, että päätettiin lähteä hipsimään kotiin.Täällä noi julkiset kulkee tosi huonosti yöllä mun kodin suuntaan, joten mulla kesti lähemmäs puoltoista tuntia päästä kotiin. Paikallinen "reittiopas" eli DB Navigator on kyllä todella kätevä. Ja onneksi puhelimesta löytyy netti, huh huh.

Perjantaina oli ensimmäinen orientaatiopäivä, käytiin läpi perus käytäntöihin liittyviä asioita ja tutustuttiin toisiimme. Lopuksi tehtiin pieni retki Borussia Dortmund -jalkapallojoukkueen kotistadionille Signal Iduna Parkiin. Itsehän en seuraa jalkapalloa yhtään, mutta oli mielenkiintoista päästä näkemään mm. stadionin pressihuone ja pelaajien pukuhuoneet sekä oppimaan samalla Dortmundin fanikulttuurista. Stadion on Saksan suurin ja sinne mahtuu yli 80 000 keltamustaa fania. Kausilippuihin on 10 vuoden jonotuslista ja paikat ovat melkein aina loppuunmyydyt, joten pelipäivinä meininki erityisesti julkisissa kulkuvälineissä on kuuleman mukaan aikamoinen.

Illalla päästiin ensimmäistä kertaa kunnolla ulos ja paikkana Dortmundin yökerho Nightrooms. Oli tosi mukava ilta ja tuntui hyvältä tuulettua kunnolla pitkästä aikaa. Hyvän illan merkit löytyy polvista ja käsivarsista, mustelmien muodossa tietysti. Täällä valomerkki tulee hieman myöhempään kuin Suomessa, sillä me lähdettiin viiden aikaan aamuyöllä ja jengiä oli vielä siihen aikaan sisällä aika paljon.

Sunnuntaina, eli käytännössä eilen, matkustettiin porukalla 20 min lähikaupunkiin Esseniin, jossa oli valofestivaali yhdessä puistossa. Jos ilma olisi ollut lämpimämpi, oltaisiin viihdytty varmasti kauemminkin...  Onnistuin nappaamaan muutaman kuvankin.

    

Essen on tosi kaunis kaupunki, ainakin siitä päätellen mitä nyt satuttiin siitä ohimennen näkemään, joten tarviikin palata takaisin vaikka vähän aurinkoisempana päivänä.

Aamulla alkaa ensimmäinen koulupäivä, ilmeisesti täällä pitää oikeasti opiskellakin. Hah.

HERE I GO AGAIN

Viime kerrasta onkin aikaa...

Päätin jatkaa kirjoittelua tähän samaan blogiin, jota päivittelin au pair -vuoden aikana. Blogin nimi vaihtui ja vähän uutta ulkoasua tehtiin myös, mutta kaikki vanhat tekstit löytyy oikeasta palkista. 

Tän blogin henkiin herättäminen jäi vähän vaiheeseen kun palasin Suomeen ja elämä muuttui arkisemmaksi opiskelujen ja työnteon lomassa.

No, nyt taas vaihtuu maisemat ja vuorossa on vaihtoon lähteminen. Kohteena tällä kertaa Dortmund, Saksa. Lähtö on kolmen päivän päästä, aamulennolla Helsinki-Vantaalta. Saa nähdä onko vuosien saksan lukemisesta ollut mitään hyötyä, kun menee maahan jossa kieltä oikeasti kuulee ja voi käyttää. 

Saksassa lukukaudet menee hieman eri lailla kuin Suomessa, kevätlukukausi alkaa maaliskuussa ja päättyy kesällä, joten palaankin jo näillä näkymin kesäkuun lopussa. 

Tarkoitus olisi hieman matkustella kun sinne pääsen ja sovittiin jo ystäväni Liljan kanssa, että lähdetään käymään ainakin Pariisissa jossain kohtaa. 

Vielä viimeiset valmistelut ennen keskiviikkoa ja sitten taas mennään. Pitäkää peukkuja!

SUMMER DOESN'T END, IT JUST CHANGES LOCATION.

Koko kesä meni bloggaamatta. Upeeta.

Noh, kesä oli ja sen mukana kaikkia häitä ja hautajaisia, ihan kirjaimellisesti.

