Uusi vuosi, uusi ulkoasu. Kyllästyin tohon vanhaan niin päätin muokkailla blogia.
Mitäs tykkäätte?
torstai 16. elokuuta 2012
tiistai 7. elokuuta 2012
SURPRISE!
Nyt kävikin sitten niin että mun au pair -vuosi pidentyy 9:llä kuukaudella!
Käväsin tässä myös nopeesti 2,5 vkon lomalla Suomessa, onnekkaita olivat ne jotka ehti mut näkemään.
Toinen yllätys on myös se, että muutan tohon naapuriperheeseen! A:n paras kaveri, E, muistattehan? Sitä poikaa oon siis menossa vahtiin seuraavaksi.
Plussaa: - tuttu perhe
- tutut kuviot
- saan hengailla Juulin kanssa joulukuuhun asti!
- ei tarvitse raahata mun kamoja hirveen kauas, vaan kadun toiselle puolelle
- pystyn vielä näkemään mun vanhaa hostperhettä
Miinusta:
- ei uutuuden tuntua
- tutut kuviot ja vanhat maisemat
Heti ensimmäiseksi kun aloitan "työt" uudessa perheessä, saan pari päivää vapaata hengailla tyhjässä talossa, kun perhe on niitten kesämökillä Massachusettsissa. Seuraan niitä sitten perheen kakkosautolla myöhemmin. Saa nähdä löydänkö perille vai seikkailenko erämaassa... Google Maps on kaveri.
Mulla on myöskin vapaata koko tämä viikko, koska A on isänsä kanssa Romaniassa, tapaamassa isovanhempiaan. Siispä on hyvää aikaa saada tää blogi uudistettua ja päiviteltyä.
I'm back, bitches. Miss me?
Käväsin tässä myös nopeesti 2,5 vkon lomalla Suomessa, onnekkaita olivat ne jotka ehti mut näkemään.
Toinen yllätys on myös se, että muutan tohon naapuriperheeseen! A:n paras kaveri, E, muistattehan? Sitä poikaa oon siis menossa vahtiin seuraavaksi.
Plussaa: - tuttu perhe
- tutut kuviot
- saan hengailla Juulin kanssa joulukuuhun asti!
- ei tarvitse raahata mun kamoja hirveen kauas, vaan kadun toiselle puolelle
- pystyn vielä näkemään mun vanhaa hostperhettä
Miinusta:
- ei uutuuden tuntua
- tutut kuviot ja vanhat maisemat
Heti ensimmäiseksi kun aloitan "työt" uudessa perheessä, saan pari päivää vapaata hengailla tyhjässä talossa, kun perhe on niitten kesämökillä Massachusettsissa. Seuraan niitä sitten perheen kakkosautolla myöhemmin. Saa nähdä löydänkö perille vai seikkailenko erämaassa... Google Maps on kaveri.
Mulla on myöskin vapaata koko tämä viikko, koska A on isänsä kanssa Romaniassa, tapaamassa isovanhempiaan. Siispä on hyvää aikaa saada tää blogi uudistettua ja päiviteltyä.
I'm back, bitches. Miss me?
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
UPDATE
Tuntuu tosi saamattomalta, kun ei jaksa kirjoitella blogiin mitään... Myönnän, että välillä TV menee kirjoittamisen edelle, koska tällä hetkellä seuraan varmaan 20 eri sarjaa(DWTS, MIOBI, Up All Night, The Voice, Täykkärit, GCB, Awake, Missing, Modern Family, Last Man Standing...)Nytkin taustalla on American Idol.
Joukkoon mahtuu vielä suomalaisia, mm. päivän naurut tuova Viidakon tähtöset ja talvella seurattu Putous yms.
Aika paljon on tapahtunut siitä, kun viimeksi bloggailin.
Maaliskuun puolessa välissä hostäiti lähti reilu viikon ajaksi Italiaan työmatkalle ja me jäätiin A:n ja Nanan kanssa tänne kolmisin. Päätettiin tehdä kevätsiivous koko taloon ja tehtiinkin, mutta se meni vähän metsään koska hostäiti veti keilapallon kokoisen herneen siitä nenään. Saattoi liittyä jotenkin siihenkin, että me järjesteltiin kaikki kaapit uudestaan ja nyt hostmom ei löydä mitään koska melkein mikään ei ole siellä missä se ennen oli..
Kesälle on varattu lennot Michiganiin, jossa me vietetään 2 viikkoa hostäidin vanhempien luona.
Lisäksi mun oma äiti päätti vihdoin lähteä käymään täällä ja se saapuukin mun kummitädin kanssa 30.4. Outoa ajatella, että näen äitin alle kuukauden päästä, kun viimeksi nähtiin elokuussa! Hullua!
Jasmiina lähti tänään kotiin, selvittyään au pair -vuodesta. Nyt on taas yksi suomalainen vähemmän CT:ssä, jäljellä vielä minä, Juuli ja Noora.
Juulin kanssa ruvettiin kuntokuurille, koska kyllästyttiin kaikkeen tähän syömiseen. Itse oon tällä viikolla käynyt jo kaksi kertaa Zumbassa, vielä huomenna yksi tunti ja sitten perjantaina joogaa.
Viime viikolla käytiin katsomassa Mirror Mirror ja sitä ennen Hunger Games ja 21 Jump Street. Ja seuraavana vuorossa on Titanic 3D ja American Reunion. Oon täällä käynyt enemmän elokuvissa kuin Suomessa ja hirveen vähän lainaan esim. kirjastosta, mikä olis tietysti mun lompakolle paljon edullisempi vaihtoehto..
Leffaan tarttee aina ICEE:n.
Mun lemppari lattiamoppi, Buddy. (E:n koira)
Joukkoon mahtuu vielä suomalaisia, mm. päivän naurut tuova Viidakon tähtöset ja talvella seurattu Putous yms.
Aika paljon on tapahtunut siitä, kun viimeksi bloggailin.
Maaliskuun puolessa välissä hostäiti lähti reilu viikon ajaksi Italiaan työmatkalle ja me jäätiin A:n ja Nanan kanssa tänne kolmisin. Päätettiin tehdä kevätsiivous koko taloon ja tehtiinkin, mutta se meni vähän metsään koska hostäiti veti keilapallon kokoisen herneen siitä nenään. Saattoi liittyä jotenkin siihenkin, että me järjesteltiin kaikki kaapit uudestaan ja nyt hostmom ei löydä mitään koska melkein mikään ei ole siellä missä se ennen oli..
Kesälle on varattu lennot Michiganiin, jossa me vietetään 2 viikkoa hostäidin vanhempien luona.
Lisäksi mun oma äiti päätti vihdoin lähteä käymään täällä ja se saapuukin mun kummitädin kanssa 30.4. Outoa ajatella, että näen äitin alle kuukauden päästä, kun viimeksi nähtiin elokuussa! Hullua!
Jasmiina lähti tänään kotiin, selvittyään au pair -vuodesta. Nyt on taas yksi suomalainen vähemmän CT:ssä, jäljellä vielä minä, Juuli ja Noora.
Juulin kanssa ruvettiin kuntokuurille, koska kyllästyttiin kaikkeen tähän syömiseen. Itse oon tällä viikolla käynyt jo kaksi kertaa Zumbassa, vielä huomenna yksi tunti ja sitten perjantaina joogaa.
Viime viikolla käytiin katsomassa Mirror Mirror ja sitä ennen Hunger Games ja 21 Jump Street. Ja seuraavana vuorossa on Titanic 3D ja American Reunion. Oon täällä käynyt enemmän elokuvissa kuin Suomessa ja hirveen vähän lainaan esim. kirjastosta, mikä olis tietysti mun lompakolle paljon edullisempi vaihtoehto..
maanantai 5. maaliskuuta 2012
CELEBRATE GOOD TIMES, COME ON!
Ajattelin laittaa kaikki juhlapyhät samaan postaukseen, säästyy palstatilaa.
Alotetaan ensin siis kiitospäivästä.
Amerikka kulkee juhlasta toiseen, joten heti kun mätänevät Halloween -kurpitsat on heitetty menemään ja luurangot laitettu takasin kaappiin, voidaankin sit siirtyä kiitospäivään eli thanksgivingiin.
Meidän piti ensin mennä naapuriin viettämään kiitospäivää, mutta suunnitelmat vähän muuttuikin ja päädyttiin hostäidin kaverin luokse. Siellä oli myös niiden perhetuttuja Kanadasta. Keskusteltiin yhden naisen kanssa sen matkasta Afrikkaan, Kanadan ja Suomen yhtäläisyyksistä ja kanadalaisista bändeistä.
