NEW YORK, MY NEW LOVER

Viime viikon torstaina oli vuorossa New York City Tour, jonne matkattiin yhdeksällä bussilla.
Päästyämme kaupunkiin, bussiin hyppäsi opas, joka kertoili kaikenlaista triviaa paikoista, josta ajettiin ohi. Battery Park oli ensimmäinen pysähdys. Keskellä puistoa oli WTC -tornien keskellä ollut "Sphere", joka oli ennen täysin pyöreä, mutta 9/11 -iskujen jälkeen näyttää tältä:

Täältä käveltiin Staten Islandin lautalle, jossa meidät ajettiin kyytiin kuin lauma karjaa. Ihmisiä oli niin paljon. Lautalta oli hyvät näkymät kaupunkiin ja mentiin myös aika läheltä Vapaudenpatsasta.

Lauttareissun jälkeen käveltiin bussille, jonka saapuminen kestikin aika kauan.
Seuraava pysähdys oli Rockefeller Center, jonka katolla on näköalapaikka. 70 kerroksen korkeudessa oli mahtavat maisemat ja sieltä näki koko NYC:n.

 

                                                               Central Park yläilmoista

 

                                                       the Empire State Building

Juuri kun pääsimme huipulle asti, alkoi salamoida ja jyristä. Taivas tummeni nopeasti ja koska aika oli rajallinen, kuvien ottamisen jälkeen lähdettiin nopeasti takasin alas.

Katutasolla piti seuraavaksi selvittää missä oltiin ja missä päin oli Times Square. Onneksi kadut ja korttelit on numeroitu järkevästi ja loogisesti numerojärjestyksessä, joten tietty reippaana partiolaisena ja eksperttisuunnistajana(no vitsi), johdatin itseni, Heidin ja Johannan oikeeseen paikkaan.
Ja kyllä, se on samannäköinen kuin leffoissa ja TV:ssä:

Times Squarella meidät pysäytti joku jätkä, joka kaupitteli lippuja stand-up -esitykseen. Juteltiin sen kanssa vähän aikaa, heitettiin läppää ja otettiin kuviakin. Se lupas tehdä musta sen 'Baby Maman' ja kosia mua keskellä sitä ihmisjoukkoa. Awesome.
Olihan siellä tietty muutama muukin ihminen, kuultiin kiljuntaa ja kysyin ystävällisesti paikalla seisovalta poliisisedältä, että mitä tuolla tapahtuu. Ilmeisesti MTV järjesti ilmaiskonsertin siellä ja ihmiset kerääntyi paikalle katsomaan mm. Lady Gagaa ja Beyoncea.

Harmi, että me ei voitu jäädä seurailemaan tilannetta, koska piti kävellä 8 korttelia busseille ja ruokakin oli vielä saamatta. Kävästiin nopeasti keskustan take away - Mäkkärissä ja pikakävelynä kohti 34:nnen ja 5:n kulmaa.

                                      Mun BicMac -ateria koki vähän damagee matkalla


Anyways, en malta odottaa kaupunkiin palaamista ja uusien paikkojen näkemistä!

SHOCKING SHOPPING

Arki ei ole mulla vielä kunnolla alkanut, mutta oon saanut jo kauhean informaatiotulvan hostäidiltä. Olis ehkä pitänyt kirjottaa jotakin asioita muistiin, mutta oh well, ehkä vuodessa oppii?

Eilen käytiin ajelemassa vähän "paremmilla" seuduilla. Paikallisten rantojen lähellä on upeita huviloita, joita täkäläiset kutsuu nimellä 'MacMansion'. Eli järkyttävän isoja miljoonataloja, joissa asuu harvat ja valitut. Kuulemma joku isokihoelokuvatuottaja on asuu yhdessä niistä.. Toisen kartanon pihalla on kuulemma pensaslabyrintti. Eka reaktio: eikö näillä ihmisillä ole parempaakaan tekemistä? Toinen reaktio: No, tietenkin niillä on pensaslabyrintti etupihalla, koska niillä EI OLE parempaa tekemistä. Suurin osa tässä kaupungissa asuvista miehistä on jonkun firman pomoja ja niitten vaimot kotiäitejä/palkintovaimoja(trophy wives). Mun hostmom on sekä yksinhuoltaja että käy töissä, joten se on todella harvinaisuus tässä paikassa. Näiden richbitchien lapset laitetaan vähän _parempiin_ kouluihin ja ne shoppailee vähän _paremmissa_ paikoissa.