Parit rippijuhlatkin siellä välissä.

Tässä parit kuvat mun kesästä.

                         Täti ja sen mies viettivät häitään Porissa heinäkuussa. 

Ensimmäistä kertaa Kotkan Meripäivillä! I-dont-care-AuPairit yhdistyivät taas, kun Michelle tuli Saksasta ja mentiin viettään aikaa Juulin kanssa. Nähtiin Teemu Selänteen luksusjahtikin, haha.

          Kesän huippu oli kyllä Rihannan konsertti täpötäydellä Hartwall Areenalla. Täydellinen muija,                                   sairaan kova esitys. Pakko päästä uusiks.

Näitä huippukohtia lukuunottamatta olin koko kesän non-stop töissä.

Nyt alko tällä viikolla koulu, mut siitä viikonloppuna lisää.

Tästä aupair -blogista tuleekin sit varmaan sellainen yleinen lifestyle/opiskelija/sälä -blogi, joten tartten vissiin uuden nimenkin. Pistetään mietintään.

Lopuks vielä asiallinen profeministikuva.

UGLY TRUTH

Sain aikaa sitten kommentin, jossa kysyttiin minkä takia lähdin Jenkeistä ja jätin extendausvuoteni kesken.

Jos ihan totta puhutaan, lähdin koska en jaksanut enää.
Viime kesänä ajattelin vielä, etten ole tehnyt USA:ssa kaikkea mitä halusin, oli vielä niin paljon nähtävää ja koettavaa.
Syksyllä kuitenkin iski todellisuus.
Uudessa hostperheessäni minulla oli paljon vapaa-aikaa ja vähän velvollisuuksia. Kuulostaa mahtavalta, eikö? NOT. Työskentelin 5 pvää viikossa, 3 tuntia päivässä. Molemmat hostvanhempani olivat koko ajan kotona, melkein aina kun olin ns. työvuorossa. E on ainoa lapsi, eikä mistään helpoimmasta päästä. Läksyjen tekeminen oli ainaista tappelua, halusi tehdä ne äitin ja isän kanssa. E oli aivan liian kiintynyt vanhempiinsa eikä meillä ollut kaksinkeskeistä aikaa. Kolmen pikkuveljen isosiskona, herkkä lapsi oli minulle uusi kokemus.
Kun mukaan heitetään ihmissuhdesotkut, hostvanhempien omat henk.koht. ongelmat, soppa oli valmis.

Loka- marraskuussa tuli välinpitämättömyysvaihe. Mikään ei kiinnostanut, istuin huoneessani suurimman osan vapaa-aikaani. Hurrikaani Sandy uhkasi ja sain melkein paniikkikohtauksen, koska tiesin että olisin jumissa neljän seinän sisällä, ilman sähköä ja lämmitystä hostperheeni kanssa sen iskettyä.
Olin poissaoleva ja vaisu.
Meinasin alkaa itkeä ruokakaupassa, koska kierrettyäni kaikki hyllyt läpi, en löytänyt mitään mitä halusin syödä. Kaikki näytti pahalta eikä mikää maistunut. En jaksanut tutustua uusiin au paireihin, koska näkisin heitä vain vähän aikaa.
Oltuani siellä jo yli vuoden, uutuudenviehätys katosi. Sen tajuaa jokainen au pair jossakin vaiheessa. Amerikkalaisten kasvatusmetodit ärsyttivät, utopinen maailma jossa asuin oli miljoonataloja, Lexus -merkkisiä autoja ja kaksinaamaista ihmissuhdepeliä. Ei enää kiinnostanut kasvattaa toisten ihmisten lapsia.
Minusta tuli, niinkuin toiset au pairit kutsuivat ilmiötä; I-dont-care-AuPair.

Marraskuun loppuvaiheessa parani, nostin itseni ylös ja yritin parantaa työsuoritustani. Työskentelin hostperheeni ohella kahdessa muussa perheessä, sekä Fairfieldin teatterissa bändikamojen myyjänä ja paikannäyttäjänä. Tapasin mahtavia ihmisiä ja minulla oli pitkästä aikaa hauskaa. Siinä vaiheessa olin kuitenkin jo päättänyt etten ole loppuun asti.