Ruoka oli mielettömän hyvää. Eniten tykkäsin alkukeitosta, joka oli kotitekoista lobster bisquea. Siitä on tullut mun uusi lemppari.
Sain myös uuden parhaan kaverin, Oliven, joka oli suloisin bullmastiffi. Ja mähän en tunnetusti voi vaan vastustaa koiria.
Joku kuolasi kalkkunan jämiä...
Kiitospäivän jälkeen siirryttiin jouluvalmisteluihin, joka näkyi mm. ihmisten pihoissa. Hirveän paljon erilaisia valoja, värikkäät taisi olla kaikista suosituimpia. Paljon näkyi myös tosi mauttomia koristeita, esim. puhallettavia joulupukkeja sun muita, jotka on vaan suoraan sanottuna rumia.
Meidän korttelissa on yksi talo, josta jo mainitsinkin ja lupasin kuvia. Niiden jouluvalot ylittää kaiken, mitä oon koskaan nähnyt, täällä tai Suomessa.
En halua edes ajatella millainen sähkölasku näille rapsahtaa tammikuussa.
Jouluaatto meni Juulin hostperheen luona, missä syötiin kunnon italialainen illallinen.
Ja maistoin ekaa kertaa simpukoita! Olen aika valmis kokeilemaan kaikkea uutta ruokaan liittyen ainakin, mutta yllätyksekseni tykkäsin kauheasti niistä. Ne tuntui lähinnä tosi eksoottiselta eikä jouluiselta niinkään. Aattona istuin myös koneen äärellä pari tuntia, kun skypetin kotiin, jossa perhe jo availi omia lahjojaan. Tuntui vähän oudolta katsella ruudulta sitä samaa, missä olin ollut mukana 18 vuotta ja nyt ekaa kertaa poissa.
Ei-jouluisuus -tunne jatkui sitten myös joulupäivänä. Herättiin puoli seitsemältä aamulla availemaan lahjoja. A meni kuin tornado kaikkien lahjojensa läpi, hädin tuskin edes tajusi mitä kaikkea se saikaan niistä paketeista. Hostäidille annoin kehyksen, johon tilasin niiden omia kuvia muokattuani niitä mun koneella. Näiden tietokoneella on niin paljon hyviä valokuvia, joita kukaan ei näe ja se on mun mielestä niin harmi, joten siitä siis idea. Lisäksi annoin valokuvakehyksen hostäidin äidille ja isäpuolelle, johon laitoin mun omia ottamia kuvia A:sta. Näin Walmartissa sellasen valmiskehyksen, jossa luki "Grandkids - fill a place in your heart you never knew was empty", mutta ne kuva-aukot oli pelkästään vaakatasossa ja mulla on enemmän pystykuvia, joten ostin siis tavallisen mustan kehyksen, johon ne kuvat pystyy laittaan kumminpäin vaan ja jossa oli tilaa kolmelle kuvalle. Kirjoitin saman lauseen itse tussilla kehykseen. Sillä siitä tulikin vähän omatekosempi/henkilökohtaisempi.
Itse sain hostperheeltä tälläsiä: cupcake -joulukuusenkoriste, lippu Gazillion Bubble show:hun, kahvikuppi ja Dunkin Donuts -lahjakortti... Hostäidin äidiltä sain itsetehdyn joulusukan:
Voisin hankkia mun tulevaisudenkotiin takan ihan vaan et voin sit laittaa tän siihen reunukselle joka joulu ♥
Jouluruokana syötiin lohta(ei edes savustettua sellaista) ja riisiä. Ärsytti suunnattomasti, ettei tässä perheessä edes tajuta kunnon jouluruoan perään. Jouluna on tarkoitus syödä kolme kertaa päivässä samaa ruokaa ja seuraavan viikon! En ole koskaan kaivannut niin paljon kinkkua, maksalaatikkoa, perunaa, savulohta, graavilohta, paprika -Koskenlaskijaa, lihapullia ja limppua... Melkein tuli itku. Joulupäivä ei ollut mitenkään kauhean erikoinen ja vähän ahdisti, koska olen tottunut siihen, että jouluna on talo täynnä ihmisiä ja meitä oli täällä vain viisi. Joulu ei tuntunut joululta. Yhtään.
Seuraavaksi oli vuorossa uusi vuosi. Mr Divo aka Niilo tuli Suomesta asti mua moikkaamaan. Hostäiti antoi Nipan asua meidän vierashuoneessa koko sen kahden viikon ajan. Heti kun A tajusi, että Niilo osaa pelata Wii:tä, se olikin sitten siinä. Yhtäkkiä mä en enää ollutkaan yhtään kiinnostava, vaan pojat pelas lähinnä keskenänsä sitä pelikonetta.
No, siis UV:na päätettiin lähteä Nykiin katsomaan pallon pudotusta Times Squarelle Juulin ja Jasmiinan kanssa. No, ei taas mennyt niin kuin elokuvissa (varsinkaan niinkuin siinä New Years Eve -leffassa). Saavuttiin kuuden aikaan Nykiin ja yritettiin päästä Times Squaren läheisyyteen. Siinä vaiheessa poliisit oli jo sulkenut suurimman osan sinne johtavista kaduista, kunnes 59th Streetin kohdalta päästiin vähän lähemmäs... Kunnes osuttiin ihmisseinään. Oltiin kaikki neljä yhtä mieltä siitä, että me ei todellakaan seisottaisi siinä seuraavaa kuutta tuntia, ihmisten ympäröiminä, paikassa, josta me ei edes nähty mitään. Siirryttiin Central Parkiin, jossa käveltiin ja juteltiin vähän aikaa. Lähdettiin jossain vaiheessa etsimään ruokapaikkaa ja löydettiinkin sellainen diner, jossa istuttiin muutama tunti syömässä niitä samoja hampurilaisia. Lasku olikin sellanen kevyet 100 dollaria neljältä ihmiseltä. Lähemmäs keskiyötä käveltiin takaisin Keskuspuistoon ottamaan vastaan vuosi 2012. Korkattiin skumppapullo ja katsottiin upeita ilotulituksia. Kaiken kaikkiaan ihan kiva uusi vuosi!
Alotetaan ensin siis kiitospäivästä.
Amerikka kulkee juhlasta toiseen, joten heti kun mätänevät Halloween -kurpitsat on heitetty menemään ja luurangot laitettu takasin kaappiin, voidaankin sit siirtyä kiitospäivään eli thanksgivingiin.
Meidän piti ensin mennä naapuriin viettämään kiitospäivää, mutta suunnitelmat vähän muuttuikin ja päädyttiin hostäidin kaverin luokse. Siellä oli myös niiden perhetuttuja Kanadasta. Keskusteltiin yhden naisen kanssa sen matkasta Afrikkaan, Kanadan ja Suomen yhtäläisyyksistä ja kanadalaisista bändeistä.
Ruoka oli mielettömän hyvää. Eniten tykkäsin alkukeitosta, joka oli kotitekoista lobster bisquea. Siitä on tullut mun uusi lemppari.
Sain myös uuden parhaan kaverin, Oliven, joka oli suloisin bullmastiffi. Ja mähän en tunnetusti voi vaan vastustaa koiria.
Kiitospäivän jälkeen siirryttiin jouluvalmisteluihin, joka näkyi mm. ihmisten pihoissa. Hirveän paljon erilaisia valoja, värikkäät taisi olla kaikista suosituimpia. Paljon näkyi myös tosi mauttomia koristeita, esim. puhallettavia joulupukkeja sun muita, jotka on vaan suoraan sanottuna rumia.
Meidän korttelissa on yksi talo, josta jo mainitsinkin ja lupasin kuvia. Niiden jouluvalot ylittää kaiken, mitä oon koskaan nähnyt, täällä tai Suomessa.
Jouluaatto meni Juulin hostperheen luona, missä syötiin kunnon italialainen illallinen.
Ja maistoin ekaa kertaa simpukoita! Olen aika valmis kokeilemaan kaikkea uutta ruokaan liittyen ainakin, mutta yllätyksekseni tykkäsin kauheasti niistä. Ne tuntui lähinnä tosi eksoottiselta eikä jouluiselta niinkään. Aattona istuin myös koneen äärellä pari tuntia, kun skypetin kotiin, jossa perhe jo availi omia lahjojaan. Tuntui vähän oudolta katsella ruudulta sitä samaa, missä olin ollut mukana 18 vuotta ja nyt ekaa kertaa poissa.
