UPDATE

Thanksgiving lähestyy ja samalla myös mun synttärit. Iso kaks-nolla.
Tai no iso ja iso, tässä maassa sillä ei tee yhtään mitään, mutta ainakin Suomessa voi kävellä Alkoon ja valita hyllystä mitä vaan. Viimeisiä päiviä "teininä" viedään. Tarviiko nyt alkaa siis käyttäytymään kuin aikuinen? Ei kai.

Halloween oli ja meni. Meillä oli täällä pari viikkoa sitten hurrikaani, kuten varmaan aika moni uutisista luki. New Yorkin, New Jerseyn ja Connecticutin (tri-state area) alueella oli paljon tuhoja. Meidän talo on onneksi sen verran kaukana vesistöistä, ettei tullut tulvavahinkoja, mutta aika moni hieno rantatalo on nyt palasina. Meillä oli sähköt poikki viisi päivää. Kolmannen päivän jälkeen sisällä oli ehkä enää muutama aste lämpimämpi kuin ulkona ja öisin alkoi mennä jo pakkasen puolelle. Joten, onneksi saatiin lämpö takaisin jo niinkin pian. Käy sääliksi niitä, joilla mennään jo kahta viikkoa ilman sähköä, lämmitystä ja lämmintä vettä.
Viime vuonna hurrikaani Irene oli jo aika paha, muttei mitään verrattuna tähän.
Käytiin trick or treat -kierroksella kaikesta huolimatta ja pojat saikin ihan hyvin karkkeja kerättyä.

Viime viikolla satoi lunta ensimmäisen kerran, tehtiin E:n kanssa sen elämän ensimmäinen lumilinnake.
Hostisä kasvoi Kaliforniassa, joten se on aika kädetön lumeen liittyvissä asioissa. Näytin siis mallia ja puolentoista tunnin jälkeen saatiin ihan hyvä lumipallosuoja aikaiseksi. Tottakai ilmat vain lämpenivät sen jälkeen ja nyt kaikki lumi on jo sulanut. Onneksi, koska mulla ei ole lumeen sopivia kenkiä eikä rahaa ostella niitä.

 Tänä viikonloppuna hostperhe lähtee häihin, joten talo on yksin mun lauantaista sunnuntaihin. Mitäköhän sitä keksisi? Tekisi mieli leipoa jotakin... Ideoita?

KISS AND MAKE-UP

Naisella ei tunnetusti koskaan voi olla tarpeeksi; kenkiä, vaatteita, asusteita, sisustustyynyjä, tuoksukynttilöitä ja kaikista eniten... kosmetiikkaa.
Mun lavuaarinympärystä on täynnä erilaisia pulloja, lakkoja ja hajusteita. Oon päättänyt saada ne kaikki mukanani Suomeen toukokuussa, joten voipi olla, että muutama kenkäpari jää tänne ja pari pulloa TRESemmé:n hiuslakkaa lähtee mukaan.

Viimeisimmän viikon aikana hankittua tavaraa:

120 Color Palette -luomiväripaletti, BH Cosmetics, $17 (n. 13e)

Too Faced Shadow Insurance -luomivärin pohjustusvoide, Sephora, $18 (n. 13,8e)

Luomivärisivellin, huulikiilto ja kirkas ripsiväri, e.l.f. cosmetics, $1 /kpl (n. 0,76e)

Ostin vähän aikaa sitten ensimmäistä kertaa valkoisen kajaalin. Siitä on tullut osa mun arkimeikkiä, koska se avaa hyvin mun silmät varsinkin aamulla. Lisäksi meikkipussiin ostin Maybellinen geelikajaalin. Kuka olisi voinut arvata, että ihminen tarvitsee kolmea erilaista kajaalia (kynä, geeli ja nestemäinen)? Nyt en voisi elää ilman. Oottekos te tehneet uusia meikkilöytöjä viime aikoina?

