Tän kuun LCC -miitti oli Zumba/Kickboxing -tunti. Viime viikonloppuna olin yksin kotona, hostäiti oli miesystävänsä B:n luona ja hostpoika isällään. Joten käytin tilaisuuden hyväksi, laitoin nupit alakerran koneesta kaakkoon ja tanssimusaa kehiin. Hypin ja tanssin ympäri kämppää ihan innoissani. Niin ja opettelin Michael Jacksonin Beat It -tanssin koreografian..
Kaikki tää zumbailu ja energy boost-tanssiminen on saanut mut tajuamaan, kuinka paljon kaipaankaan tanssia. Harrastin hiphoppia monta vuotta[tosin olin jumissa oman kaupungin alkeisjatko -ryhmässä, koska ei ollut rahaa lähteä Tampereelle tanssitunneille] ja pitkän tauon jälkeen jatkaisin mielelläni sitä jossain muodossa...
Välillä on kyltymätön himo lähteä klubeilemaankin ihan vaan jammailun, ei niinkään ryyppäämisen, vuoksi.
Onneksi huomenna mennään Juulin kanssa illalla vetään vähä joogaa ja zumbaa, niin kyl se siitä!
Löysin yks päivä Tubesta mahtavia tanssivideoita, joiden koreografiat haluaisin opetella:
Maailma menetti eilen taas yhden mahtavan äänen. Kaikki odotti, että Whitney Houston olisi tehnyt comebackin ja tullut takaisin yhtä voimakkaana kuin silloin uransa huipulla, mutta nyt sitä ei koskaan nähdä. Ihan niinkuin ei nähdä myöskään MJ:n paluuta. Surullista.
VaikkaI Will Always Love You on upea biisi, niin mun henkilökohtainen suosikki Houstonin lauluista on kuitenkin Egyptin Prinssi -leffasta tuttu When You Believe -duetto Mariah Careyn kanssa:
@MariahCarey: Heartbroken and in tears over the shocking death of my friend, the incomparable Ms. Whitney Houston.
Show must go on, tänään pidetään Grammy -gaala, jossa jaetaan musiikkimaailman arvostetuimmat palkinnot. Tämä ilta menee siis tv:n edessä.
Ystävänpäivä on kohta täällä ja käytiin tyttöjen kanssa katsomassa aiheeseen sopiva leffa; The Vow. Pääosissa ah-niin-ihana Channing Tatum ja Rachel McAdams. Tykkäsin tosi paljon kyseisestä elokuvasta, siinä oli sopivasti huumoria ja romantiikkaa. Sai aika monta kertaa huokailla ihastuksesta, varsinkin kun Tatum otti paitansa pois ♥
Muistaakseni FB:ssä on ryhmä "Channing Tatum should always be shirtless." [Käy tarkistamaan...] Juu, olihan se. Ja kaiken lisäksi tykkäsin siitä jo valmiiksi! Tollaset leffapoikaystävät on melkoista utopiaa, mutta saahan sitä aina haaveilla...
Mutta juu, eipä tässä paljon muuta. Kello on kolme, joten ehkä olis aika lopettaa. Good Night.
Melkein 6kk täynnä ja oon jo 5 kuukautta sitten kyllästynyt tähän ruokaan mitä täällä syödään, varsinkin mun hostperheessä. Hostäiti osaa tehdä ehkä kymmentä ruokalajia, vaikkakin ne on mahtavia, niin variaatio ja etenkin kasvikset puuttuu tästä ruokavaliosta kyllä kokonaan. Päätin siis ottaa ruoka-asian omiin käsiini. Olen tässä aina välillä tehnyt jotain ruokaa, nimenomaan suomalaisella reseptillä. Mm. spagettia ja tomaattikastiketta, makaronilaatikkoa, riisiä ja kanaa...