Ei-jouluisuus -tunne jatkui sitten myös joulupäivänä. Herättiin puoli seitsemältä aamulla availemaan lahjoja. A meni kuin tornado kaikkien lahjojensa läpi, hädin tuskin edes tajusi mitä kaikkea se saikaan niistä paketeista. Hostäidille annoin kehyksen, johon tilasin niiden omia kuvia muokattuani niitä mun koneella. Näiden tietokoneella on niin paljon hyviä valokuvia, joita kukaan ei näe ja se on mun mielestä niin harmi, joten siitä siis idea. Lisäksi annoin valokuvakehyksen hostäidin äidille ja isäpuolelle, johon laitoin mun omia ottamia kuvia A:sta. Näin Walmartissa sellasen valmiskehyksen, jossa luki "Grandkids - fill a place in your heart you never knew was empty", mutta ne kuva-aukot oli pelkästään vaakatasossa ja mulla on enemmän pystykuvia, joten ostin siis tavallisen mustan kehyksen, johon ne kuvat pystyy laittaan kumminpäin vaan ja jossa oli tilaa kolmelle kuvalle. Kirjoitin saman lauseen itse tussilla kehykseen. Sillä siitä tulikin vähän omatekosempi/henkilökohtaisempi.
Itse sain hostperheeltä tälläsiä: cupcake -joulukuusenkoriste, lippu Gazillion Bubble show:hun, kahvikuppi ja Dunkin Donuts -lahjakortti... Hostäidin äidiltä sain itsetehdyn joulusukan:
Jouluruokana syötiin lohta(ei edes savustettua sellaista) ja riisiä. Ärsytti suunnattomasti, ettei tässä perheessä edes tajuta kunnon jouluruoan perään. Jouluna on tarkoitus syödä kolme kertaa päivässä samaa ruokaa ja seuraavan viikon! En ole koskaan kaivannut niin paljon kinkkua, maksalaatikkoa, perunaa, savulohta, graavilohta, paprika -Koskenlaskijaa, lihapullia ja limppua... Melkein tuli itku. Joulupäivä ei ollut mitenkään kauhean erikoinen ja vähän ahdisti, koska olen tottunut siihen, että jouluna on talo täynnä ihmisiä ja meitä oli täällä vain viisi. Joulu ei tuntunut joululta. Yhtään.
Seuraavaksi oli vuorossa uusi vuosi. Mr Divo aka Niilo tuli Suomesta asti mua moikkaamaan. Hostäiti antoi Nipan asua meidän vierashuoneessa koko sen kahden viikon ajan. Heti kun A tajusi, että Niilo osaa pelata Wii:tä, se olikin sitten siinä. Yhtäkkiä mä en enää ollutkaan yhtään kiinnostava, vaan pojat pelas lähinnä keskenänsä sitä pelikonetta.
No, siis UV:na päätettiin lähteä Nykiin katsomaan pallon pudotusta Times Squarelle Juulin ja Jasmiinan kanssa. No, ei taas mennyt niin kuin elokuvissa (varsinkaan niinkuin siinä New Years Eve -leffassa). Saavuttiin kuuden aikaan Nykiin ja yritettiin päästä Times Squaren läheisyyteen. Siinä vaiheessa poliisit oli jo sulkenut suurimman osan sinne johtavista kaduista, kunnes 59th Streetin kohdalta päästiin vähän lähemmäs... Kunnes osuttiin ihmisseinään. Oltiin kaikki neljä yhtä mieltä siitä, että me ei todellakaan seisottaisi siinä seuraavaa kuutta tuntia, ihmisten ympäröiminä, paikassa, josta me ei edes nähty mitään. Siirryttiin Central Parkiin, jossa käveltiin ja juteltiin vähän aikaa. Lähdettiin jossain vaiheessa etsimään ruokapaikkaa ja löydettiinkin sellainen diner, jossa istuttiin muutama tunti syömässä niitä samoja hampurilaisia. Lasku olikin sellanen kevyet 100 dollaria neljältä ihmiseltä. Lähemmäs keskiyötä käveltiin takaisin Keskuspuistoon ottamaan vastaan vuosi 2012. Korkattiin skumppapullo ja katsottiin upeita ilotulituksia. Kaiken kaikkiaan ihan kiva uusi vuosi!
tiistai 28. helmikuuta 2012
WINTER BREAK
A:lla oli viime viikolla talviloma, joka tiesi mulle siis pitkiä päiviä ja vähiä yöunia. Teen koosteen koko viikosta, koska olin joka ilta niin väsynyt etten jaksanut tänne kirjotella.
Maanantaina käytiin seinäkiipeilemässä A:n, E:n ja hostäidin kanssa. Siitä on vuosia, kun itse oon ollut kiipeilemässä, varmaan viimeksi ala-asteella jollain kesäleirillä. Koko juttu oli mun idea, jota ehdotin sen jälkeen, kun tajusin ettei pojat olleet koskaan kokeilleet sitä. No, A on melkoinen arkajalka, joten ei ollut ihan sen laji. Mutta oon iloinen siitä, että sain sen kokeileen jotakin uutta, eihän se muuten löydä sitä mikä on se sen 'oma juttu'... Olis kauheen kiva, jos ton lapsen saisi innostumaan jostain liikunnallisesta lajista, ettei kaikki päivät menis vaan Wii:n pelaamiseen. Itse tykkäsin kauheesti ja voisin mennä vaikka heti uudestaan.
Tiistaina olikin vaan puoli päivää töitä. Hostäidin miesystävän B:n pojat(D&O), joita kutsun Dunkin' DOnutseiksi, tuli meille playdatelle. Yleensä kolme 7-vuotiasta poikaa samassa talossa ei kuulosta kauheen herkulliselta, mutta olin tosi yllättynyt siitä miten hyvin päivä meni. Pojat pelas vähän Wii:tä, oli pihalla ja lounaan jälkeen päätin että "nyt me lähdetään käymään A:n koululla". Matka kestikin vähän pitempään kun luulin, mutta kaikki kolme käveli kiltisti koko ajan tien vieressä(sen jälkeen kun vielä ovella vähän ohjastin jämäkästi tyyliin "mä olen vastuussa teistä kaikista, tuol menee paljon autoja ja te kävelette siis tien vieressä... or else."). Donitseista O oli vähän hitaamman puoleinen kävelijä. Ei oo helppoo, kun kaksi poikaa painelee kilometrin sua edellä ja yksi laahustaa kilometrin sun takana. Myöhemmin B tuli hakemaan kaikki kolme ja mä sain olla vapaalla lopun päivää.
Keskiviikkona mentiin A:n kanssa kaksin valloittamaan Nykiä. Mentiin aamulla cityyn hostäidin kanssa samaa matkaa ja päästiin käymään sen työpaikalla pikaseen. Oli erittäin 'Devil Wears Prada' -tyylinen toimisto, pelkkiä muijia täynnä. Estrogeenitasot oli vaarallisen korkealla, en tiedä kestäisinkö itse tollasta armeijaa naisia, jotka kaikki näyttää siltä kuin niillä olisi puukko sekä selässä että kädessä. Ihminen on ihmiselle susi, mutta nainen on naiselle kyllä kaksinaamainen leijona, varsinkin tossa työympäristössä. Huh huh.
Yhdeksän aikaan lähdettin kävelemään Central Parkin eläintarhalle. Käveltiin pari kertaa väärään suuntaan, koska mulla oli vähän vaikeuksia hahmottaa että missä me oltiin. Kun päästiin vihdoin perille, käytiin katsomassa pingviinejä, apinoita, kilpikonnia, jääkarhuja, merileijonia yms. Sieltä suunnattiin ToysR'Us:iin, joka oli taas Times Squarella. Lelukaupan sisällä olevaan maailmanpyörään oli järkyttävä jono, mutta mentiin silti. Istuttiin Fisher Price -vaunussa, vaikkei sillä ollut mitään väliä, A:kin oli vaan tyytyväinen ettei jouduttu Barbie -vaunuun... Sehän olis ollu hirrrrrveeen noloa.
Sitten käytiin lounaalla John's Pizzeria:ssa, mun hostperheen lempipaikassa ja tilattiin ruokaa. Veikkaan, että A pystyisi syömään vaikka ison perhepizzan yksinään, jos sille antaisi. Se poika osaa kyllä syödä, kun se haluaa.
Lopuksi vuorossa oli vielä American Museum of Natural History(siis se joka on siinä Night at the Museum -leffassa? Joo just se.). Me oltiin molemmat tässä vaiheessa päivää kyllä niin väsyneitä ja kyllästyneitä jo kaikkeen kävelemiseen, ettei edes jaksettu katsella hirveästi mitään. Ainoa mikä haluttiin oikeasti nähdä, oli perhosnäyttely. 60x10m -kokosessa huoneessa oli satoja, upeita perhosia. Trooppisessa ilmastossa toki, siellä oli ainakin +40 astetta.