PUMPKIN PICKING AND HAY RIDES

Eilen oli ensimmäinen sunnuntai, kun olin töissä.
Yhtäkkiä teki mieli leipoa jotakin ja päätin sitten väsätä kaurakeksejä. Ne kun on yksi niistä harvoista jutuista, mitä osaan tehdä pilaamatta, polttamatta tai sotkematta keittiössä. Viimeksi tein kaurakeksejä vissiin yläasteella.
Hyvin kelpasi koko porukalle, eipä niitä enää olekaan jäljellä.

Eilen käytiin hostperheen kanssa Stew Leonard's:in Halloween -ajelulla.
Valittiin myös kaikille omat kurpitsat, jotka me varmaan tällä viikolla kaiverretaan.
Mun oma valiokurpitsa on keskikokoinen, parhaan värinen ja täydellisen pyöreä.

Ensi viikolla on lokakuun au pair -tapaaminen, teemana Halloween -bileet. Viime vuonna skippasin koko jutun, en muista miksi. Tällä kertaa se on pakollinen. Blaah.
Sormet ristissä rukoilen, että kutsu tulee joihinkin oikeisiin Halloween -juhliin, mieluiten yliopistokampukselle, jossa on paljon tuntemattomia ihmisiä ja ilmaista juotavaa.
Miltäs kuulostaa?

Kyrsii olla alaikäinen.

YOU WANT SOME CHEESE WITH THAT W(H)INE?

Nyt tuntuu taas paremmalta kun tilillä on rahaa. Ihan kuin jotenkin pystyisi hengittämään paremmin.

Käytiin hostäidin kanssa eilen IKEA:ssa ihastelemassa keittiöitä ja olohuoneita. Kaikkia ihania petivaatteita, tyynyjä, säilytyslaatikoita, lamppuja, laseja...  Siellä kierrellessä nousee sisustuskuume, johon tehoaa vain vaateostoksilla käyminen.

Sisustusjutuista puheenollen uusi löytö "pakko saada omaan kotiin" -listalla on viinipullon pidike, joka näyttää korkokengältä.

squidoo.com

Vaikken juokaan viiniä juuri ollenkaan, voisin ostaa pullon ihan vain tämän pidikkeen takia. Kuinka hienolta näyttäisikään rivi hienoja korkokenkiä pöydällä tai hyllyssä?

ebay.com

Viimeiset pari viikkoa on tullut mietittyä, että miksiköhän sitä pitäisi pukeutua Halloweenina. Mulla on mielessä ihan hyvä idea, jota haluan kokeilla. Siihen sisältyy meikeillä leikkimistä ja vain pari asustetta, tekoripsiä sun muuta, joten ei tarvitse erikseen ostaa varsinaista pukua. Viime vuoden Hello Kitty -puku oli vähän extempore, joten tänä vuonna panostan.

E halusi olla tänä vuonna vaikka mitä... Mieli vaihtui ainakin 20 kertaa. Mitä niitä nyt oli; avaruusolio, taikuri, Lego -hahmo... Viimeisin oli Frankenweenie -leffan Sparky -koira. Tänään hostäiti tuli Party City:stä mukanaan ninjapuku, joten nyt E onkin sitten Stealth Ninja. Halloweeniin on vielä pari viikkoa, eli on siis hyvin aikaa muuttaa mieltä.

TIME TO CORK THE WOOL SOCKS

Ilmat alkaa täälläkin pikkuhiljaa viiletä, sain laittaa tänään ekaa kertaa villasukat jalkaan.
Sitten kun rahatilanne sallii, painun kaupoille ostamaan syysvaatteita.

Huomasin äsken kun käväisin pihalle E:n kanssa, että naapuritalojen pihaan on ilmestynyt jo Halloween -koristeita. Here we go, people.
Tästä lähtee uusi rundi kaiverrettuja kurpitsoja ja mauttomia puhallettavia hahmoja. Meidän piti mennä Juulin kanssa viime pääsiäisenä puhkomaan veitsellä sellainen kolmimetrinen puhallettava jänis, jonka joku oli pystyttänyt pihaansa, mutta se vähän jäi.
Koristeista itse odotan eniten sitä, että saan laittaa jouluvalot ikkunaan. Mikään ei tuo mulle enemmän joulumieltä kuin valot.