Asiaan vaikutti niin ylläolevat asiat, kuin parhaan ystäväni raskaus ja se, että laskettu aika olisi helmikuussa enkä pääsisi näkemään tulevaa kummipoikaani kuin vasta toukokuussa. Kaipasin perhettäni ja kavereitani ja Juulinkin vuosi päättyisi joulukuussa ja jäisin ns. yksin.
Piste ii:n päälle oli kuitenkin ilmoitus hostvanhemmiltani, että he lähtisivät Kaliforniaan ja Kanadaan sukuloimaan jouluksi ja minä jäisin kotiin, koska se maksaisi liikaa ottaa minut mukaan.
Puolitoista viikkoa yksin isossa talossa, joulun aikaan? Se oli jo tarpeeksi rankkaa, etten olisi kotona Suomessa viettämässä joulua, mutta että ihan yksin? Kiitti, mulle riitti. Varasin lennon kotiin 18.pvä joulukuuta, kaksi viikkoa ennen kerroin hostperheelle. He ymmärsivät, olivat varmaan tajunneet etteivät tarvinneet au pairia ollenkaan. Lähdin hyvillä mielin, en polttanut siltoja takanani ja istuessani JFK:ltä lähteneessä koneessa, katsellen New Yorkin valoja iltamyöhällä, olin onnellinen ja surullinen samaan aikaan.

Loppupeleissä olin onnellinen neljästä lisäkuukaudesta joita sain viettää Jenkeissä.
Ja tulin takasin Suomeen hyvään saumaan.

Asiat eivät aina mene niinkuin suunnittelee, mutta kaikella on tapana järjestyä.

NEW WINDS A BLOWING

Mun blogi on viettänyt aikamoista hiljaiseloa viime aikoina ja ihan syystäkin.
Palasin siis joulukuussa takaisin Suomeen ja extendaus jäi suunniteltua lyhyemmäksi.

En tänne ole paljoakaan kirjoitellut, koska suoraan sanottuna mun elämä on niin tavallista tällä hetkellä etten keksi mitään kerrottavaa. Olen miettinyt, että voisin aloittaa bloggaamisen taas kun siirryn elämässäni seuraavaan uuteen vaiheeseen syksyllä; muutto Helsinkiin ja jatko-opiskelut.
Mansen kasvattina stadilaisuus on todellakin uusi juttu.

Nykyään käyn ihan vaan töissä ja elelen Pirkanmaalla. Sain helmikuussa uuden kummilapsen(poika tällä kertaa) ja iloitsen siitä, että voin vaan hengailla työn ohella.
Välillä tulee hirveitä kaipaus -kohtauksia ja haluaisin vain takaisin Jenkkeihin ja Nykiin, mutta valitettavasti raha on este.
Pidän edelleen yhteyttä mun au pair -kavereihin ja esim. viime viikonlopun vietin Juulilla. Tuntui niin tutulta ja toisaalta hassulta hengailla yhdessä taas pitkästä aikaa, kun viimeksi nähtiin silloin kun saattelin Juulia LaGuardian kentälle joulukuussa.

Lupaan kirjoittaa tässä joku päivä sen toisen osan California -reissusta. Toivottavasti muistan vielä kaikki tapahtumat. Siitäkin on jo yli puoli vuotta!

Pysykää kuulolla, saatan päivitellä tänne kuulumisia kesän aikana :)

UPDATE

Thanksgiving lähestyy ja samalla myös mun synttärit. Iso kaks-nolla.
Tai no iso ja iso, tässä maassa sillä ei tee yhtään mitään, mutta ainakin Suomessa voi kävellä Alkoon ja valita hyllystä mitä vaan. Viimeisiä päiviä "teininä" viedään. Tarviiko nyt alkaa siis käyttäytymään kuin aikuinen? Ei kai.