Torstaille mulla ei ollut mitään erikoista suunniteltuna, joten selailin netistä josko jossain olisi jotain kivaa tekemistä lapsille täällä lähistöllä. Löysin kaupungin kirjaston sivuilta ilmoituksen Lego -tapahtumasta, jossa lapset saisi rakennella legoista jotain hienoja taideteoksia. Se oli lisäksi ilmainen, joten lykkäsin pojan sit sinne. Ennen sitä käytiin rannalla hankkimassa vähän raitista ilmaa.. ja sain otettua vielä hyviä kuvia.
Perjantai meni rennosti, nukuttiin pojan kanssa kahden tunnin päikkärit, koska oltiin ilmeisesti molemmat niin väsyneitä... hyvä kun muistettiin edes syödä. Myöhemmin E ja sen perhe tulivat D.C:stä, jossa ne oli olleet muutaman päivän lomalla ja A meni sit niille vielä leikkimään pariksi tunniksi.
Lauantai -päivän vietin kotona ja illan taas antamassa parille 7-vuotiaalle pienen opetuksen toisten yksityisyyden kunnioittamisesta.. E nimittäin tuli meille ja pojat sai omasta mielestään hyvän idean ärsyttää mua. Olin omassa huoneessani ovi lukossa, kun ne tajusi miten se avataan sieltä toiselta puolelta. Niitten mielestä oli hirveen hauskaa pelleillä mun huoneessa, joten mä menin vuorostani sitten A:n huoneeseen ja lukitsin oven. Tällä kertaa seisoin pitelemässä ovea kiinni. A ja E meni ihan sekaisin, yrittäen suostutella mua ulos sieltä. Me läheteltiin viestejä oven alta puolin ja toisin, ne yritti uhkailla mua ja päästä väkisin sisään. Koko juttu oli kuin Neuvottelija -leffasta. Mä nauroin itsekseni pojille ja loppujen lopuksi kun oltiin sodittu pari tuntia, ne luovutti. A toivottavasti oppi läksynsä, ettei mun huoneeseen tulla. Prkle.
Sunnuntaina oli Oscarit, joita katteltiin yhdessä Jasmiinan ja Juulin kanssa. Syötiin tortilloja ja mässäiltiin jätskillä, juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä ja naurettiin. Oli aika outoa katsella gaalaa silleen, ettei tarvinnu toinen silmä kiinni, keskellä yötä yksin vahdata, vaan se tuli kahdeksalta illalla, kun nyt vielä jaksaa TV:tä katsoakin. Mun lemppari Meryl Streep voitti naispääosan ja Octavia Spencer naissivuosan. Muut palkinnot olikin sitten tosi epäkiinnostavia ja ennalta-arvattavia.
Loppuun vielä kuvia, enimmäkseen keskiviikolta.
Maanantaina käytiin seinäkiipeilemässä A:n, E:n ja hostäidin kanssa. Siitä on vuosia, kun itse oon ollut kiipeilemässä, varmaan viimeksi ala-asteella jollain kesäleirillä. Koko juttu oli mun idea, jota ehdotin sen jälkeen, kun tajusin ettei pojat olleet koskaan kokeilleet sitä. No, A on melkoinen arkajalka, joten ei ollut ihan sen laji. Mutta oon iloinen siitä, että sain sen kokeileen jotakin uutta, eihän se muuten löydä sitä mikä on se sen 'oma juttu'... Olis kauheen kiva, jos ton lapsen saisi innostumaan jostain liikunnallisesta lajista, ettei kaikki päivät menis vaan Wii:n pelaamiseen. Itse tykkäsin kauheesti ja voisin mennä vaikka heti uudestaan.
Tiistaina olikin vaan puoli päivää töitä. Hostäidin miesystävän B:n pojat(D&O), joita kutsun Dunkin' DOnutseiksi, tuli meille playdatelle. Yleensä kolme 7-vuotiasta poikaa samassa talossa ei kuulosta kauheen herkulliselta, mutta olin tosi yllättynyt siitä miten hyvin päivä meni. Pojat pelas vähän Wii:tä, oli pihalla ja lounaan jälkeen päätin että "nyt me lähdetään käymään A:n koululla". Matka kestikin vähän pitempään kun luulin, mutta kaikki kolme käveli kiltisti koko ajan tien vieressä(sen jälkeen kun vielä ovella vähän ohjastin jämäkästi tyyliin "mä olen vastuussa teistä kaikista, tuol menee paljon autoja ja te kävelette siis tien vieressä... or else."). Donitseista O oli vähän hitaamman puoleinen kävelijä. Ei oo helppoo, kun kaksi poikaa painelee kilometrin sua edellä ja yksi laahustaa kilometrin sun takana. Myöhemmin B tuli hakemaan kaikki kolme ja mä sain olla vapaalla lopun päivää.
Keskiviikkona mentiin A:n kanssa kaksin valloittamaan Nykiä. Mentiin aamulla cityyn hostäidin kanssa samaa matkaa ja päästiin käymään sen työpaikalla pikaseen. Oli erittäin 'Devil Wears Prada' -tyylinen toimisto, pelkkiä muijia täynnä. Estrogeenitasot oli vaarallisen korkealla, en tiedä kestäisinkö itse tollasta armeijaa naisia, jotka kaikki näyttää siltä kuin niillä olisi puukko sekä selässä että kädessä. Ihminen on ihmiselle susi, mutta nainen on naiselle kyllä kaksinaamainen leijona, varsinkin tossa työympäristössä. Huh huh.
Yhdeksän aikaan lähdettin kävelemään Central Parkin eläintarhalle. Käveltiin pari kertaa väärään suuntaan, koska mulla oli vähän vaikeuksia hahmottaa että missä me oltiin. Kun päästiin vihdoin perille, käytiin katsomassa pingviinejä, apinoita, kilpikonnia, jääkarhuja, merileijonia yms. Sieltä suunnattiin ToysR'Us:iin, joka oli taas Times Squarella. Lelukaupan sisällä olevaan maailmanpyörään oli järkyttävä jono, mutta mentiin silti. Istuttiin Fisher Price -vaunussa, vaikkei sillä ollut mitään väliä, A:kin oli vaan tyytyväinen ettei jouduttu Barbie -vaunuun... Sehän olis ollu hirrrrrveeen noloa.
Sitten käytiin lounaalla John's Pizzeria:ssa, mun hostperheen lempipaikassa ja tilattiin ruokaa. Veikkaan, että A pystyisi syömään vaikka ison perhepizzan yksinään, jos sille antaisi. Se poika osaa kyllä syödä, kun se haluaa.
Lopuksi vuorossa oli vielä American Museum of Natural History(siis se joka on siinä Night at the Museum -leffassa? Joo just se.). Me oltiin molemmat tässä vaiheessa päivää kyllä niin väsyneitä ja kyllästyneitä jo kaikkeen kävelemiseen, ettei edes jaksettu katsella hirveästi mitään. Ainoa mikä haluttiin oikeasti nähdä, oli perhosnäyttely. 60x10m -kokosessa huoneessa oli satoja, upeita perhosia. Trooppisessa ilmastossa toki, siellä oli ainakin +40 astetta.
Torstaille mulla ei ollut mitään erikoista suunniteltuna, joten selailin netistä josko jossain olisi jotain kivaa tekemistä lapsille täällä lähistöllä. Löysin kaupungin kirjaston sivuilta ilmoituksen Lego -tapahtumasta, jossa lapset saisi rakennella legoista jotain hienoja taideteoksia. Se oli lisäksi ilmainen, joten lykkäsin pojan sit sinne. Ennen sitä käytiin rannalla hankkimassa vähän raitista ilmaa.. ja sain otettua vielä hyviä kuvia.
Perjantai meni rennosti, nukuttiin pojan kanssa kahden tunnin päikkärit, koska oltiin ilmeisesti molemmat niin väsyneitä... hyvä kun muistettiin edes syödä. Myöhemmin E ja sen perhe tulivat D.C:stä, jossa ne oli olleet muutaman päivän lomalla ja A meni sit niille vielä leikkimään pariksi tunniksi.
Lauantai -päivän vietin kotona ja illan taas antamassa parille 7-vuotiaalle pienen opetuksen toisten yksityisyyden kunnioittamisesta.. E nimittäin tuli meille ja pojat sai omasta mielestään hyvän idean ärsyttää mua. Olin omassa huoneessani ovi lukossa, kun ne tajusi miten se avataan sieltä toiselta puolelta. Niitten mielestä oli hirveen hauskaa pelleillä mun huoneessa, joten mä menin vuorostani sitten A:n huoneeseen ja lukitsin oven. Tällä kertaa seisoin pitelemässä ovea kiinni. A ja E meni ihan sekaisin, yrittäen suostutella mua ulos sieltä. Me läheteltiin viestejä oven alta puolin ja toisin, ne yritti uhkailla mua ja päästä väkisin sisään. Koko juttu oli kuin Neuvottelija -leffasta. Mä nauroin itsekseni pojille ja loppujen lopuksi kun oltiin sodittu pari tuntia, ne luovutti. A toivottavasti oppi läksynsä, ettei mun huoneeseen tulla. Prkle.