Tästä alkaa myös uusi kierros amerikkalaisia juhlapäiviä toinen toisensa jälkeen. Mieletöntä ajatella, että edelliskerrasta on jo kohta vuosi. Vietän täällä uuden kiitospäivän, toiset synttärit ja joulun, uuden vuoden, ystävänpäivän, St. Patrick's Day'n ja pääsiäisen. Vappu menee vielä sivu suun, mutta kesäksi takaisin Suomeen.

 Toivottavasti tämä talvi tulee olemaan yhtä lumeton kuin edellinen.

CALIFORNICATION part 1

Nyt kun on vähän aikaa niin voisin kirjoitella ensimmäisen osan San Diegon reissusta.

Lähdettiin siis JFK:n lentokentälle aikaisin aamulla. Lento oli kahdeksalta ja viiden tunnin kidutuksen matkan jälkeen laskeuduttiin San Diegoon.

  Yläilmoista otettu kuva. Itärannikkoon verrattuna täysin erilainen näkymä, kaikkia noita vuoria ja laaksoja ei täälläpäin näykään.

Länsirannikko on 3 tuntia itää jäljessä, joten meillä oli periaatteessa koko perjantai käytettävissä.
Ensimmäiseksi haettiin vuokra-auto ja ajettiin puoli tuntia San Diegosta etelään, Carlsbad -nimiseen kaupunkiin, jossa meidän hotelli sijaitsi.

Meinasin vetää auton mukana tulleen ilmaisveden väärään kurkkuun, kun näin missä me tultaisiin viettämään seuraavat kolme päivää. Ihan kuin kaikki ihanat palmut ja upea ilma ei olisi jo tarpeeksi.
Aivan upea paikka. Kuvat kertovat paremmin tietysti:

1. Huonerakennuksilta keskiaukiolle vei kävelytie, jonka molemmilla puolilla oli palmuja. 2. Portaat, jotka veivät mun huoneeseen 3. Keskiaukio, jossa oli ravintolat, kaupat ja vastaanottorakennus

1. Rakennus, jossa mun huone sijaitsi 2. Kävelytie hotellin tenniskentille ja kuntosalille 3. Hostperheen asuinrakennus 4. Yleiskuvaa alueesta

Ylhäällä kuvat lasten-  ja alempana aikuisten allas -ja baarialueesta

Haettiin avaimet respasta, mutta mun huone ei vielä ollut valmiina, joten käytiin viemässä tavaroita hostvanhempien huoneeseen ja siitä sitten lounaalle allaskahvilaan.
Viihdyttiin E:n kanssa altailla pari tuntia, kunnes mentiin valmistautumaan illalliselle.
Sain vihdoinkin hakea mun avaimen. Mun huone oli siis kokonaan eri rakennuksessa, mikä kävi mulle enemmän kuin mainiosti, ei tarvinnut jakaa asuintilaa kenenkään kanssa.

Oli mahtavaa saada kokonainen kingsize -sänky kokonaan itselle! Vaikka nukuin silti kyllä pelkästään vasemmalla puolella, niinkuin kotona. Mikälie pakkomielle.

Illalla lähdettiin Downtowniin ja eksyttiin meksikolaiseen ravintolaan. Salsa oli uskomattoman hyvää ja keuhkoja-avaavan tulista, mutta ruoka aika keskivertoa. Meksikolainen ei muutenkaan kyllä ole mun lempparia, en ikinä ota listalta muuta kuin enchiladan riisillä.

 Hotellille paluun ja 24 tunnin hereilläolon jälkeen oli hyvä käpertyä sänkyyn. Ensimmäinen päivä "Cali":ssa oli ohi jo niin nopeasti.

Iltakuvaa hotellista

MY NEW BABY

Tässä se nyt on, mun ikioma järjestelmäkamera.
Koska pankkitili näyttää tällä hetkellä pyöreää nollaa, olen saanut järkeillä tätä ostosta itselleni viimeisen viikon ajan. Seuraava palkka tulee vasta ensi perjantaina, joten siihen asti saan kyyhöttää kotona kameran kanssa, eikä tarvitse mennä yhtään mihinkään kun ei ole rahaa. Enhän ole ainoa, jolla raha-ongelmia?