Shoppailusta puheenollen, käytiin tänään ruokakaupassa. Voin kertoa, että oon käynyt elämäni aikana n. 23455 kertaa kaupassa, mutta tämä oli kyllä ihan uusi kokemus. Ensinnäkin, self-check-out. Kaupan ovensuussa jaetaan viivakoodinlukijoita ja siinä samalla kun shoppailet, luet viivakoodin ja heität tuotteen kärryyn tai vaihtoehtoisesti pakkaat paperipussiin samalla. Kun oot valmis, meet kassalle, luetutat sen koneen ja maksat. That's it. Ei tartte katsella nyrpeää kassaihmistä tai odotella viittä tuntia kun edessä oleva lataa vuoden ostoksiansa hihnalle. Mahtavaa.
Toisekseen, valikoima. JOKA IKISTÄ ruokatavaraa on vähintään 160 eri laatua ja merkkiä. Muroja on kokonainen 14 metrinen hyllykkö, mehuja ja limsoja saman verran. Ainakin 40 eri makuvettä ja kivennäisjuomaa. Ja kaikki tulee supersize, familysize, extralarge -kokoisissa pakkauksissa ja pulloissa.

Lisäksi ajoin tänään perheen automaattivaihteista autoa. Ihan hyvin se meni, vaikka vähän hermostutti. Suomessa siis ajoin -95 farmari-Fordia, jossa oli jäykkä kaasu ja jarru. Tässä autossa kun vähänkin hipasee polkimia, joko lähtee turbolla eteenpäin tai käyttäytyy kuin testinukke ja saa niskavammoja liiasta jarruttamisesta. Oppimiskysymys, tietty. Ja autossa on kaikkia kivoja nippeleitä ja nappeleita, joita tutkin myöhemmin.


Tällä hetkellä kaikki on uutta ja kivaa, saa nähdä koska tulee se tunne että vitsit haluan takas Suomeen... Sitä odotellessa nautin tästä kaikesta täysillä.

WEEK AT CAMPUS

Okei, tässä tulee kooste viikosta kampuksella Oakdalessa, New Yorkissa.
Yritän suurin piirtein muistaa mitä minkäkin päivänä tapahtui, mutta jotain saattaa ehkä unohtua.

Maanantai

Kuten kirjoitin aikasemmin, elin maanantaita 32 tuntia. Ensin Suomessa 8 tuntia, sitten Lontoossa hypättiin 2 tuntia taaksepäin, siellä meni joku 4 tuntia ja lopulta New Yorkiin saavuttiin klo 16 paikallista aikaa, jolloin päivää oli edelleen jäljellä 8 tuntia.
Heathrow:n kentällä ostin itelleni Vanity Fairin (J.Lo kannessa, ofc), maksoin euroilla ja sain puntia vaihtorahana takasin. Eli, mulla on nyt sekä euroja, puntia että dollareita lompakossa.
Koneessa Nykiin mun edessä istui joku persereikä jätkä, joka tunki oman laukkunsa oman penkkinsä alle, vaikka se kuuluu edessä istuvan alle. Potkin sitten ihan muitta mutkitta sen laukkua eteenpäin jaloillani, koska A: olen 179cm pitkä, mun jalat ei mahdu normaalisti mihinkään ja B: mä en aikonut istua polvet suussa 7,5h, sori vaan. Anyway, sain nukuttua ehkä tunnin ja heräsin siihen kun lentoemännät rupes jakelemaan maahantulolappuja, jotka oli muuten ihan pain-in-the-ass täyttää. Laukut tuli kaikki ajoissa suomalaisilla, mutta joillakin Frankfurtista tulleilla oli jäänyt laukut matkalle. Kentällä venattiin joku tunti, päästiin bussiin ja joskus seittemän aikaan oltiin koululla. Alkuinformaation ja pizzan jälkeen päästiin huoneisiin ja menin aika nopeasti nukkumaan. No jet lag, though.