Sunnuntaina oli Oscarit, joita katteltiin yhdessä Jasmiinan ja Juulin kanssa. Syötiin tortilloja ja mässäiltiin jätskillä, juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä ja naurettiin. Oli aika outoa katsella gaalaa silleen, ettei tarvinnu toinen silmä kiinni, keskellä yötä yksin vahdata, vaan se tuli kahdeksalta illalla, kun nyt vielä jaksaa TV:tä katsoakin. Mun lemppari Meryl Streep voitti naispääosan ja Octavia Spencer naissivuosan. Muut palkinnot olikin sitten tosi epäkiinnostavia ja ennalta-arvattavia.
Loppuun vielä kuvia, enimmäkseen keskiviikolta.
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
CHA CHA NOW, YA'LL!
Cha Cha Slide - Mr C
ZUMBAAA!
Tän kuun LCC -miitti oli Zumba/Kickboxing -tunti. Viime viikonloppuna olin yksin kotona, hostäiti oli miesystävänsä B:n luona ja hostpoika isällään. Joten käytin tilaisuuden hyväksi, laitoin nupit alakerran koneesta kaakkoon ja tanssimusaa kehiin. Hypin ja tanssin ympäri kämppää ihan innoissani. Niin ja opettelin Michael Jacksonin Beat It -tanssin koreografian..
Kaikki tää zumbailu ja energy boost-tanssiminen on saanut mut tajuamaan, kuinka paljon kaipaankaan tanssia. Harrastin hiphoppia monta vuotta[tosin olin jumissa oman kaupungin alkeisjatko -ryhmässä, koska ei ollut rahaa lähteä Tampereelle tanssitunneille] ja pitkän tauon jälkeen jatkaisin mielelläni sitä jossain muodossa...
Välillä on kyltymätön himo lähteä klubeilemaankin ihan vaan jammailun, ei niinkään ryyppäämisen, vuoksi.
Onneksi huomenna mennään Juulin kanssa illalla vetään vähä joogaa ja zumbaa, niin kyl se siitä!
Löysin yks päivä Tubesta mahtavia tanssivideoita, joiden koreografiat haluaisin opetella:
ZUMBAAA!
Tän kuun LCC -miitti oli Zumba/Kickboxing -tunti. Viime viikonloppuna olin yksin kotona, hostäiti oli miesystävänsä B:n luona ja hostpoika isällään. Joten käytin tilaisuuden hyväksi, laitoin nupit alakerran koneesta kaakkoon ja tanssimusaa kehiin. Hypin ja tanssin ympäri kämppää ihan innoissani. Niin ja opettelin Michael Jacksonin Beat It -tanssin koreografian..
Kaikki tää zumbailu ja energy boost-tanssiminen on saanut mut tajuamaan, kuinka paljon kaipaankaan tanssia. Harrastin hiphoppia monta vuotta[tosin olin jumissa oman kaupungin alkeisjatko -ryhmässä, koska ei ollut rahaa lähteä Tampereelle tanssitunneille] ja pitkän tauon jälkeen jatkaisin mielelläni sitä jossain muodossa...
Välillä on kyltymätön himo lähteä klubeilemaankin ihan vaan jammailun, ei niinkään ryyppäämisen, vuoksi.
Onneksi huomenna mennään Juulin kanssa illalla vetään vähä joogaa ja zumbaa, niin kyl se siitä!
Löysin yks päivä Tubesta mahtavia tanssivideoita, joiden koreografiat haluaisin opetella:
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
"SO, GOODBYE. PLEASE DON'T CRY."
Maailma menetti eilen taas yhden mahtavan äänen. Kaikki odotti, että Whitney Houston olisi tehnyt comebackin ja tullut takaisin yhtä voimakkaana kuin silloin uransa huipulla, mutta nyt sitä ei koskaan nähdä. Ihan niinkuin ei nähdä myöskään MJ:n paluuta. Surullista.
Vaikka I Will Always Love You on upea biisi, niin mun henkilökohtainen suosikki Houstonin lauluista on kuitenkin Egyptin Prinssi -leffasta tuttu When You Believe -duetto Mariah Careyn kanssa:
@MariahCarey: Heartbroken and in tears over the shocking death of my friend, the incomparable Ms. Whitney Houston.
Show must go on, tänään pidetään Grammy -gaala, jossa jaetaan musiikkimaailman arvostetuimmat palkinnot. Tämä ilta menee siis tv:n edessä.
Vaikka I Will Always Love You on upea biisi, niin mun henkilökohtainen suosikki Houstonin lauluista on kuitenkin Egyptin Prinssi -leffasta tuttu When You Believe -duetto Mariah Careyn kanssa:
@MariahCarey: Heartbroken and in tears over the shocking death of my friend, the incomparable Ms. Whitney Houston.
Show must go on, tänään pidetään Grammy -gaala, jossa jaetaan musiikkimaailman arvostetuimmat palkinnot. Tämä ilta menee siis tv:n edessä.
lauantai 11. helmikuuta 2012
"I HOPE ONE DAY I CAN LOVE THE WAY YOU LOVE ME."
Kiss me - Sixpence None The Richer
Ystävänpäivä on kohta täällä ja käytiin tyttöjen kanssa katsomassa aiheeseen sopiva leffa; The Vow. Pääosissa ah-niin-ihana Channing Tatum ja Rachel McAdams. Tykkäsin tosi paljon kyseisestä elokuvasta, siinä oli sopivasti huumoria ja romantiikkaa. Sai aika monta kertaa huokailla ihastuksesta, varsinkin kun Tatum otti paitansa pois ♥
Muistaakseni FB:ssä on ryhmä "Channing Tatum should always be shirtless." [Käy tarkistamaan...] Juu, olihan se. Ja kaiken lisäksi tykkäsin siitä jo valmiiksi! Tollaset leffapoikaystävät on melkoista utopiaa, mutta saahan sitä aina haaveilla...
Mutta juu, eipä tässä paljon muuta. Kello on kolme, joten ehkä olis aika lopettaa. Good Night.
Ystävänpäivä on kohta täällä ja käytiin tyttöjen kanssa katsomassa aiheeseen sopiva leffa; The Vow. Pääosissa ah-niin-ihana Channing Tatum ja Rachel McAdams. Tykkäsin tosi paljon kyseisestä elokuvasta, siinä oli sopivasti huumoria ja romantiikkaa. Sai aika monta kertaa huokailla ihastuksesta, varsinkin kun Tatum otti paitansa pois ♥
Muistaakseni FB:ssä on ryhmä "Channing Tatum should always be shirtless." [Käy tarkistamaan...] Juu, olihan se. Ja kaiken lisäksi tykkäsin siitä jo valmiiksi! Tollaset leffapoikaystävät on melkoista utopiaa, mutta saahan sitä aina haaveilla...
Mutta juu, eipä tässä paljon muuta. Kello on kolme, joten ehkä olis aika lopettaa. Good Night.
torstai 9. helmikuuta 2012
LITTLE SUZY HOMEMAKER
Melkein 6kk täynnä ja oon jo 5 kuukautta sitten kyllästynyt tähän ruokaan mitä täällä syödään, varsinkin mun hostperheessä. Hostäiti osaa tehdä ehkä kymmentä ruokalajia, vaikkakin ne on mahtavia, niin variaatio ja etenkin kasvikset puuttuu tästä ruokavaliosta kyllä kokonaan. Päätin siis ottaa ruoka-asian omiin käsiini. Olen tässä aina välillä tehnyt jotain ruokaa, nimenomaan suomalaisella reseptillä. Mm. spagettia ja tomaattikastiketta, makaronilaatikkoa, riisiä ja kanaa...
Tänään oli vuorossa lihamureke. Taisi tulla kokeiltua joskus yläasteen köksän tunneilla kerran, joten aika huonot oli lähtökohdat. Vaikka nyt kuitenkin periaatteessa tiesin miltä murekkeen pitää näyttää ja reseptin mukaan on aika helppo tehdä, niin lopputulos oli jotain ihan muuta. Olihan se ihan hyvää, mutta kaipasi kipeesti suolaa ja mausteita. Suomalaisten ruokien tekemisessä on pari hidastetta muutenkin; ensimmäiseksi tulee mieleen tietysti mittayksiköt. Mulla sentään on desin mitta mukana, mutta kun grammat pitää olla paunoina, tee-/ruokalusikka ei ole samankokoinen täällä kuin Suomessa eikä läheskään kaikkia aineita ei löydy kaupasta. Toisekseen lämpötilat ja uunit. Mureke oli uunissa yli tunnin, koska se ei näyttänyt läheskään kypsältä ohjeen 30-45 minuutin jälkeen. Siis mitä? Taisin varmaan sittenkin olla paistamassa joulukinkkua enkä jauhelihamöhkälettä...