Tänään on ollut hidas sunnuntai, joten katselin OnDemand:ilta Revengen viime kauden finaalin ja uuden kauden avausjakson. Nyt olen sitten koukussa siihenkin. Katselin viime kautta aina välillä, mutta koko jutun juoni on käynyt sen verran kiinnostavaksi että pakko katsoa.

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä päiväksi Bostoniin ensimmäistä kertaa.
Saa senkin sitten ruksata pois listasta.

ELECTION SELECTION

Muutaman viime kuukauden ajan joka paikassa on kuullut Mitt Romney sitä ja Barack Obama tätä. Kyseessä siis 2012 presidentinvaalit USA:ssa.

Viime keskiviikkona oli kahden presidenttiehdokkaan ensimmäinen väittely, jota Romney veti 6-0.
Siitä asti mediassa ollaan vitsailtu Obaman korkeuspahoinvoinnista, jet lagista sun muista tekosyistä.
SNL(Saturday Night Live -sketsisarja) ainakin sai paljon materiaalia tän viikon show'hun.

Hostvanhempien kanssa ollaan puhuttu politiikasta aika paljonkin viime aikoina. E ei ehkä ole vielä äänestysiässä, mutta se ei estänyt poikaa kirjoittamasta kannustuskirjettä omalle ehdokkaalleen:

"Barack Obama, you are the best we ever had ever. I hope you win. I want you to be the president and not the other guy. If he wins, I will be so sad." 

Selvästi enemmän demokraatti, vai?

Jimmy Kimmel Livessä oli osio, jossa kysyttiin lasten mielipidettä presidentinvaaleista.
"I believe that children are our future... just not the four of you."

RAIN RAIN GO AWAY, PLEASE COME BACK ANOTHER DAY

Masentava ilma. Ulkona sataa kaatamalla, tulvavaroituksetkin voimassa vielä tunnin. Tää on taas sellanen päivä, että haluaisi vain hautautua tyynyihin ja peittoihin ja katsella tv:tä koko päivän. Mulla on verhot kiinni ja valot päällä, hyvää aikaa päivitellä tänne. Kaliforniasta palasin siis jo aikoja sitten, nyt tarvisi vain jaksaa kirjoitella siitä.

Viime aikoina ei ole tapahtunut mitään sen jännempää.
Käväisin keskiviikkona kahvilla yhden ruotsalaisen au pairin kanssa, olen vihdoinkin siis uskaltanut "uusien tulokkaiden" seuraan.

Kaikista eniten innoissani olen mun järjestelmäkamerasta!  Sain lopultakin säästettyä rahaa, pyysin jopa mun ens viikon palkan etukäteen. Eilen sitten tilasin sen Amazonista ja mun ihanuuden pitäisi saapua viimeistään maanantaina!
En malta odottaa.

Huomenna näen Heidin pitkästä aikaa! Viimeksi nähtiin Training Schoolissa yli vuosi sitten.
Toivottavasti huomenna on parempi sää, kun seikkaillaan Nykissä.
 

CALIFORNIA STATE OF MIND

Kuuden tunnin päästä lähtö Kaliforniaan!
Jätän mun rakkaan läppärini kotiin, joten saatte odotella ensi viikkoon asti mun seuraavaa postausta.

Wish me luck, West Coast here I come!

YOU GOTTA GET UP AND TRY, TRY, TRY

Pinkin uusi biisi 'Try' on mieletön, kuuntelen sitä tälläkin hetkellä. Siitä otsikko.

Tänään rakenneltiin E:n kanssa oraville ansaa takapihalle. Leikkelin pahvilaatikkoa sekä teippailin lehtiä ja oksia sen päälle. Sen jälkeen virittelin vähän narua siihen... Mun luovuus ei riitä kauhean pitkälle. Täytyypä muistaa napata siitä kuva, jos se siellä pihalla vielä huomenna on.