Halloween oli ja meni. Meillä oli täällä pari viikkoa sitten hurrikaani, kuten varmaan aika moni uutisista luki. New Yorkin, New Jerseyn ja Connecticutin (tri-state area) alueella oli paljon tuhoja. Meidän talo on onneksi sen verran kaukana vesistöistä, ettei tullut tulvavahinkoja, mutta aika moni hieno rantatalo on nyt palasina. Meillä oli sähköt poikki viisi päivää. Kolmannen päivän jälkeen sisällä oli ehkä enää muutama aste lämpimämpi kuin ulkona ja öisin alkoi mennä jo pakkasen puolelle. Joten, onneksi saatiin lämpö takaisin jo niinkin pian. Käy sääliksi niitä, joilla mennään jo kahta viikkoa ilman sähköä, lämmitystä ja lämmintä vettä.
Viime vuonna hurrikaani Irene oli jo aika paha, muttei mitään verrattuna tähän.
Käytiin trick or treat -kierroksella kaikesta huolimatta ja pojat saikin ihan hyvin karkkeja kerättyä.

Viime viikolla satoi lunta ensimmäisen kerran, tehtiin E:n kanssa sen elämän ensimmäinen lumilinnake.
Hostisä kasvoi Kaliforniassa, joten se on aika kädetön lumeen liittyvissä asioissa. Näytin siis mallia ja puolentoista tunnin jälkeen saatiin ihan hyvä lumipallosuoja aikaiseksi. Tottakai ilmat vain lämpenivät sen jälkeen ja nyt kaikki lumi on jo sulanut. Onneksi, koska mulla ei ole lumeen sopivia kenkiä eikä rahaa ostella niitä.

 Tänä viikonloppuna hostperhe lähtee häihin, joten talo on yksin mun lauantaista sunnuntaihin. Mitäköhän sitä keksisi? Tekisi mieli leipoa jotakin... Ideoita?

KISS AND MAKE-UP

Naisella ei tunnetusti koskaan voi olla tarpeeksi; kenkiä, vaatteita, asusteita, sisustustyynyjä, tuoksukynttilöitä ja kaikista eniten... kosmetiikkaa.
Mun lavuaarinympärystä on täynnä erilaisia pulloja, lakkoja ja hajusteita. Oon päättänyt saada ne kaikki mukanani Suomeen toukokuussa, joten voipi olla, että muutama kenkäpari jää tänne ja pari pulloa TRESemmé:n hiuslakkaa lähtee mukaan.

Viimeisimmän viikon aikana hankittua tavaraa:

120 Color Palette -luomiväripaletti, BH Cosmetics, $17 (n. 13e)

Too Faced Shadow Insurance -luomivärin pohjustusvoide, Sephora, $18 (n. 13,8e)

Luomivärisivellin, huulikiilto ja kirkas ripsiväri, e.l.f. cosmetics, $1 /kpl (n. 0,76e)

Ostin vähän aikaa sitten ensimmäistä kertaa valkoisen kajaalin. Siitä on tullut osa mun arkimeikkiä, koska se avaa hyvin mun silmät varsinkin aamulla. Lisäksi meikkipussiin ostin Maybellinen geelikajaalin. Kuka olisi voinut arvata, että ihminen tarvitsee kolmea erilaista kajaalia (kynä, geeli ja nestemäinen)? Nyt en voisi elää ilman. Oottekos te tehneet uusia meikkilöytöjä viime aikoina?

PUMPKIN PICKING AND HAY RIDES

Eilen oli ensimmäinen sunnuntai, kun olin töissä.
Yhtäkkiä teki mieli leipoa jotakin ja päätin sitten väsätä kaurakeksejä. Ne kun on yksi niistä harvoista jutuista, mitä osaan tehdä pilaamatta, polttamatta tai sotkematta keittiössä. Viimeksi tein kaurakeksejä vissiin yläasteella.
Hyvin kelpasi koko porukalle, eipä niitä enää olekaan jäljellä.

Eilen käytiin hostperheen kanssa Stew Leonard's:in Halloween -ajelulla.
Valittiin myös kaikille omat kurpitsat, jotka me varmaan tällä viikolla kaiverretaan.
Mun oma valiokurpitsa on keskikokoinen, parhaan värinen ja täydellisen pyöreä.

Ensi viikolla on lokakuun au pair -tapaaminen, teemana Halloween -bileet. Viime vuonna skippasin koko jutun, en muista miksi. Tällä kertaa se on pakollinen. Blaah.
Sormet ristissä rukoilen, että kutsu tulee joihinkin oikeisiin Halloween -juhliin, mieluiten yliopistokampukselle, jossa on paljon tuntemattomia ihmisiä ja ilmaista juotavaa.
Miltäs kuulostaa?