Vaikka mun kokkailukokeilut on osaksi mun kyllästymistä samoihin ruokiin, niin tärkeintä on saada variaatiota A:n ruokavalioon. Poikaparka syö samaa ruokaa koko ajan. Tavallisesti nirsoilevalle pojalle maistui ihme kyllä mun lihamureke. Toki, parannusehdotuksia jaettiin:
Minä: It definitely needs salt.
A: You're right. It could have a lot more salt. You know what else would make it better? If you could make it in the night time, cause it's best straight from the oven... (Tein ruoan jo päivällä, koska oli enemmän aikaa)
Kids say the darndest things.
Tänään oli hyvä päivä. Käväisin salilla Jasmiinan kanssa ja A oli hyvällä tuulella. E tuli playdatelle, joten pojat viihdytti toisiansa ja mä sain touhuta yksikseni sekä kuunnella kantrimusiikkia. Pisteenä ii:n päälle tänään oli lämmintä ja aurinkoista pihalla.
Shania Twain - I'm Gonna Getcha Good
Tänään oli vuorossa lihamureke. Taisi tulla kokeiltua joskus yläasteen köksän tunneilla kerran, joten aika huonot oli lähtökohdat. Vaikka nyt kuitenkin periaatteessa tiesin miltä murekkeen pitää näyttää ja reseptin mukaan on aika helppo tehdä, niin lopputulos oli jotain ihan muuta. Olihan se ihan hyvää, mutta kaipasi kipeesti suolaa ja mausteita. Suomalaisten ruokien tekemisessä on pari hidastetta muutenkin; ensimmäiseksi tulee mieleen tietysti mittayksiköt. Mulla sentään on desin mitta mukana, mutta kun grammat pitää olla paunoina, tee-/ruokalusikka ei ole samankokoinen täällä kuin Suomessa eikä läheskään kaikkia aineita ei löydy kaupasta. Toisekseen lämpötilat ja uunit. Mureke oli uunissa yli tunnin, koska se ei näyttänyt läheskään kypsältä ohjeen 30-45 minuutin jälkeen. Siis mitä? Taisin varmaan sittenkin olla paistamassa joulukinkkua enkä jauhelihamöhkälettä...
Vaikka mun kokkailukokeilut on osaksi mun kyllästymistä samoihin ruokiin, niin tärkeintä on saada variaatiota A:n ruokavalioon. Poikaparka syö samaa ruokaa koko ajan. Tavallisesti nirsoilevalle pojalle maistui ihme kyllä mun lihamureke. Toki, parannusehdotuksia jaettiin:
Minä: It definitely needs salt.
A: You're right. It could have a lot more salt. You know what else would make it better? If you could make it in the night time, cause it's best straight from the oven... (Tein ruoan jo päivällä, koska oli enemmän aikaa)
Kids say the darndest things.
Tänään oli hyvä päivä. Käväisin salilla Jasmiinan kanssa ja A oli hyvällä tuulella. E tuli playdatelle, joten pojat viihdytti toisiansa ja mä sain touhuta yksikseni sekä kuunnella kantrimusiikkia. Pisteenä ii:n päälle tänään oli lämmintä ja aurinkoista pihalla.
Shania Twain - I'm Gonna Getcha Good
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
SUPER BOWL WEEKEND
Viime lauantaina mulla oli tiedossa kahdet synttärit, A:n ja sit Juulin & Nooran yhteiset. Päivä alkoi sillä, että autoin hostäitiä valmistelemaan taloa juhlia varten. Sain tehtäväkseni hakea pari tavaraa, viimeisimpänä tärkein eli jäätelökakku. Voin kertoa, että tuskin oon koskaan eläissäni ajanut yhtä varovaisesti kuin tää kakku etupenkillä. Rukoilin ääneen "älä vaan mokaa, älä vaan mokaa"... Sain sen sit perille ihan ehjänä, mutta itsellä oli vähän hermot kireenä. Pikavauhtia suihkuun ja sit rupes niitä lapsia lappaan sisälle yks kerrallaan. Voit kuvitella kymmenen 6-vuotiasta kirkumassa ja juoksemassa, desibelit huiteli jossain 250:n kohdalla. Ihanaa.
Lastenjuhlien jälkeen naapuri lähti heittään mua Juulille ja päästyäni sinne annettiin Jasmiinan kanssa tytöille meidän lahjat ja hienot kortit, joita oltiin väsätty tunteja. Noora sai kaikilta meiltä lahjakortin Victoria's Secretiin ja Juuli taas himoitsemansa Juicy Couturen rannekorun. Sit aloteltiin ja valmistauduttiin lähtemään Nykiin.
Cityssä mentiin Webster Hallille, joka on yks kaupungin suurimmista klubeista. Turvajärjestelyt oli tosi tiukat, meitä käpälöitiin heti ovella ja annettiin kivat ruksit käteen, jotta kaikki näkee että ollaan alle 21v. Paitsi Jasmiina. Oltiin siellä ehkä joku tunti ja toiste ei tartte mennä, sen verran paska paikka. Grand Central oli tässä vaiheessa jo mennyt kiinni, joten mentiin Mäkkäriin odotteleen. Siellä saatiin sitten hätistellä stalkkaavia jätkiä pari tuntia. Yhdessä vaiheessa yks mies päätti iskee mua lauseella "I like your shoes". No ei ihan sauna lämmennyt. Päätettiin Nooran kanssa tilata smoothiet ja sitten kun seisottiin siinä kassalla, niin eiköhän se sama kenkä -mies tullut siihen ja maksanut meidän tilauksen. Kyllä mulle aina ilmainen ruoka kelpaa! Hah. Juna-asema aukesi puoli kuudelta ja hypättiin aamun ekaan junaan. Perillä soitettiin taksikeskukseen, mutta sieltä vastattiin "eioota". Me neljä siiten käveltiin takaisin Juulille mekoissa ja sukkiksissa. Oli vähän vilponen seitsemältä aamulla helmikuussa. Nukuttiin muutama tunti ja kuuden aikaan olin kotona.
Sunnuntaina oli Super Bowl Sunday eli amerikkalaisen jalkapallon suurin päivä. NY Giants vs. NE Patriots. Jaksoin katsoa pelistä ensimmäisen puolikkaan ja väliajan shown, mutta kolmannen neljänneksen alettua nukahdin ja heräsin vasta pelin lopussa. Giants voitti!
Lastenjuhlien jälkeen naapuri lähti heittään mua Juulille ja päästyäni sinne annettiin Jasmiinan kanssa tytöille meidän lahjat ja hienot kortit, joita oltiin väsätty tunteja. Noora sai kaikilta meiltä lahjakortin Victoria's Secretiin ja Juuli taas himoitsemansa Juicy Couturen rannekorun. Sit aloteltiin ja valmistauduttiin lähtemään Nykiin.
Cityssä mentiin Webster Hallille, joka on yks kaupungin suurimmista klubeista. Turvajärjestelyt oli tosi tiukat, meitä käpälöitiin heti ovella ja annettiin kivat ruksit käteen, jotta kaikki näkee että ollaan alle 21v. Paitsi Jasmiina. Oltiin siellä ehkä joku tunti ja toiste ei tartte mennä, sen verran paska paikka. Grand Central oli tässä vaiheessa jo mennyt kiinni, joten mentiin Mäkkäriin odotteleen. Siellä saatiin sitten hätistellä stalkkaavia jätkiä pari tuntia. Yhdessä vaiheessa yks mies päätti iskee mua lauseella "I like your shoes". No ei ihan sauna lämmennyt. Päätettiin Nooran kanssa tilata smoothiet ja sitten kun seisottiin siinä kassalla, niin eiköhän se sama kenkä -mies tullut siihen ja maksanut meidän tilauksen. Kyllä mulle aina ilmainen ruoka kelpaa! Hah. Juna-asema aukesi puoli kuudelta ja hypättiin aamun ekaan junaan. Perillä soitettiin taksikeskukseen, mutta sieltä vastattiin "eioota". Me neljä siiten käveltiin takaisin Juulille mekoissa ja sukkiksissa. Oli vähän vilponen seitsemältä aamulla helmikuussa. Nukuttiin muutama tunti ja kuuden aikaan olin kotona.