Tänään oli vuorossa lihamureke. Taisi tulla kokeiltua joskus yläasteen köksän tunneilla kerran, joten aika huonot oli lähtökohdat. Vaikka nyt kuitenkin periaatteessa tiesin miltä murekkeen pitää näyttää ja reseptin mukaan on aika helppo tehdä, niin lopputulos oli jotain ihan muuta. Olihan se ihan hyvää, mutta kaipasi kipeesti suolaa ja mausteita. Suomalaisten ruokien tekemisessä on pari hidastetta muutenkin; ensimmäiseksi tulee mieleen tietysti mittayksiköt. Mulla sentään on desin mitta mukana, mutta kun grammat pitää olla paunoina, tee-/ruokalusikka ei ole samankokoinen täällä kuin Suomessa eikä läheskään kaikkia aineita ei löydy kaupasta. Toisekseen lämpötilat ja uunit. Mureke oli uunissa yli tunnin, koska se ei näyttänyt läheskään kypsältä ohjeen 30-45 minuutin jälkeen. Siis mitä? Taisin varmaan sittenkin olla paistamassa joulukinkkua enkä jauhelihamöhkälettä...
Vaikka mun kokkailukokeilut on osaksi mun kyllästymistä samoihin ruokiin, niin tärkeintä on saada variaatiota A:n ruokavalioon. Poikaparka syö samaa ruokaa koko ajan. Tavallisesti nirsoilevalle pojalle maistui ihme kyllä mun lihamureke. Toki, parannusehdotuksia jaettiin:
Minä: It definitely needs salt.
A: You're right. It could have a lot more salt. You know what else would make it better? If you could make it in the night time, cause it's best straight from the oven... (Tein ruoan jo päivällä, koska oli enemmän aikaa)
Kids say the darndest things.
Tänään oli hyvä päivä. Käväisin salilla Jasmiinan kanssa ja A oli hyvällä tuulella. E tuli playdatelle, joten pojat viihdytti toisiansa ja mä sain touhuta yksikseni sekä kuunnella kantrimusiikkia. Pisteenä ii:n päälle tänään oli lämmintä ja aurinkoista pihalla.
Viime lauantaina mulla oli tiedossa kahdet synttärit, A:n ja sit Juulin & Nooran yhteiset. Päivä alkoi sillä, että autoin hostäitiä valmistelemaan taloa juhlia varten. Sain tehtäväkseni hakea pari tavaraa, viimeisimpänä tärkein eli jäätelökakku. Voin kertoa, että tuskin oon koskaan eläissäni ajanut yhtä varovaisesti kuin tää kakku etupenkillä. Rukoilin ääneen "älä vaan mokaa, älä vaan mokaa"... Sain sen sit perille ihan ehjänä, mutta itsellä oli vähän hermot kireenä. Pikavauhtia suihkuun ja sit rupes niitä lapsia lappaan sisälle yks kerrallaan. Voit kuvitella kymmenen 6-vuotiasta kirkumassa ja juoksemassa, desibelit huiteli jossain 250:n kohdalla. Ihanaa.
Lastenjuhlien jälkeen naapuri lähti heittään mua Juulille ja päästyäni sinne annettiin Jasmiinan kanssa tytöille meidän lahjat ja hienot kortit, joita oltiin väsätty tunteja. Noora sai kaikilta meiltä lahjakortin Victoria's Secretiin ja Juuli taas himoitsemansa Juicy Couturen rannekorun. Sit aloteltiin ja valmistauduttiin lähtemään Nykiin.