T mainitsi ohimennen, että meidän tarvitsee tosiaan lähteä lentokentälle viiden aikaan aamuyöstä perjantaina. Ja Kaliforniaan päästessä on koko päivä edessä. Voin siis joko nukkua koko torstain (hostvanhemmat antoi sen mulle vapaaksi) tai olla hereillä yön läpi ja olla nukkumatta ollenkaan. T ehdotti, että voinhan mä vaikka nukkua autossa yön niin mä olisin siellä jo valmiiksi aamulla kun pitää lähteä. Haha.
Mulla on vaikeuksia päättää kuinka ison matkalaukun otan mukaan ja kuinka paljon pakkaan. Kesävaatteita lähinnä, kun San Diegossa pitäisi olla aika hyvät ilmat. Mulla on paha tapa ottaa kaikkea turhaa mukaan. Ja mun mielestä viikonlopun matkalle on hankalampi pakkailla kuin esim. pari viikkoa kestävälle reissulle.

Ihanaa kun tulee syksy. Silloin jatkuu kaikki hyvät tv-ohjelmat! Tänään alkaa Parenthoodin uusi kausi ja X-Factor huomenna. Myöhemmin tässä kuussa alkaa myös DWTS.

Tuli tässä mieleen, että jos teillä on jotakin postausehdotuksia niin niitä saa ehdottomasti laittaa.
Voisin tehdä vaikka kysymysaiheisen videopostauksen, kun se vähän kiinnostaisi. Kertokaa mitä mieltä ootte.

... AND THAT'S WHO I AM.

Oon nähnyt tän tyyppisiä postauksia aika monessa blogissa ja päätin että "mäkin haluun".

Aika monta kertaa on varmasti itse kullekin tullut vastaan kysymys 'Kerro itsestäsi'. Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, että vaikka siihen olisi vastannut kuinka monta kertaa tahansa, se tulee aina yllätyksenä. Ja sitten suurin osa ajasta kuluu siihen, kun mietit mikä olisi viisas vastaus juuri siihen kyseiseen paperiin, liittyi se sitten esseeseen tai työhakemukseen. Toinen kompakysymys on 'Mainitse pari huonoa puolta itsestäsi'. Siinäkin voi helposti ampua itseään jalkaan ja moneen kertaan. Miten voit muka mollata itseäsi niin, ettet hehku huonoa itsetuntoa ("mulla on pattipolvet ja väärän väriset silmät tähän hommaan") tai paljasta jotakin, jonka luettuaan kukaan ei ainakaan halua palkata sua ("olen kleptomaani ja himoitsen toimistotarvikkeita.." )?

Tai sellaista mä mietin, mutta sitten ratkaisin kyseisen ongelman näillä kuvilla. Seuraavan kerran kun näen nuo kysymykset jossakin, vastaan siis: "ks. mun blogi."

Enjoy.

Parlez-vous français? - Oh yeah, all the time.

Eipä ole kauheasti mitään mielenkiintoista tällä puolella maailmaa tapahtunut kahden viikon sisällä.
Ensi viikolla varmaan tulee enemmän tekstiä kun lähdetään hostperheen kanssa pitkäksi viikonlopuksi San Diegoon, Kaliforniaan!
 
Mun au pair -sopimukseen kuuluu pakollinen opiskelu, 6 krediittiä yhteensä, joten rekisteröidyin taas paikalliseen collegeen, siihen samaan missä olin viime vuonnakin. Tällä kertaa otin "ranskan kielen alkeet".
Oon oikeastaan aika innoissani mun valinnastani, ranskan kieli on aina kiinnostanut enemmän tai vähemmän ja se olisi kieltämättä kiva lisä mun ansioluetteloon. Vuokrasin Amazonista kurssikirjan (68 dollaria) ja sen pitäisi tulla postissa perjantaina. Meidän kurssiopettaja on selvästi ranskalainen, varustettuna mahtavalla aksentilla. Keskittyminen tuskin herpaantuu, kun kuuntelen mielenkiinnolla sen englannin ääntämistä.

Maanantaina oli Labor Day ja kävin sitten viemässä E:tä ja A:ta rannalle ja leffaan. Käytiin katsomassa the Diary of The Wimpy Kid, joka on suositusta lastenkirja -sarjasta tehty elokuva, olisikohan jo peräti kolmas? Ihan hauska, mutta 11 dollaria meni hukkaan mun mielestä.