Sunnuntaina oli Super Bowl Sunday eli amerikkalaisen jalkapallon suurin päivä. NY Giants vs. NE Patriots. Jaksoin katsoa pelistä ensimmäisen puolikkaan ja väliajan shown, mutta kolmannen neljänneksen alettua nukahdin ja heräsin vasta pelin lopussa. Giants voitti!
maanantai 23. tammikuuta 2012
JERRY! JERRY! JERRY!
Tänään päivä alkoi tv-kuvauksissa... [Kuulostaa jonkun vähän tärkeämmän ihmisen blogipäivitykseltä, eikö?]
Totta se on, vaikka olin kyllä yleisössä enkä lavalla. Jerry Springer -showta kuvataan Stamfordissa ja liput yleisöön on ilmaisia, joten minä ja kolme muuta au pairia päätettiin viettää aamupäivä siellä. Ennen sisälle pääsyä allekirjotettiin jotkut lappuset, jossa suostuttiin siihen, ettei me voida haastaa ohjelman tekijöitä/tuottajia oikeuteen mistään asiasta, oli se sitten kadonnut omaisuus tai psyykkinen vamma. Mikä sinänsä on vähän huolestuttavaa...
Koko show on tunnettu siitä, että puoliälyiset ihmiset menee lavalle syyttämään toisiaan jostakin ja se päätyy siihen, että toiselta lähtee tukka päästä ja joku toinen taas saa päähänsä. Koko jakson juoni oli vissiin jotain lajia "Jätkät, jotka pettävät tyttöystäviään", joka aiheena ei ole uusi, mutta aina yhtä kiinnostava. Jos siis nämä ihmiset ei olisi olleet selvästi palkattuja tähän hommaan. Tosi-tv ei ole koskaan realitya. Homma haiskahti selvästi käsikirjotetulta, mutta ei se tehnyt siitä yhtään sen tylsempää katseltavaa. C'mon, kuka nyt ei halua katsella turvallisen välimatkan päästä, kun kaksi lumpun näköistä muijaa raapii toisiltaan silmät päästä?
Ohjelman aikana oli myös riittävä määrä alastomuutta, kun muutamat naiset päätti vilautella yleisön joukossa...
Pakko sanoa, että voisin mennä kyllä uudestaan, ei siinä mitään kun ei kerta tarvitse maksaa. Niin että Juuli, koska mennään?
Asiasta toiseen, lainasin Gilmoren tyttöjen ekan tuotantokauden kirjastosta. Mun on pitänyt kauan sitten aloittaa sarjan katsominen, mutta ne uusinnatkin tuli TV:stä aina niin huonoon aikaan ettei se koskaan onnistunut. Oon kuitenkin täysin rakastunut kyseiseen ohjelmaan ja oon päässyt läpi vasta boksin ekan dvd:n. Nyt jo toivon, että Lorelai ja Luke päätyy yhteen. Ja jos tiedätte jotain asiasta, älkää kertoko. Elän mielummin jännityksessä.
Nyt suihkuun ja GT päälle. Hyvää yötä.
Totta se on, vaikka olin kyllä yleisössä enkä lavalla. Jerry Springer -showta kuvataan Stamfordissa ja liput yleisöön on ilmaisia, joten minä ja kolme muuta au pairia päätettiin viettää aamupäivä siellä. Ennen sisälle pääsyä allekirjotettiin jotkut lappuset, jossa suostuttiin siihen, ettei me voida haastaa ohjelman tekijöitä/tuottajia oikeuteen mistään asiasta, oli se sitten kadonnut omaisuus tai psyykkinen vamma. Mikä sinänsä on vähän huolestuttavaa...
Koko show on tunnettu siitä, että puoliälyiset ihmiset menee lavalle syyttämään toisiaan jostakin ja se päätyy siihen, että toiselta lähtee tukka päästä ja joku toinen taas saa päähänsä. Koko jakson juoni oli vissiin jotain lajia "Jätkät, jotka pettävät tyttöystäviään", joka aiheena ei ole uusi, mutta aina yhtä kiinnostava. Jos siis nämä ihmiset ei olisi olleet selvästi palkattuja tähän hommaan. Tosi-tv ei ole koskaan realitya. Homma haiskahti selvästi käsikirjotetulta, mutta ei se tehnyt siitä yhtään sen tylsempää katseltavaa. C'mon, kuka nyt ei halua katsella turvallisen välimatkan päästä, kun kaksi lumpun näköistä muijaa raapii toisiltaan silmät päästä?
Ohjelman aikana oli myös riittävä määrä alastomuutta, kun muutamat naiset päätti vilautella yleisön joukossa...
Asiasta toiseen, lainasin Gilmoren tyttöjen ekan tuotantokauden kirjastosta. Mun on pitänyt kauan sitten aloittaa sarjan katsominen, mutta ne uusinnatkin tuli TV:stä aina niin huonoon aikaan ettei se koskaan onnistunut. Oon kuitenkin täysin rakastunut kyseiseen ohjelmaan ja oon päässyt läpi vasta boksin ekan dvd:n. Nyt jo toivon, että Lorelai ja Luke päätyy yhteen. Ja jos tiedätte jotain asiasta, älkää kertoko. Elän mielummin jännityksessä.
Nyt suihkuun ja GT päälle. Hyvää yötä.
keskiviikko 18. tammikuuta 2012
WHERE HAVE YOU BEEN?
Missäköhän mä oon ollu, kun blogi on jäänyt näin sivuosaan?
Updatea siitä missä tällä hetkellä mennään;
Oon ollut Amerikassa nyt 5 kk, joka tarkoittaa sitä että oon selvinnyt toivottavasti pahimman yli.
Aloitin eilen uuden lukukauden samassa collegessa, tällä kertaa valitsin "Managing Human Resources" -nimisen kurssin. Voin kertoa, ettei mulla ollut valintavaiheessa mitään hajua mihin oon ilmottautumassa, joten kerron sitten joskus myöhemmin että mistä tässä kurssissa on oikein kyse.
Tänään ei tapahtunut mitään ihmeellistä, illalla oli taas turhimmista turhin LCC-meeting, joka pidettiin Starbucksissa. Ihan niinkuin me nyt ei istuttaisi siellä tarpeeksi... Ja puhuin LCC:n kanssa ehkä 5 sanaa; "moi" ja "mä en kirjottanut[nimeäni yhteen paperiin]". Eli toisin sanoen ajanhukkaa.
Typerän tapaamisen takia missasin ensimmäisen tunnin American Idolin uudesta kaudesta, joka alkoi tänään! Koskas se viime kausi loppuikaan? Taisi olla ennen mun lähtöä tänne...
Toinen asia miksi voitaisiin kysyä, että missä mä taas oon ollut, on tää Suomen Justin Bieber aka Robin ja sen älytön hitti. Voisko joku selittää mulle, miten biisi jonka aiheena on skeittaaminen, on Suomen iTunesin listaykkösenä päivän jälkeen? Ei ihan käy mun järkeen.
Nyt pitää kyllä jättää tää kirjoitus tähän ja irrottaa itseni koneesta. Tai ehkä jaksan katsoa vielä Sleepless in Seattle:n alun.. Good night.
Updatea siitä missä tällä hetkellä mennään;
Oon ollut Amerikassa nyt 5 kk, joka tarkoittaa sitä että oon selvinnyt toivottavasti pahimman yli.
Aloitin eilen uuden lukukauden samassa collegessa, tällä kertaa valitsin "Managing Human Resources" -nimisen kurssin. Voin kertoa, ettei mulla ollut valintavaiheessa mitään hajua mihin oon ilmottautumassa, joten kerron sitten joskus myöhemmin että mistä tässä kurssissa on oikein kyse.
Tänään ei tapahtunut mitään ihmeellistä, illalla oli taas turhimmista turhin LCC-meeting, joka pidettiin Starbucksissa. Ihan niinkuin me nyt ei istuttaisi siellä tarpeeksi... Ja puhuin LCC:n kanssa ehkä 5 sanaa; "moi" ja "mä en kirjottanut[nimeäni yhteen paperiin]". Eli toisin sanoen ajanhukkaa.
Typerän tapaamisen takia missasin ensimmäisen tunnin American Idolin uudesta kaudesta, joka alkoi tänään! Koskas se viime kausi loppuikaan? Taisi olla ennen mun lähtöä tänne...
Toinen asia miksi voitaisiin kysyä, että missä mä taas oon ollut, on tää Suomen Justin Bieber aka Robin ja sen älytön hitti. Voisko joku selittää mulle, miten biisi jonka aiheena on skeittaaminen, on Suomen iTunesin listaykkösenä päivän jälkeen? Ei ihan käy mun järkeen.