Cityssä mentiin Webster Hallille, joka on yks kaupungin suurimmista klubeista. Turvajärjestelyt oli tosi tiukat, meitä käpälöitiin heti ovella ja annettiin kivat ruksit käteen, jotta kaikki näkee että ollaan alle 21v. Paitsi Jasmiina. Oltiin siellä ehkä joku tunti ja toiste ei tartte mennä, sen verran paska paikka. Grand Central oli tässä vaiheessa jo mennyt kiinni, joten mentiin Mäkkäriin odotteleen. Siellä saatiin sitten hätistellä stalkkaavia jätkiä pari tuntia. Yhdessä vaiheessa yks mies päätti iskee mua lauseella "I like your shoes". No ei ihan sauna lämmennyt. Päätettiin Nooran kanssa tilata smoothiet ja sitten kun seisottiin siinä kassalla, niin eiköhän se sama kenkä -mies tullut siihen ja maksanut meidän tilauksen. Kyllä mulle aina ilmainen ruoka kelpaa! Hah. Juna-asema aukesi puoli kuudelta ja hypättiin aamun ekaan junaan. Perillä soitettiin taksikeskukseen, mutta sieltä vastattiin "eioota". Me neljä siiten käveltiin takaisin Juulille mekoissa ja sukkiksissa. Oli vähän vilponen seitsemältä aamulla helmikuussa. Nukuttiin muutama tunti ja kuuden aikaan olin kotona.
Sunnuntaina oli Super Bowl Sunday eli amerikkalaisen jalkapallon suurin päivä. NY Giants vs. NE Patriots. Jaksoin katsoa pelistä ensimmäisen puolikkaan ja väliajan shown, mutta kolmannen neljänneksen alettua nukahdin ja heräsin vasta pelin lopussa. Giants voitti!
Tänään päivä alkoi tv-kuvauksissa... [Kuulostaa jonkun vähän tärkeämmän ihmisen blogipäivitykseltä, eikö?]
Totta se on, vaikka olin kyllä yleisössä enkä lavalla. Jerry Springer -showta kuvataan Stamfordissa ja liput yleisöön on ilmaisia, joten minä ja kolme muuta au pairia päätettiin viettää aamupäivä siellä. Ennen sisälle pääsyä allekirjotettiin jotkut lappuset, jossa suostuttiin siihen, ettei me voida haastaa ohjelman tekijöitä/tuottajia oikeuteen mistään asiasta, oli se sitten kadonnut omaisuus tai psyykkinen vamma. Mikä sinänsä on vähän huolestuttavaa...
Koko show on tunnettu siitä, että puoliälyiset ihmiset menee lavalle syyttämään toisiaan jostakin ja se päätyy siihen, että toiselta lähtee tukka päästä ja joku toinen taas saa päähänsä. Koko jakson juoni oli vissiin jotain lajia "Jätkät, jotka pettävät tyttöystäviään", joka aiheena ei ole uusi, mutta aina yhtä kiinnostava. Jos siis nämä ihmiset ei olisi olleet selvästi palkattuja tähän hommaan. Tosi-tv ei ole koskaan realitya. Homma haiskahti selvästi käsikirjotetulta, mutta ei se tehnyt siitä yhtään sen tylsempää katseltavaa. C'mon, kuka nyt ei halua katsella turvallisen välimatkan päästä, kun kaksi lumpun näköistä muijaa raapii toisiltaan silmät päästä?
Ohjelman aikana oli myös riittävä määrä alastomuutta, kun muutamat naiset päätti vilautella yleisön joukossa...
Pakko sanoa, että voisin mennä kyllä uudestaan, ei siinä mitään kun ei kerta tarvitse maksaa. Niin että Juuli, koska mennään?
Asiasta toiseen, lainasin Gilmoren tyttöjen ekan tuotantokauden kirjastosta. Mun on pitänyt kauan sitten aloittaa sarjan katsominen, mutta ne uusinnatkin tuli TV:stä aina niin huonoon aikaan ettei se koskaan onnistunut. Oon kuitenkin täysin rakastunut kyseiseen ohjelmaan ja oon päässyt läpi vasta boksin ekan dvd:n. Nyt jo toivon, että Lorelai ja Luke päätyy yhteen. Ja jos tiedätte jotain asiasta, älkää kertoko. Elän mielummin jännityksessä.
Nyt suihkuun ja GT päälle. Hyvää yötä.
Missäköhän mä oon ollu, kun blogi on jäänyt näin sivuosaan?
