SHOCKING SHOPPING

Arki ei ole mulla vielä kunnolla alkanut, mutta oon saanut jo kauhean informaatiotulvan hostäidiltä. Olis ehkä pitänyt kirjottaa jotakin asioita muistiin, mutta oh well, ehkä vuodessa oppii?

Eilen käytiin ajelemassa vähän "paremmilla" seuduilla. Paikallisten rantojen lähellä on upeita huviloita, joita täkäläiset kutsuu nimellä 'MacMansion'. Eli järkyttävän isoja miljoonataloja, joissa asuu harvat ja valitut. Kuulemma joku isokihoelokuvatuottaja on asuu yhdessä niistä.. Toisen kartanon pihalla on kuulemma pensaslabyrintti. Eka reaktio: eikö näillä ihmisillä ole parempaakaan tekemistä? Toinen reaktio: No, tietenkin niillä on pensaslabyrintti etupihalla, koska niillä EI OLE parempaa tekemistä. Suurin osa tässä kaupungissa asuvista miehistä on jonkun firman pomoja ja niitten vaimot kotiäitejä/palkintovaimoja(trophy wives). Mun hostmom on sekä yksinhuoltaja että käy töissä, joten se on todella harvinaisuus tässä paikassa. Näiden richbitchien lapset laitetaan vähän _parempiin_ kouluihin ja ne shoppailee vähän _paremmissa_ paikoissa.

Shoppailusta puheenollen, käytiin tänään ruokakaupassa. Voin kertoa, että oon käynyt elämäni aikana n. 23455 kertaa kaupassa, mutta tämä oli kyllä ihan uusi kokemus. Ensinnäkin, self-check-out. Kaupan ovensuussa jaetaan viivakoodinlukijoita ja siinä samalla kun shoppailet, luet viivakoodin ja heität tuotteen kärryyn tai vaihtoehtoisesti pakkaat paperipussiin samalla. Kun oot valmis, meet kassalle, luetutat sen koneen ja maksat. That's it. Ei tartte katsella nyrpeää kassaihmistä tai odotella viittä tuntia kun edessä oleva lataa vuoden ostoksiansa hihnalle. Mahtavaa.
Toisekseen, valikoima. JOKA IKISTÄ ruokatavaraa on vähintään 160 eri laatua ja merkkiä. Muroja on kokonainen 14 metrinen hyllykkö, mehuja ja limsoja saman verran. Ainakin 40 eri makuvettä ja kivennäisjuomaa. Ja kaikki tulee supersize, familysize, extralarge -kokoisissa pakkauksissa ja pulloissa.

Lisäksi ajoin tänään perheen automaattivaihteista autoa. Ihan hyvin se meni, vaikka vähän hermostutti. Suomessa siis ajoin -95 farmari-Fordia, jossa oli jäykkä kaasu ja jarru. Tässä autossa kun vähänkin hipasee polkimia, joko lähtee turbolla eteenpäin tai käyttäytyy kuin testinukke ja saa niskavammoja liiasta jarruttamisesta. Oppimiskysymys, tietty. Ja autossa on kaikkia kivoja nippeleitä ja nappeleita, joita tutkin myöhemmin.


Tällä hetkellä kaikki on uutta ja kivaa, saa nähdä koska tulee se tunne että vitsit haluan takas Suomeen... Sitä odotellessa nautin tästä kaikesta täysillä.