Tiistai

Tunnit alkoi heti 8.15 ja sitä ennen oli aamupalatarjoilu, joka oli joka päivä suurinpiirtein sama: muroja, jugurttia, bageleita ja levitettä, joskus munia ja pekonia. Meidät kaikki 280 au pairia oli jaettu 9 ryhmään, osavaltioiden perusteella. Mun ryhmään kuului kaikki ne, jotka oli menossa joko Connecticutiin tai Pennsylvaniaan. Meillä oli opettajana aivan ihana pieni "mummeli" nimeltä Joan, älyttömän hauska ja rento ihminen. Ensimmäiseksi kaikkien piti esitellä itsensä ja kertoa mihin oli menossa ja montaako hostlasta hoitaisi. Kun tuli mun vuoro, mä kerroin kaiken ja sitten sanoin että joo huolehdin yhdestä 6-vuotiaasta pojasta. Tauko. Joan katsoi mua ja lausahti: "THAT'S IT?! You're gonna have so much free time you won't even know what to do with it." No, mutta suurin osa au paireista hoitaa joko kahta tai kolmea lasta. Mulle riittää hyvin yksi.

Opittiin muun muassa, että älä koskaan ravista vauvaa, au pairin ei pidä tulla aamupalalle seksikkäissä alusvaatteisissa hostisän eteen(ei koske mua) ja että kaikki amerikkalaislapset tykkää Cheerioseista. Siinä tärkeimmät.

Keskiviikko

Tunteja, tunteja, tunteja. Illalla oli International Sing-Along, kahdeksan suomalaisen voimin vedimme 280 ihmisen edessä..tättädädää... ponileikin! So, that's new. Meillä oli keskenään vähän väittelyä siitä, miten ne sanat menee, ilmeisesti Etelä-Suomessa, Hämeessä ja Pohjois-Suomessa on ihan eri versiot.
Sitten oli vuorossa Safety Workshop, todella hauska "pullamössöpoliisi" John tuli kertomaan meille turvallisuudesta Amerikassa. Kuvittele elokuvista tuttu stereotyyppinen donitsia syövä, läppää heittävä poliisi, ja siinä on John. Nauroin enemmän sen tunnin aikana, kuin pitkään aikaan. Lisäksi samana päivänä oli candy picnic, jossa maistoin meksikolaisia karkkeja. En olisi ikinä uskonut, että ne laittaa karkkeihinkin chiliä. Ugh.

                            Meksikolainen taittele-se-itse -tikkari

Torstai

Tämä oli New York -päivä. Kirjoittelen siitä sitten, kun jaksan.


Ainiin, aika moni hostperhe oli ostanut au pairilleen CC:n korin, myöskin mä sain sellaisen:

 Sisältö: lippis, pari postikorttia New Yorkista, pinkki juomapullo, muistilehtiö ja kynä, karkkia, kupongit NY tourille, Rockefeller Centerille ja johonkin ravintolaan(jonka nimeä en nyt muista) sekä kauan himoitsemani I <3 NY -paita.

FIRST DAY IN HOST FAMILY

Anteeksi, en ehtinyt/jaksanut Training Schoolin aikana kirjottamaan yhtään blogia, joten siitä tulee kooste myöhemmin. Myöskin NYC vaatii ihan oman postauksensa, siitäkin myöh. lisää.


Tänään on siis perjantai, klo on 23.20(jos joku ei huomannut niin vaihdoin tuohon sivupalstalla olevaan kelloon tämän aikavyöhykkeen, jotta näätte missä ajassa elän).
Aamulla oli todella kiire, kaikki tapahtui tosi nopeasti ja ihan yhtäkkiä seisoin pihalla kolmen laukun kanssa.
Hostäiti tuli hakemaan suoraan koululta, ei onneksi tarvinnut lentää mihinkään tai mennä bussilla.