Updatea siitä missä tällä hetkellä mennään;
Oon ollut Amerikassa nyt 5 kk, joka tarkoittaa sitä että oon selvinnyt toivottavasti pahimman yli.
Aloitin eilen uuden lukukauden samassa collegessa, tällä kertaa valitsin "Managing Human Resources" -nimisen kurssin. Voin kertoa, ettei mulla ollut valintavaiheessa mitään hajua mihin oon ilmottautumassa, joten kerron sitten joskus myöhemmin että mistä tässä kurssissa on oikein kyse.
Tänään ei tapahtunut mitään ihmeellistä, illalla oli taas turhimmista turhin LCC-meeting, joka pidettiin Starbucksissa. Ihan niinkuin me nyt ei istuttaisi siellä tarpeeksi... Ja puhuin LCC:n kanssa ehkä 5 sanaa; "moi" ja "mä en kirjottanut[nimeäni yhteen paperiin]". Eli toisin sanoen ajanhukkaa.
Typerän tapaamisen takia missasin ensimmäisen tunnin American Idolin uudesta kaudesta, joka alkoi tänään! Koskas se viime kausi loppuikaan? Taisi olla ennen mun lähtöä tänne...
Toinen asia miksi voitaisiin kysyä, että missä mä taas oon ollut, on tää Suomen Justin Bieber aka Robin ja sen älytön hitti. Voisko joku selittää mulle, miten biisi jonka aiheena on skeittaaminen, on Suomen iTunesin listaykkösenä päivän jälkeen? Ei ihan käy mun järkeen.
Nyt pitää kyllä jättää tää kirjoitus tähän ja irrottaa itseni koneesta. Tai ehkä jaksan katsoa vielä Sleepless in Seattle:n alun.. Good night.
Sain E:n perheeltä joululahjaksi ihanan orkidean, piristämään mun huonetta. Suomessa tapoin lähes kaikki mun huoneessa olleet kasvit, oli ne sitten kuinka helppohoitoisia tahansa. Saattoi pari kertaa unohtua kastelu yms... Mutta nyt lupaan yrittää extrapaljon olla tappamatta tätä kukkaa. Niin että äiti saa sit olla ylpeä musta!
Eilen oli talo täynnä kun E:n perhe tuli tänne vuosittaista keksien koristelua varten. Hostäidillä on kokonainen laatikko omistettuna pelkästään pipari/keksimuoteille, joten valinnanvaraa riitti. Meitä oli yhteensä yhdeksän ihmistä saman pöydän äärellä sotkemassa kuorrutteella ja strösseleillä. Pojat ei kauheen kauaa jaksaneet siihen keskittyä, mutta me muut väsättiin keksejä lähemmäs kolme tuntia. Myönnän, että mulla ei ole kyllä hirveästi luovuutta tälläsiin juttuihin, mut yritys hyvä kymmenen.
Jouluintoilijana oon jo kiitospäivästä lähtien odottanut, että ihmiset laittaa jouluvaloja pihaan. Meidän korttelissa on yksi talo, joka vetää valot kyllä ihan överiksi. Pitää muistaa ottaa kuva ja postata tänne.
Kuitenkin, rakastan ylikaiken mun omia jouluvaloja, jotka sain laitettua viime viikolla. Ne on yksinkertaiset, mutta kauniit ja maksoikin vaan 3 dollaria.
Tänään hostäidin äiti ja isäpuoli(Nana ja Pappy) lensivät Michiganista tänne ja se tarkoittaakin mulle toisin sanoen 2 viikkoa vapaata! On hauska seurata, kuinka A:n isoäiti ja A ovat ihan omassa maailmassaan koko ajan touhuamassa ja poika vaan ignooraa kaikki muut, mukaan lukien äitinsä.
Seuraavat päivät onkin sit varmaan aika rentoa, kun mun ei tarvitse herätä seitsemältä laittamaan poikaa kouluun.