Kyrsii olla alaikäinen.

YOU WANT SOME CHEESE WITH THAT W(H)INE?

Nyt tuntuu taas paremmalta kun tilillä on rahaa. Ihan kuin jotenkin pystyisi hengittämään paremmin.

Käytiin hostäidin kanssa eilen IKEA:ssa ihastelemassa keittiöitä ja olohuoneita. Kaikkia ihania petivaatteita, tyynyjä, säilytyslaatikoita, lamppuja, laseja...  Siellä kierrellessä nousee sisustuskuume, johon tehoaa vain vaateostoksilla käyminen.

Sisustusjutuista puheenollen uusi löytö "pakko saada omaan kotiin" -listalla on viinipullon pidike, joka näyttää korkokengältä.

squidoo.com

Vaikken juokaan viiniä juuri ollenkaan, voisin ostaa pullon ihan vain tämän pidikkeen takia. Kuinka hienolta näyttäisikään rivi hienoja korkokenkiä pöydällä tai hyllyssä?

ebay.com

Viimeiset pari viikkoa on tullut mietittyä, että miksiköhän sitä pitäisi pukeutua Halloweenina. Mulla on mielessä ihan hyvä idea, jota haluan kokeilla. Siihen sisältyy meikeillä leikkimistä ja vain pari asustetta, tekoripsiä sun muuta, joten ei tarvitse erikseen ostaa varsinaista pukua. Viime vuoden Hello Kitty -puku oli vähän extempore, joten tänä vuonna panostan.

E halusi olla tänä vuonna vaikka mitä... Mieli vaihtui ainakin 20 kertaa. Mitä niitä nyt oli; avaruusolio, taikuri, Lego -hahmo... Viimeisin oli Frankenweenie -leffan Sparky -koira. Tänään hostäiti tuli Party City:stä mukanaan ninjapuku, joten nyt E onkin sitten Stealth Ninja. Halloweeniin on vielä pari viikkoa, eli on siis hyvin aikaa muuttaa mieltä.

TIME TO CORK THE WOOL SOCKS

Ilmat alkaa täälläkin pikkuhiljaa viiletä, sain laittaa tänään ekaa kertaa villasukat jalkaan.
Sitten kun rahatilanne sallii, painun kaupoille ostamaan syysvaatteita.

Huomasin äsken kun käväisin pihalle E:n kanssa, että naapuritalojen pihaan on ilmestynyt jo Halloween -koristeita. Here we go, people.
Tästä lähtee uusi rundi kaiverrettuja kurpitsoja ja mauttomia puhallettavia hahmoja. Meidän piti mennä Juulin kanssa viime pääsiäisenä puhkomaan veitsellä sellainen kolmimetrinen puhallettava jänis, jonka joku oli pystyttänyt pihaansa, mutta se vähän jäi.
Koristeista itse odotan eniten sitä, että saan laittaa jouluvalot ikkunaan. Mikään ei tuo mulle enemmän joulumieltä kuin valot.

Tästä alkaa myös uusi kierros amerikkalaisia juhlapäiviä toinen toisensa jälkeen. Mieletöntä ajatella, että edelliskerrasta on jo kohta vuosi. Vietän täällä uuden kiitospäivän, toiset synttärit ja joulun, uuden vuoden, ystävänpäivän, St. Patrick's Day'n ja pääsiäisen. Vappu menee vielä sivu suun, mutta kesäksi takaisin Suomeen.

 Toivottavasti tämä talvi tulee olemaan yhtä lumeton kuin edellinen.

CALIFORNICATION part 1

Nyt kun on vähän aikaa niin voisin kirjoitella ensimmäisen osan San Diegon reissusta.

Lähdettiin siis JFK:n lentokentälle aikaisin aamulla. Lento oli kahdeksalta ja viiden tunnin kidutuksen matkan jälkeen laskeuduttiin San Diegoon.

  Yläilmoista otettu kuva. Itärannikkoon verrattuna täysin erilainen näkymä, kaikkia noita vuoria ja laaksoja ei täälläpäin näykään.