Mulla on älytön säästökuuri meneillään ja ihme kyllä rahaa silti valuu jostain reiästä ulos.
Yritän kerätä rahaa, jotta voisin vihdosta viimein ostaa itselleni järjestelmäkameran. Viimeiset kaksi kuukautta oon kuolannut itselleni tätä:

Canonin EOS Rebel T3i, kahdella objektiivilla. Jostain tarvisi siis saada kasaan reilu 800 dollaria ja tämä ihanuus on minun. Hostvanhemmat lupasivat osallistua kameran kustannuksiin, sen sijaan että mahdollisesti ostaisivat mulle marraskuussa synttärilahjaksi jotain turhaa.

Mietin tässä tänään, että jos rekisteröityisin johonkin tanssitunneille pitkästä aikaa... Jos saisi jotenkin järjesteltyä tän työn kanssa sopivasti...

IT'S LIKE FIRST DAY OF SCHOOL AGAIN

Tänään oli E:n ensimmäinen koulupäivä! Onneksi kesäloma on ohi. Mun on pakko päästä takaisin normaalirutiiniin kiinni. Tässä perheessä mulla ei ole aamutöitä ollenkaan, mikä sopii mulle tosi hyvin.
Tällä viikolla onkin töitä 15.30-18.30 ma-pe ja viikonloppuna lähdetään taas Massachusettsiin, hostvanhemmilla on jotkut häät mihin niiden pitää osallistua.

On muuten mahtavaa huomata kuinka lapset kasvaa. E:llä oli kesällä synttärit ja poika sai 7-vuotislahjaksi asenneongelman. Mitään ei voi kysyä etteikö sieltä tulisi näsäviisas vastaus. Ihanaa.
Tällä hetkellä se tekee sitä kyllä enemmän vanhemmilleen, mutta kun tästä aikaa kuluu, niin uskon että saan itsekin varmasti oman osani.

Ajanvietto lasten kanssa on muutenkin palkitsevaa. Jos jotain oppii, niin ainakin sen että itselle pitää osata nauraa, mutta häpeän tunteesta et ikinä pääse eroon. Lapset tykkää yleensä lauleskella itseksensä jotain, yleensä niin että otetaan jokin tuttu sävelmä, vaikka 'Tuiki Tuiki Tähtönen' ja keksitään siihen uudet sanat.
Varsinkin poikien kanssa ne lyriikat on lajia: "You're so stupid, you're so fat and chubby and fat fat fat fat and stu-piiiid." (suom. "Oot niin tyhmä, oot niin läski ja pullee ja läski läski läski läski ja tyh-määäää")
Vartin toiston jälkeen se jumittaa seuraavaksi sun päässä. Ainoa keino päästä siitä eroon on joko a) hyräillä siihen äkkiä tilalle joku oikea biisi tai b) pysyä visusti kotona. Mutta auta armias, jos menet johonkin julkiselle paikalle... On meinaan hieno huomata kaupan sipsihyllyllä, että se biisi ei enää kuulukaan vain sun pääsi sisällä vaan se on siirtynyt sun äänihuuliisi ja hoilaatkin sitä ääneen: "You're so fat and chubby and fat fat fat..." Siinä vaiheessa, kun tajuat mitä juuri tapahtui, ainakin kuusi ihmistä katsoo sua. Siinä vaiheessa sä kyllä liukenet paikalta aika noileesti... Ja sitten huomaat että otit kiireessä väärän sipsipussin. Mutta eihän sinne hyllylle voi mennä enää takaisin tietenkään! ...Tälläsissä tilanteissa harvemmin naurattaa ensin ja hävettää myöhemmin.


Asiasta kolmanteen, tänään oli elokuun au pair -tapaaminen Starbucksissa. Koko porukka oli täynnä uusia naamoja, auppareita jotka ovat olleet täällä vain muutaman viikon. Musta tuntui jotenkin kauhean "vanhalta", vähän niinkuin 'been there, done that' -fiiliksellä. Tällä hetkellä ainakaan ei vaan kiinnostaisi tutustua kehenkään uuteen ja tavallaan aloittaa taas alusta. Mutta ehkä mun on pakko, kun Juulikin lähtee joulukuussa... Saa nähdä.