Oon yhtä innoissani joulusta kuin ennenkin, vaikkakin 18 vuoden jälkeen on tiedossa ihan erilainen juhla. Perhettä ja suomalaista jouluruokaa kaipailen varmasti, mutta toisaalta on kiva kokeilla miltä tuntuu kun lahjat avataankin vasta joulupäivänä yms.
Kuusi me koristeltiin jo joulukuun ekalla viikolla. Ei siinä olekaan kuin 750 lamppua, eli siis ei yhtään riskialtis tulipalolle, vai? Onneksi oon niin fiksu, että onnistuin melkein kaatamaan koko puun jo kerran. Nopeilla reflekseillä sain sen puolivälistä kiinni ennenkuin se olisi jysähtänyt maahan... Ja sitten käytin ainakin 45 min kun yritin saada sen takaisin pystyyn. A muistutti mua siitä, kuinka oon "AINOA lapsenvahti, joka on KOSKAAN kaatanut kuusen." Pisteet kotiin, siis.
Sain myös hyviä uutisia Suomesta; mun lähettämä joulupaketti oli löytänyt perille ja vielä ihan hyvissä ajoin!
Tänään lähdin aikaisin aamulla kolmen australialaisen kanssa Nykiin, koska siellä järjestettiin vuosittainen SantaCon. Tapahtuman perusideana on 'bar crawl' eli se että siirrytään baarista toiseen päivän aikana ja ryypätään. Kaikkien piti pukeutua joulupukiksi tai joksikin siihen liittyväksi ja oli mielettömän hienoa nähdä kuinka tosi moni oli panostanut tähän.
Mitään tän luokkaista kerääntymistä en ole koskaan eläissäni nähnyt ja voin kertoa että se oli aikas vaikuttavaa.
Lisään tähän linkin videoon, jonka kuvasin aamupäivällä Pier 17:n edessä, josta koko lössi lähti liikkeelle. Saatte vähän käsitystä siitä kuinka paljon jengiä siellä oli, mutta tää kattaa ehkä hyvän 5%.
Viimeisen kahden päivän aikana mun varat on hupentuneet vaarallisesti, niinkin paljon että mun käyttötili oli hetkisen jopa 100 dollaria miinuksella. Suurin syy rahakatoon on joululahjat. 11 ihmisen lahjojen lähettäminen Suomeen ei ole mitään halpaa lystiä. Onnistuin kuitenkin löytämään pari kivaa juttua jokaiselle.
Ja senkin takia kulutin enemmän rahaa tänä vuonna kuin aikaisempina jouluina, on se että ensi vuonna opiskelijatukirahoilla ei paljon juhlita. Paitsi jos nuudelit kelpaa lahjaksi...
Toinen syy oli lääkärikäynti. Kävin verikokeissa ja 240 dollaria meni nopeammin kuin ehdin silmää räpäyttää. Mun vakuutuksen pitäisi korvata tosta 205 dollaria, mutta saan sen takaisin vasta kun lähetän ensin korvaushakemuksen ja sitten siitä joku 6 viikkoa eteenpäin, jos hyvin käy. Suositus kaikille: älä käy lääkärissä täällä.
Hyvää itsenäisyyspäivää sinne Suomeen. Vaikkakin kello on täällä jo yli yhdentoista illalla, mikä tarkottaa sitä että siellä päivä on jo vaihtunut. Harmi, että Linnan Juhlat jäi väliin, mutta katselin jo Iltalehden sivuilta niitä pukuja ja pakko sanoa, että kyllä se Jenni vaan vei voiton tänä vuonna.
Kuuntelin Spotifysta tänään Suomi -biisejä, helpottaakseni tätä mun kotimaaikävää. Melkein 4 kk:n jälkeen varsinainen "honeymoon" on jo loppunut ja nyt alkaa arvostamaan miten hyvin asiat Suomessa on ja miten täällä moni asia on hoidettu uskomattoman huonosti.