Nyt pitää kyllä jättää tää kirjoitus tähän ja irrottaa itseni koneesta. Tai ehkä jaksan katsoa vielä Sleepless in Seattle:n alun.. Good night.
perjantai 23. joulukuuta 2011
sydän
Sain E:n perheeltä joululahjaksi ihanan orkidean, piristämään mun huonetta. Suomessa tapoin lähes kaikki mun huoneessa olleet kasvit, oli ne sitten kuinka helppohoitoisia tahansa. Saattoi pari kertaa unohtua kastelu yms... Mutta nyt lupaan yrittää extrapaljon olla tappamatta tätä kukkaa. Niin että äiti saa sit olla ylpeä musta!
COOKIE CUTTER CRAZE
Eilen oli talo täynnä kun E:n perhe tuli tänne vuosittaista keksien koristelua varten. Hostäidillä on kokonainen laatikko omistettuna pelkästään pipari/keksimuoteille, joten valinnanvaraa riitti. Meitä oli yhteensä yhdeksän ihmistä saman pöydän äärellä sotkemassa kuorrutteella ja strösseleillä. Pojat ei kauheen kauaa jaksaneet siihen keskittyä, mutta me muut väsättiin keksejä lähemmäs kolme tuntia. Myönnän, että mulla ei ole kyllä hirveästi luovuutta tälläsiin juttuihin, mut yritys hyvä kymmenen.
Mulla on selvästi Miami jo mielessä...
maanantai 19. joulukuuta 2011
TURN THE LIGHTS ON
Jouluintoilijana oon jo kiitospäivästä lähtien odottanut, että ihmiset laittaa jouluvaloja pihaan. Meidän korttelissa on yksi talo, joka vetää valot kyllä ihan överiksi. Pitää muistaa ottaa kuva ja postata tänne.
Kuitenkin, rakastan ylikaiken mun omia jouluvaloja, jotka sain laitettua viime viikolla. Ne on yksinkertaiset, mutta kauniit ja maksoikin vaan 3 dollaria.
Tänään hostäidin äiti ja isäpuoli(Nana ja Pappy) lensivät Michiganista tänne ja se tarkoittaakin mulle toisin sanoen 2 viikkoa vapaata! On hauska seurata, kuinka A:n isoäiti ja A ovat ihan omassa maailmassaan koko ajan touhuamassa ja poika vaan ignooraa kaikki muut, mukaan lukien äitinsä.
Seuraavat päivät onkin sit varmaan aika rentoa, kun mun ei tarvitse herätä seitsemältä laittamaan poikaa kouluun.
Oon yhtä innoissani joulusta kuin ennenkin, vaikkakin 18 vuoden jälkeen on tiedossa ihan erilainen juhla. Perhettä ja suomalaista jouluruokaa kaipailen varmasti, mutta toisaalta on kiva kokeilla miltä tuntuu kun lahjat avataankin vasta joulupäivänä yms.
Sain myös hyviä uutisia Suomesta; mun lähettämä joulupaketti oli löytänyt perille ja vielä ihan hyvissä ajoin!
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
lauantai 10. joulukuuta 2011
SANTAS EVERYWHERE
Tänään lähdin aikaisin aamulla kolmen australialaisen kanssa Nykiin, koska siellä järjestettiin vuosittainen SantaCon. Tapahtuman perusideana on 'bar crawl' eli se että siirrytään baarista toiseen päivän aikana ja ryypätään. Kaikkien piti pukeutua joulupukiksi tai joksikin siihen liittyväksi ja oli mielettömän hienoa nähdä kuinka tosi moni oli panostanut tähän.
Mitään tän luokkaista kerääntymistä en ole koskaan eläissäni nähnyt ja voin kertoa että se oli aikas vaikuttavaa.
Lisään tähän linkin videoon, jonka kuvasin aamupäivällä Pier 17:n edessä, josta koko lössi lähti liikkeelle. Saatte vähän käsitystä siitä kuinka paljon jengiä siellä oli, mutta tää kattaa ehkä hyvän 5%.
http://vimeo.com/33468174
Mitään tän luokkaista kerääntymistä en ole koskaan eläissäni nähnyt ja voin kertoa että se oli aikas vaikuttavaa.
Lisään tähän linkin videoon, jonka kuvasin aamupäivällä Pier 17:n edessä, josta koko lössi lähti liikkeelle. Saatte vähän käsitystä siitä kuinka paljon jengiä siellä oli, mutta tää kattaa ehkä hyvän 5%.
http://vimeo.com/33468174
torstai 8. joulukuuta 2011
SANTA, CAN YOU BRING ME A MONEY TREE?
Viimeisen kahden päivän aikana mun varat on hupentuneet vaarallisesti, niinkin paljon että mun käyttötili oli hetkisen jopa 100 dollaria miinuksella. Suurin syy rahakatoon on joululahjat. 11 ihmisen lahjojen lähettäminen Suomeen ei ole mitään halpaa lystiä. Onnistuin kuitenkin löytämään pari kivaa juttua jokaiselle.
Ja senkin takia kulutin enemmän rahaa tänä vuonna kuin aikaisempina jouluina, on se että ensi vuonna opiskelijatukirahoilla ei paljon juhlita. Paitsi jos nuudelit kelpaa lahjaksi...
Toinen syy oli lääkärikäynti. Kävin verikokeissa ja 240 dollaria meni nopeammin kuin ehdin silmää räpäyttää. Mun vakuutuksen pitäisi korvata tosta 205 dollaria, mutta saan sen takaisin vasta kun lähetän ensin korvaushakemuksen ja sitten siitä joku 6 viikkoa eteenpäin, jos hyvin käy. Suositus kaikille: älä käy lääkärissä täällä.
Onneksi olen köyhä juuri sopivasti jouluksi.
Ja senkin takia kulutin enemmän rahaa tänä vuonna kuin aikaisempina jouluina, on se että ensi vuonna opiskelijatukirahoilla ei paljon juhlita. Paitsi jos nuudelit kelpaa lahjaksi...
Toinen syy oli lääkärikäynti. Kävin verikokeissa ja 240 dollaria meni nopeammin kuin ehdin silmää räpäyttää. Mun vakuutuksen pitäisi korvata tosta 205 dollaria, mutta saan sen takaisin vasta kun lähetän ensin korvaushakemuksen ja sitten siitä joku 6 viikkoa eteenpäin, jos hyvin käy. Suositus kaikille: älä käy lääkärissä täällä.
Onneksi olen köyhä juuri sopivasti jouluksi.
tiistai 6. joulukuuta 2011
INDEPENDENCE
Hyvää itsenäisyyspäivää sinne Suomeen. Vaikkakin kello on täällä jo yli yhdentoista illalla, mikä tarkottaa sitä että siellä päivä on jo vaihtunut. Harmi, että Linnan Juhlat jäi väliin, mutta katselin jo Iltalehden sivuilta niitä pukuja ja pakko sanoa, että kyllä se Jenni vaan vei voiton tänä vuonna.
Kuuntelin Spotifysta tänään Suomi -biisejä, helpottaakseni tätä mun kotimaaikävää. Melkein 4 kk:n jälkeen varsinainen "honeymoon" on jo loppunut ja nyt alkaa arvostamaan miten hyvin asiat Suomessa on ja miten täällä moni asia on hoidettu uskomattoman huonosti.
Torstaina pääsen ensimmäistä kertaa itse tutustumaan Amerikan terveydenhuoltojärjestelmään ja tähän mennessä jo ajanvaraus on tuottanut sen verran tuskaa, että olen kaivannut kotipuolen arvauskeskusta, mikä on jo saavutus sinänsä. Kaupastakaan ei löydy edes yksinkertaista pussillista keittojuureksia tai puuroriisiä.
Yksinkertaisia on ne pienetkin ilot.
Kuuntelin Spotifysta tänään Suomi -biisejä, helpottaakseni tätä mun kotimaaikävää. Melkein 4 kk:n jälkeen varsinainen "honeymoon" on jo loppunut ja nyt alkaa arvostamaan miten hyvin asiat Suomessa on ja miten täällä moni asia on hoidettu uskomattoman huonosti.
Torstaina pääsen ensimmäistä kertaa itse tutustumaan Amerikan terveydenhuoltojärjestelmään ja tähän mennessä jo ajanvaraus on tuottanut sen verran tuskaa, että olen kaivannut kotipuolen arvauskeskusta, mikä on jo saavutus sinänsä. Kaupastakaan ei löydy edes yksinkertaista pussillista keittojuureksia tai puuroriisiä.
Yksinkertaisia on ne pienetkin ilot.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)