Länsirannikko on 3 tuntia itää jäljessä, joten meillä oli periaatteessa koko perjantai käytettävissä.
Ensimmäiseksi haettiin vuokra-auto ja ajettiin puoli tuntia San Diegosta etelään, Carlsbad -nimiseen kaupunkiin, jossa meidän hotelli sijaitsi.

Meinasin vetää auton mukana tulleen ilmaisveden väärään kurkkuun, kun näin missä me tultaisiin viettämään seuraavat kolme päivää. Ihan kuin kaikki ihanat palmut ja upea ilma ei olisi jo tarpeeksi.
Aivan upea paikka. Kuvat kertovat paremmin tietysti:

1. Huonerakennuksilta keskiaukiolle vei kävelytie, jonka molemmilla puolilla oli palmuja. 2. Portaat, jotka veivät mun huoneeseen 3. Keskiaukio, jossa oli ravintolat, kaupat ja vastaanottorakennus

1. Rakennus, jossa mun huone sijaitsi 2. Kävelytie hotellin tenniskentille ja kuntosalille 3. Hostperheen asuinrakennus 4. Yleiskuvaa alueesta

Ylhäällä kuvat lasten-  ja alempana aikuisten allas -ja baarialueesta

Haettiin avaimet respasta, mutta mun huone ei vielä ollut valmiina, joten käytiin viemässä tavaroita hostvanhempien huoneeseen ja siitä sitten lounaalle allaskahvilaan.
Viihdyttiin E:n kanssa altailla pari tuntia, kunnes mentiin valmistautumaan illalliselle.
Sain vihdoinkin hakea mun avaimen. Mun huone oli siis kokonaan eri rakennuksessa, mikä kävi mulle enemmän kuin mainiosti, ei tarvinnut jakaa asuintilaa kenenkään kanssa.

Oli mahtavaa saada kokonainen kingsize -sänky kokonaan itselle! Vaikka nukuin silti kyllä pelkästään vasemmalla puolella, niinkuin kotona. Mikälie pakkomielle.

Illalla lähdettiin Downtowniin ja eksyttiin meksikolaiseen ravintolaan. Salsa oli uskomattoman hyvää ja keuhkoja-avaavan tulista, mutta ruoka aika keskivertoa. Meksikolainen ei muutenkaan kyllä ole mun lempparia, en ikinä ota listalta muuta kuin enchiladan riisillä.

 Hotellille paluun ja 24 tunnin hereilläolon jälkeen oli hyvä käpertyä sänkyyn. Ensimmäinen päivä "Cali":ssa oli ohi jo niin nopeasti.

Iltakuvaa hotellista

MY NEW BABY

Tässä se nyt on, mun ikioma järjestelmäkamera.
Koska pankkitili näyttää tällä hetkellä pyöreää nollaa, olen saanut järkeillä tätä ostosta itselleni viimeisen viikon ajan. Seuraava palkka tulee vasta ensi perjantaina, joten siihen asti saan kyyhöttää kotona kameran kanssa, eikä tarvitse mennä yhtään mihinkään kun ei ole rahaa. Enhän ole ainoa, jolla raha-ongelmia?

Tänään on ollut hidas sunnuntai, joten katselin OnDemand:ilta Revengen viime kauden finaalin ja uuden kauden avausjakson. Nyt olen sitten koukussa siihenkin. Katselin viime kautta aina välillä, mutta koko jutun juoni on käynyt sen verran kiinnostavaksi että pakko katsoa.

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä päiväksi Bostoniin ensimmäistä kertaa.
Saa senkin sitten ruksata pois listasta.

ELECTION SELECTION

Muutaman viime kuukauden ajan joka paikassa on kuullut Mitt Romney sitä ja Barack Obama tätä. Kyseessä siis 2012 presidentinvaalit USA:ssa.

Viime keskiviikkona oli kahden presidenttiehdokkaan ensimmäinen väittely, jota Romney veti 6-0.
Siitä asti mediassa ollaan vitsailtu Obaman korkeuspahoinvoinnista, jet lagista sun muista tekosyistä.
SNL(Saturday Night Live -sketsisarja) ainakin sai paljon materiaalia tän viikon show'hun.