TRAVEL FEVER HALLUCINATIONS

Tänä vuonna kesä meni tosi nopeasti ja oli täyteenahdatumpi kuin koskaan ennen. Elin matkalaukusta melkein kahdeksan viikkoa.

Ensimmäisenä oli Michigan.
Lähdettiin 30.6. puolenpäivän aikaan LaGuardian kentälle. Lento Traverse Cityyn kesti pari tuntia. Itse en ole ollenkaan hyvä lentäjä, kadehdin niitä ihmisiä, jotka tuntee itsensä tosi kotoisaksi lentokoneessa. Oli hieman ahtaanpaikankammoa ikkunapaikalla. Lisäksi mulla oli rahdattavana A:n turvaistuin, joka ei tietenkään mahtunut ylälokeroon. Onneksi mun vieressä istuva nainen tarjoutui laittamaan sen edessä istuvan penkin alle oman laukkunsa tilalle. Se kyllä katsoi mua hieman säälivästi, ihan kuin olisin ollut joku väsynyt neljän lapsen äiti, joka joutui raahaamaan turvaistuimia koneessakin. Oikeastaan siltä musta tuntuikin, ainakin kahden viikon jälkeen.

Kentällä oli vastassa G:n (entinen hostäiti) äiti Nana. Suunnitelmissa oli viettää Nanan ja Pappyn luona muutama päivä, mennä seuraavaksi hostäidin isän luokse ja vaihtaa vielä päikseen kaksi kertaa seuraavalla viikolla. Tapasin myös ensimmäistä kertaa hostäidin velipuolen, joka oli juuri tullut käymään toiselta puolelta Michigania.

14 päivän aikana kävin: rannikkovartioston lentotukikohdassa, katsomassa lentonäytöstä, minigolfaamassa, ajamassa karting -autoilla, melomassa kajakilla, paddleboardaamassa, MacKinac Islandilla, katsomassa lehmien lypsyä, kirsikkafestivaaleilla, rannalla katsomassa itsenäisyyspäivän ilotulituksia, perhosnäyttelyssä, hiekkasärkillä, vanhan Corveten kyydissä, köysiradalla, uimassa...

Ilmat oli mahtavat, koko kaksi viikkoa +34-38 astetta. Nam nam.

Mieleenpainuva hetki oli yhtenä iltana, kun hostäiti kaiveli kaikki sen vanhat nuoruuden tavarat ja näytti niitä meille. G valmistui FIT:stä (Fashion Institute of Technology) muotisuunnittelijaksi. Päivääkään ei tehnyt sen alan hommia, vaan erikoistui parfyymi -ja hiusalan markkinointiin. Mutta Nana oli säilyttänyt kaikki FIT -ajan koulutyöt, joiden seassa oli paljon vaatesuunnitelmia ja piirroksia. Lisäksi niissä laatikoissa oli erilaisia vaatteita, muun muassa Prom -mekko, jonka G oli itse suunnitellut.

Rakastan valokuvia, ja vietinkin monta tuntia valokuva-albumien parissa, katselemassa kuvia hostäidin lapsuudesta ja nuoruudesta, valmistujaisista häihin, A:n syntymästä tähän päivään. Valokuvat on mun mielestä aina olleet kauhean kiehtovia jostain syystä. Ehkä se on se onnellisuuden ja täydellisyyden tunne, joka välittyy niistä niin helposti. On helppo eksyä siihen maailmaan, kun tuntuu että kaikki oli ennen paljon helpompaa vaikka se tuntui ihan erilaiselta siinä hetkessä kun kuva otettiin.

Hostäiti lähti viikon jälkeen ja me jäätiin A:n kanssa vielä toiseksi viikoksi. Vannon, että meillä on joku tietty aika, jolloin voidaan tulla toimeen hyvin ja sitten aletaan käydä toistemme hermoille. Viimeiset päivät olivatkin sitä tuttua kinastelua.
14.7. lennettiin kaksin takaisin kotiin, au pair oli ainakin hirmuväsynyt.