Torstaina pääsen ensimmäistä kertaa itse tutustumaan Amerikan terveydenhuoltojärjestelmään ja tähän mennessä jo ajanvaraus on tuottanut sen verran tuskaa, että olen kaivannut kotipuolen arvauskeskusta, mikä on jo saavutus sinänsä. Kaupastakaan ei löydy edes yksinkertaista pussillista keittojuureksia tai puuroriisiä.
Eilen oli A:n uintiharjoitukset ja pääsin todistamaan, kun poju vihdoin sai itsensä sinne hyppylaudalle ja sieltä veteen. Se olikin sitten siinä, eihän sitä meinannut millään saada lopettamaan kun hyppäämisen makuun pääsi.
Uiminen sujuu paljon paremmin kuin jalkkis, ei tarvitse kahdesti käskeä laittamaan uimakamppeita valmiiksi, kun taas polvisuojusten ja nappisten kanssa oli ainainen tappelu ja vinkuminen.
A:n uintiopettaja antoi pojalle lempinimen "Kahuna" eli iso kiho ja piirtää jonkun kuvan taululle ennen jokaista tuntia.
Tänään puhuin Skypessä Mr Divon kanssa sen tulevasta visiitistä tänne. Saa nähdä selviääkö se tänne edes elävänä saati sit takaisin.
Uimisesta ja elämisestä puheenollen, yksi talon akvaariokaloista ei enää tee kumpaakaan. Tänä aamuna huomasin, kun se kellui kyljellään filtterin vieressä. Poimin sen sieltä haavilla ja laitoin hostäidin pyynnöstä kalan minigrip-pussiin ja pakastimeen. A saa sit pitää sille hautajaiset tai jotain. Albiinosammakko on nyt sitten ihan soolona tuolla tankissa eikä mun tartte syöttää sitä enää pillillä, kun se tyhmä kala söi muuten aina sen sammakonkin ruoat.
Pari viikkoa sitten tehtiin Alicen ja Astridin kanssa reissu New Jerseyssä sijaitsevaan Atlantic Cityyn. Se on kuin itärannikon mini-Vegas. Koko juttu oli aika extempore mun kohdalla, koska kuulin asiasta keskiviikkona ja lähtö oli perjantai-iltana. En olis koskaan kotona lähteny minnekään 48 tunnin varoitusajalla, mutta oon tehny tässä maassa paljon muutakin mitä en normaalisti Suomessa tekis, joten aattelin että miksei, eihän mulla ollu mitään suunnitelmia siksi viikonlopuksi muutenkaan...
Lähdettiin ajaan yhdeksän aikaan illalla ja oltiin perillä vähän jälkeen 12 aamuyöllä. Meidän motelli ei ollut mikään luksus, justiinsa semmonen minne tullaan nukkumaan eikä sitten mitään muuta. Se täytti käyttötarkoituksensa kylläkin.
Lauantaina käytiin pyörimässä kaupoissa ja ostettiin liput Tropicana -hotellin joulushow'hun, joka oli yllättävän hyvä.
Koko paikkahan on keskellä ei mitään, vähän niinkuin oikea Vegaskin ja jos ei ole rahaa tuhlata outlet-myymälöihin eikä ole ikää kasinoihin(fakin 21), AC:ssä ei ole tekemistä. Lukuunottamatta sitä pientä kauppojen ja kasinohotellien keskittymää, Atlantic City on melkoinen paskaloukko. Yhtään asiaa kaunistelematta. 80% asukkaista meksikaaneja, asuinalueet slummeja ja sellaista aluetta että Brooklynissa/Bronxissakin käveleminen yksin yöllä houkuttelee enemmän kuin AC:n kaduilla. Klisee "Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä", sopii tähän tosi passelisti.
Noniin, otetaas sit kiinni vähän näitä menneitä tapahtumia.