Hostmom itse on mukava ja hauska, juteltiin koko puoltoista tuntia autossa kaikenlaisesta, pikkupoju kun ei ollut mukana niin pystyttiin helposti puhumaan tärkeistä asioista, kuten kasvatusmenetelmistä yms.
Ensimmäiseksi, kun päästiin "kotiin", sain kattavan kierroksen koko talosta, joka on upea. Tapasin lisäksi hostmomin äidin, joka on todella ihana.
Se tärkein asia koko tänne tulossa eli pikku-A, oli vähän ujo aluksi, mutta lopulta alkoi jutella kuin oltaisiin tunnettu kauemminkin kuin pari tuntia. Kuusivuotiaaksi hän on tosi 'pikkuvanha', hauska ja sutkauttelee välillä mitä ihmeellisimpiä juttuja. Päivällä oli pieni väsytyskohtaus, joten sain nähdä tänään molemmat puolet herrasta, pahan tuulen ja hyvän tuulen. Turha vieraskoreus olisi ollutkin mun mielestä outoa ja ihan hyvä että heti kättelyssä tiedän, mihin oon itteni tunkenut ja miten hostmom hoitaa mini-meltdownit.

Päivä ei ollut mitenkään erikoisempi.
Käytiin pizzalla, Home Depot:ssa(iso varastohallin kokonen yleistavaramyymälä, vrt. K-Rauta) ja Homegoodsissa(sisustusmyymälä) sekä tehtiin pihahommia. Ei sillä, että se olis kuulunut mun hommiin tai että mut olis pakotettu siihen, vaan ihan itse suostuin pyyntöön ja autoin. Parempi olla hyödyksi kuin vain istua sisällä tekemättä mitään. Mitä parempi ensivaikutelma, sen helpompaa jatkossa.


Lisäksi tapasin perheen edellistä edellisen au pairin, joka on täällä pari päivää mun apuna. On kiva, että täällä on joku joka tietää asioista ja osaa auttaa mua, suomeksi.

ENDLESS MONDAY

On kyllä ollut elämäni pisin maanantai. Sitä tulee elettyä yhteensä 32 tuntia. Väsyttää mielettömästi ja mikään ei huvita.  Itku tuli aamulla, kun piti hyvästellä äiti ja T(joka antoi mulle mahtavan läksiäislahjan, siitä lisää myöh.)
Lennot meni ihan kivasti, meitä lähti Helsingistä 7 suomalaista.
Laukutkaan ei jäänyt matkalle, plussaa. Koneessa oli paljon hyviä leffoja, harmi ettei ehtiny ku muutaman vilkasta.

Kello on nyt 21.20 eli teillä 4.20 aamuyöllä.
"You say good morning, when it's midnight"  
                                   

LAST EVENING IN FINLAND

Nyt on kello 21.35 viimeisenä iltana Suomessa. Koko päivän oon juossut ympäri taloa kuin päätön kana, osaksi siksi että jännittää ja toisekseen siksi että kaikki on jäänyt viime tippaan. Lyön tonnista vetoa, että jotain jää.
Kamat on kolmessa laukussa, matkalaukussa, lentolaukussa ja läppärilaukussa. Iso laukku näyttäis tällä hetkellä n. 15kg, eli hyvin mahtuu vielä muutama tavara.

Huomenna aamuyöllä sitten suunta Helsinki-Vantaan lentokentälle, jossa hyvästelen vielä rakkaan T:n. Mulle on kuulemma luvassa huomenna joku mahtava läksiäislahja, jonka saan avata vasta koneessa... Jännitys tiivistyy.

Kaikkia kavereita tulee kyllä älyttömästi ikävä, saan varmasti taistella kyyneleitä vastaan muutaman päivän.
Te kaikki rakkaat ootte mun mukana, minne ikinä meenkin.


Miley Cyrus feat. Emily Osment - Wherever I Go

 

                                              So I’m moving on
                                                   Letting go
                                         Holding on to tomorrow
                         I’ve always got the memories while I’m finding out who I’m gonna be
                                      We might be apart but I hope you always know
                                                  You’ll be with me wherever I go
                                                      Wherever I go



GOODBYE HOME, HELLO WORLD!

