JERRY! JERRY! JERRY!

Tänään päivä alkoi tv-kuvauksissa... [Kuulostaa jonkun vähän tärkeämmän ihmisen blogipäivitykseltä, eikö?]
Totta se on, vaikka olin kyllä yleisössä enkä lavalla. Jerry Springer -showta kuvataan Stamfordissa ja liput yleisöön on ilmaisia, joten minä ja kolme muuta au pairia päätettiin viettää aamupäivä siellä. Ennen sisälle pääsyä allekirjotettiin jotkut lappuset, jossa suostuttiin siihen, ettei me voida haastaa ohjelman tekijöitä/tuottajia oikeuteen mistään asiasta, oli se sitten kadonnut omaisuus tai psyykkinen vamma. Mikä sinänsä on vähän huolestuttavaa...

 Koko show on tunnettu siitä, että puoliälyiset ihmiset menee lavalle syyttämään toisiaan jostakin ja se päätyy siihen, että toiselta lähtee tukka päästä ja joku toinen taas saa päähänsä. Koko jakson juoni oli vissiin jotain lajia "Jätkät, jotka pettävät tyttöystäviään", joka aiheena ei ole uusi, mutta aina yhtä kiinnostava. Jos siis nämä ihmiset ei olisi olleet selvästi palkattuja tähän hommaan. Tosi-tv ei ole koskaan realitya. Homma haiskahti selvästi käsikirjotetulta, mutta ei se tehnyt siitä yhtään sen tylsempää katseltavaa. C'mon, kuka nyt ei halua katsella turvallisen välimatkan päästä, kun kaksi lumpun näköistä muijaa raapii toisiltaan silmät päästä?

Ohjelman aikana oli myös riittävä määrä alastomuutta, kun muutamat naiset päätti vilautella yleisön joukossa...

 Pakko sanoa, että voisin mennä kyllä uudestaan, ei siinä mitään kun ei kerta tarvitse maksaa. Niin että Juuli, koska mennään?

Asiasta toiseen, lainasin Gilmoren tyttöjen ekan tuotantokauden kirjastosta. Mun on pitänyt kauan sitten aloittaa sarjan katsominen, mutta ne uusinnatkin tuli TV:stä aina niin huonoon aikaan ettei se koskaan onnistunut. Oon kuitenkin täysin rakastunut kyseiseen ohjelmaan ja oon päässyt läpi vasta boksin ekan dvd:n. Nyt jo toivon, että Lorelai ja Luke päätyy yhteen. Ja jos tiedätte jotain asiasta, älkää kertoko. Elän mielummin jännityksessä.
Nyt suihkuun ja GT päälle. Hyvää yötä.