Hostvanhempien kanssa ollaan puhuttu politiikasta aika paljonkin viime aikoina. E ei ehkä ole vielä äänestysiässä, mutta se ei estänyt poikaa kirjoittamasta kannustuskirjettä omalle ehdokkaalleen:

"Barack Obama, you are the best we ever had ever. I hope you win. I want you to be the president and not the other guy. If he wins, I will be so sad." 

Selvästi enemmän demokraatti, vai?

Jimmy Kimmel Livessä oli osio, jossa kysyttiin lasten mielipidettä presidentinvaaleista.
"I believe that children are our future... just not the four of you."

RAIN RAIN GO AWAY, PLEASE COME BACK ANOTHER DAY

Masentava ilma. Ulkona sataa kaatamalla, tulvavaroituksetkin voimassa vielä tunnin. Tää on taas sellanen päivä, että haluaisi vain hautautua tyynyihin ja peittoihin ja katsella tv:tä koko päivän. Mulla on verhot kiinni ja valot päällä, hyvää aikaa päivitellä tänne. Kaliforniasta palasin siis jo aikoja sitten, nyt tarvisi vain jaksaa kirjoitella siitä.

Viime aikoina ei ole tapahtunut mitään sen jännempää.
Käväisin keskiviikkona kahvilla yhden ruotsalaisen au pairin kanssa, olen vihdoinkin siis uskaltanut "uusien tulokkaiden" seuraan.

Kaikista eniten innoissani olen mun järjestelmäkamerasta!  Sain lopultakin säästettyä rahaa, pyysin jopa mun ens viikon palkan etukäteen. Eilen sitten tilasin sen Amazonista ja mun ihanuuden pitäisi saapua viimeistään maanantaina!
En malta odottaa.

Huomenna näen Heidin pitkästä aikaa! Viimeksi nähtiin Training Schoolissa yli vuosi sitten.
Toivottavasti huomenna on parempi sää, kun seikkaillaan Nykissä.
 

CALIFORNIA STATE OF MIND

Kuuden tunnin päästä lähtö Kaliforniaan!
Jätän mun rakkaan läppärini kotiin, joten saatte odotella ensi viikkoon asti mun seuraavaa postausta.

Wish me luck, West Coast here I come!

YOU GOTTA GET UP AND TRY, TRY, TRY

Pinkin uusi biisi 'Try' on mieletön, kuuntelen sitä tälläkin hetkellä. Siitä otsikko.

Tänään rakenneltiin E:n kanssa oraville ansaa takapihalle. Leikkelin pahvilaatikkoa sekä teippailin lehtiä ja oksia sen päälle. Sen jälkeen virittelin vähän narua siihen... Mun luovuus ei riitä kauhean pitkälle. Täytyypä muistaa napata siitä kuva, jos se siellä pihalla vielä huomenna on.

T mainitsi ohimennen, että meidän tarvitsee tosiaan lähteä lentokentälle viiden aikaan aamuyöstä perjantaina. Ja Kaliforniaan päästessä on koko päivä edessä. Voin siis joko nukkua koko torstain (hostvanhemmat antoi sen mulle vapaaksi) tai olla hereillä yön läpi ja olla nukkumatta ollenkaan. T ehdotti, että voinhan mä vaikka nukkua autossa yön niin mä olisin siellä jo valmiiksi aamulla kun pitää lähteä. Haha.
Mulla on vaikeuksia päättää kuinka ison matkalaukun otan mukaan ja kuinka paljon pakkaan. Kesävaatteita lähinnä, kun San Diegossa pitäisi olla aika hyvät ilmat. Mulla on paha tapa ottaa kaikkea turhaa mukaan. Ja mun mielestä viikonlopun matkalle on hankalampi pakkailla kuin esim. pari viikkoa kestävälle reissulle.

Ihanaa kun tulee syksy. Silloin jatkuu kaikki hyvät tv-ohjelmat! Tänään alkaa Parenthoodin uusi kausi ja X-Factor huomenna. Myöhemmin tässä kuussa alkaa myös DWTS.

Tuli tässä mieleen, että jos teillä on jotakin postausehdotuksia niin niitä saa ehdottomasti laittaa.
Voisin tehdä vaikka kysymysaiheisen videopostauksen, kun se vähän kiinnostaisi. Kertokaa mitä mieltä ootte.