PACKING

Miranda Lambert - Baggage Claim

 Huomenna siis matkaan ja laukut on pakattu? NOT.
Tossa ne seisoo mun vieressä, tyhjänä. Oon tässä nyt kohta viikon sitä hankkinut ja ainoa minkä oon saanut tehtyä on lista, siitä mitä mun kuuluis tunkea niihin laukkuihin:

*Valikoima vaatteita, jokaista pari kappaletta
* Tennarit, ballerinat
* Meikkipussi, suoristusrauta, hiusharja, laastareita, muut henk.koht.hy.g.väl:it
* Matkashampoo/hoitoaine/saippua
* Tuliaiset
* Valokuvia

Lisäksi läppäri, kamera ja kaikki tärkeät paperit mitä CC on lähettänyt.


Vaikeinta on päättää, mitä tavaroita en tarvitse vuoteen? Talvitakin ehkä ostan sieltä, joten se saa jäädä tänne.
Mutta toisaalta varmasti ostan uusia vaatteita, joten ehkä onkin hyvä että suurimman osan saan heittää superisoon urheilukassiin ja kaapin perälle.
Mun käsimatkatavaralaukku on sama, mitä käytin abiristeilyllä ja jo sen yhden päivän varalle otin niin paljon kamaa mukaan, että hyvä kun vetoketjut edes meni kiinni. Ja nytkö pitäis pakata vuodeksi ja pysyä mieluiten painorajoituksissa? Yritys hyvä kymmenen.

Saa nähdä miten käy.

8 DAYS TO GO

Pahoittelen, ettei ole tullut postauksia paljoakaan, mutta mitään uutta kerrottavaa ei oikeastaan ole ollut..

LMFAO - Party Rock Anthem


Mutta eilen oli läksiäiset, tai no oikeastaan se oli vaan baari-ilta hyvällä tyttöporukalla.
Ilta alkoi karaokella paikallisessa baarissa, parin juoman jälkeen itsekin uskalsin tarttua mikkiin. Kymmenen aikaan siirryttiin Tampereen yöelämään. Ensin mentiin Ale Pupiin, joka ei mun yllätykseksi ollut yhtään huono paikka!

                                                       

 Parin tunnin päästä lähettiin kävelemään Keskustorille päin ja tottakai päädyttiin Senssille, koska niin käy melkein aina, vaikka se on joka kerta yhtä huono idea, haha. Kyllä mulle vaan tulee ikävä Tampereen nightlifea, ei voi kiistää. Tampereella kun ei voi edes kavereita halata, ettei joku ohikulkeva kusipää ajattele olevansa aivan helvetin hauska ja huikkaa: "pussatkaa ny vähä".

Koko ilta oli todella hauska, mulla ei ole ollut niin kivaa pitkään aikaan kuin eilen. Ehdin näkemään kaikkia kavereita, joita pitikin nähdä ja sehän oli se pääasia. Taas sai kyllä huomata, ettei ballerinat ole edelleenkään = kävelykengät.

 

                                  

                                       Huom! sain mun ihanat RUSKEAT hiukset takas!

Oli hassua hyvästellä eilen ihmisiä ja sanoa "nähdään vuoden päästä". Musta kun ei tunnu yhtään siltä, että olisin lähdössä jonnekin, saati koko vuodeksi.Vielä ens viikolla pikaset kahvittelut yms. ja sitten saan pärjätä kuvilla, facebookilla ja skypellä.


- Riikka

I WANT YOU TO WANT ME

DAY 9. NAME 5 MOVIES YOU WILL NEVER GET TIRED OF

1. The Back-up Plan

 

2. Ten Things I Hate About You

3. The Devil Wears Prada

4. The Hangover

5. The Breakfast Club

16 DAYS TO GO

Tänään jäljellä 16 aamua (täytyy mennä aina Heidin blogissa olevasta laskurista tarkistaan, kun en itse muista muuten, haha).
Kertauksen vuoksi, uusille lukijoille ja muillekin, hieman tietoa tästä blogista.