Halloweenina pääsin mun ekalle Karkki vai Kepponen -kierrokselle. Mun hostlapsi oli pukeutunut mustaksi Spidermaniksi, oliko se nyt sitten Venom tai jotain sinnepäin. Halloweeniahan täällä yritettiin peruuttaa, koska oli se lumimyrsky sillon edeltävänä lauantaina. Kaupungin päättäjät vetosivat asukkaisiin, että turvallisuussyistä siirrettäisiin karkkikierros seuraavaan viikonloppuun. Turha luulla, että nää lapset, jotka on odottaneet tätä juhlaa vuoden, ottais ton uutisen mitenkään kauheen hyvin. Järkeiltiin hostäidin kanssa, että koska meidän naapurustossa ei ollut myrskyn takia mitään vahinkoja tai katkeilleita sähköjohtoja, voitaisiin ihan hyvin mennä pihalle.
Olin väittänyt kuukauden ajan A:lle ja hostäidille etten pukeudu Halloweeniksi, mutta sinä iltana tulin alakertaan tämä päällä. Oli vähän vaikeuksia löytää lapsille soveltuva puku... ihme juttu. (15$)
Ilta oli mun onneksi tosi lämmin, sillä mulla oli tosiaan legginssit jalassa.
Vaikka suurin osa naapureista oli juhlatuulella, niin oli tietysti niitä muutamia, jotka oli oikeasti ottaneet tosissaan ne varoitukset. Yhden talon asukkaat rupesivat saarnaamaan lapsille siellä ovella. Onneksi A oli niin fiksu, että kysyi suoraan: "So, are you gonna give us the candy or what?" Kyllä sieltä sitä suklaata lopulta herui ja me muut saatiin hyvät naurut. Illan saalis oli aika vaikuttava ja tuolla niistä 98% seisoo vielä pöydällä, koska tässä talossa ei kauheesti syödä karkkia (mitä ei kyllä heti uskois kun katsoo minkälainen karkkikauppa tuolla keittiön kaapissa on...).
Mähän en tunnetusti viiniä juo, mutta kun ilmasesta viinasta ei sovi kieltäytyä, niin alashan se meni.
Lupaan, että tän viikonlopun aikana kirjoitan piitkän blogipostauksen, koska tässä motivaation puutteessa ei oo mitään järkeä. Ja os en saa edes blogia kirjoitettua niin on varmaan ihan turha miettiä edes kouluun palaamista.
Multa on jäänyt paljon päiviä välistä kirjottelematta tänne, mutta jossain vaiheessa lisäilen tänne mm. kuvia Halloweenista, kun saan hostäidin vihdoin siirtään niitä koneelle.
Viime aikoina säävaihtelut on olleet ihan hurjia. Viime viikolla etsiskelin talvitakkia, tällä viikolla on taas ollut ihan t-paitakelit. Ei uskois, että nyt eletään marraskuuta. Aamulla huomasin, että takapihan pihlajan lehdet on vihdoin kellastuneet, vielä viime viikolla ne oli ihan vihreät... Tänään oli taas niin kaunis ilma, että käytiin E:n, E-T:n ja A:n kanssa paikallisella rannalla(kaiken kaikkiaan niitä on varmaan 3). Yritettiin ajoittaa visiitti laskuveden aikaan, jolloin vois nähdä esim. rapuja. No, ei me sitten niitä nähty, mutta sitäkin enemmän ihania simpukankuoria. Täytyy joku kerta mennä oikein ämpärin kanssa ja keräillä niitä.
Tänään varoitettiin alueella liikkuvasta, vaaralliseksi luokitellusta miehestä, josta oli etsintäkuulutus Massachusettsissa. Ilmeisesti tää henkilö oli murhannut siellä jonkun. Fiksu kun oli ja päätti ruveta piileskelemään pikkukaupungissa, joka vilisee poliiseja ja missä on hyvin vähän paikkoja johon piiloutua. Illalla mies saatiin kiinni.
PS.Samalla kun kirjoitan tätä, katselen CMA Awardseja. Country music's biggest night. ♥ Joten nyt on pakko lisätä tähän Song of the Year -voittaja:
If I Die Young - The Band Perry