Eli, aloitin tän blogin, koska lähden ensi kuussa au pairiksi Amerikkaan ja tämä on helpoin tapa pitää perhe ja kaverit Suomessa ajan tasalla siitä, mitä mä Atlantin toisella puolella teen. Lisäksi on itsellekin helpompi muistaa yksittäisiä päiviä, kun ne on tänne kirjoitettu.
New Yorkissa muutaman päivän kestävän au pair -koulutuksen eli Training Schoolin jälkeen matkaan Connecticutin osavaltioon(Sijaitsee New Yorkin osavaltion yläpuolella, kuvassa CT väritetty punaisella)

Siellä mua odottelee kaksihenkinen perhe, äiti ja 6-vuotias poika, joka on mitä suloisin nappisilmä.
Poju aloittaa syksyllä koulun, mikä on aika jännittävää sekä mulle että hänelle, koska mun tehtävä on sitten saada pikkujätkä ylös sängystä aamulla ja koulubussiin sekä auttaa läksyissä, kun se tulee sieltä.


Minkä takia juuri au pairiksi?
Mulla on ollut tämä idea jo vuosia mielessä, eli ei mikään juuri keksitty juttu. Haaveilin oikeastaan jo yläasteella vaihto-oppilasvuodesta Jenkeissä, mutta se olis ollu liian kallista. Muutenkin halusin lukiosta mahdollisimman nopeasti pois, joten päätin että au pair -ohjelma antaisi mulle kaiken sen mitä halusin: mahdollisuuden välivuoteen, mahdollisuus olla töissä, matkustaa, päästä Suomesta pois ja tavata uusia ihmisiä.


Tein taustatyötä jo lukion toisena vuonna ja kotiinkin tuli Cultural Caren esitteitä. Viime marraskuussa kävin CC:n infotilaisuudessa, jossa mut haastateltiin. Mulla kesti vähän aikaa hankkia suosituksia ja täytellä hakemusta, koska oli abivuosi ja autokoulukin oli kesken, mutta viimein sit toukokuussa sain paperit lähetettyä. Noin kuukausi ohjelmaan hyväksymisen jälkeen sain ensimmäisen matchin eli perhe-ehdotuksen nettiin. Pari päivää sen jälkeen perheen äiti otti muhun jo yhteyttä sähköpostilla.
Meilailtiin puolin ja toisin ja sovittiin skype-aika. Skypessä juteltiin puoltoista tuntia ja sen puhelun jälkeen me melkein jo päätettiin, että me ollaan just passelit toisillemme ja valinta oli tehty.
Perheellä on lisäksi ollut jo kaksi au pairia, molemmat suomalaisia.


Odotan innolla koko vuotta Jenkkilässä, vaikka se tarkoittaakin sitä, etten nää perhettä ja kaikkia ystäviä ja kavereita niin pitkään aikaan.
Tänään katselin kummitytön leikkejä ja mietin että huomenna kun lähden, niin seuraavan kerran kun tytön näen, se kävelee ja puhuu jo eikä ole enää mikään pieni vauva... Se vähän surettaa, mutta onneksi ehdin olla aktiivinen kummitäti Milperin ensimmäisenä vuotena.

Myöskin isomummun 90-vuotisjuhlat jäävät väliin ja sen takia seuraavan kahden viikon aikana mulla on paljon tekemistä.
No, kaikkea ei voi saada, mutta siitä huolimatta päätän tehdä seuraavasta vuodesta mahtavan, vaati se sitten mitä tahansa. On aika tehdä jotain itseä varten ja elää kerrankin itselle.



PS. teitä lukijoita onkin hirmuisesti, yli 40! :)

DAYS IN PICTURES

Kello 11.32, Lauantai

J(7.v): "HERÄÄ!"
R: "mmmm... Miks?"
J: "Koska nyt on jo aamu ja oikeet ihmiset herää aamulla."

Eipä siinä paljon kannattanut väittää vastaan.

FIREHEAD

Jeps, taas oli joku kuningasidea mulla, kun päätin haluta PUOLIKSI kuparinväriset hiukset.

Niistä tuli siis... niin minkä väriset?

 Webbikamera ei todellakaan tee oikeutta tälle värille, luonnossa se on tota 10 kertaa räikeämpi!

No jaa, parin viikon päästä taitaa olla uudelleenvärjäys edessä, mutta tulipahan kokeiltua tätäkin. Ehkä punaset seuraavaksi?

Eilen sain kunnian soittaa ensimmäistä kertaa hätäkeskukseen, kun yhdeltä yöllä meidän pihan viereisellä kunnan tontilla istui mies, jolla oli 2cm x 10cm avohaava jalassa. Kännissä kuin apina, meinasi lähteä kotio kävelemään. "Eei tässä mitää ambulanssia tarvita". Nii-i, eipä.

Hätäkeskuksen päässä vastas joku elämäänsä tosi tyytyväinen jätkä, joka käski kysyä tältä känniääliöltä haluaako se sen ambulanssin sinne.

Vastasin: "Niin siis sillä on niin syvä avohaava että mä nään lihaksia ja toi on kännissä, tottakai se sanoo ettei se halua ambulanssia"
"Ahaa, no mä lähetän auton tarkistaan asian."
20 minuutin päästä se lanssi saapui (oli muuten aika hyvännäköset ensihoitajamiehet...) ja ne lähti siitä sit Taysiin. Että juu, ei muuta ku olis vaan menny kotionsa sillä jalalla. Huh huh.

Aika paljon äksöniä tossa meidän kulmalla tapahtuukin, toissapäivänä poliisit pidätti siinä samaisella nurmikkotontilla istuneen miehen, joka oli osallisena baaritappeluun ja aikaisemmin keväällä moottoripyöräilijä ajoi siinä peuran päälle.

Ainiin, tämän päivän haaste, eivät ole missään tietyssä järjestyksessä:

DAY 4. NAME 5 OF YOUR FAVORITE FINNISH BOY/GIRL NAMES

1. Sami                     1. Sara
2. Jesse                    2. Olivia
3. Kristian               3. Elisa
4. Eetu                     4. Nea
5. Elias                     5. Anna
   
 

WEDDING BELLS

Hups, eilinen haaste jäi välistä, eli tänään tulee siis kaksi.



DAY 3. NAME 5 SONGS YOU WOULD PLAY AT YOUR WEDDING

Colbie Caillat - I Do




Carrie Underwood - Ever Ever After


Jare & VilleGalle - Häissä


Aerosmith - I Don't Wanna Miss A Thing


Kelly Clarkson - A Moment Like This

CAREER CHOICES

Tänään ei tapahtunut mitään erikoista mainittavaa paitsi kansainvälisen ajokortin saaminen. Se on sellainen harmaa pahvilappu, joka ei edes mahdu normaali lompakkoon, tietenkään. Sehän nyt olisi ihan tyhmää.

Tämän päivän blogihaaste oli vaikea. Olen käynyt läpi vaikka kuinka monta ammattihaavetta meikkitaiteilijasta lentoemäntään, mutta tässä siis muutama tämänhetkinen unelma:

DAY 2. NAME 5 OF YOUR DREAM  FUTURE CAREERS

1. Näyttelijä 

Suomessa näyttelijäksi tullaan vain ilmaisutaidon lukioista ja teatterikorkeasta, yleensä Salattujen Elämien tai muiden huonojen suomalaissarjojen kautta. En väitä olevani mikään mestarinäyttelijä, voisin mainita kaveripiiristä tusinan, jotka olisi mua parempia, mutta saahan sitä haaveilla. Kun olin riparilla isosena, me esitettiin 'Elinan surma' iltaohjelmassa. Olin Elina(huono valinta) ja kun piti esittää kuollutta muiden isosten ylidramaattisuutta kuunnellen, mun pokka ei pitänyt ja hytkyin naurusta siinä lattialla kuin epilepsiakohtauksen saaneena. Toisaalta mun puolustuksena voisin mainita, että me ei harjoiteltu sitä ollenkaan etukäteen. Koska musikaalit on lähellä mun sydäntä, näyttelijänpesti Broadwaylla olisi mahtava lisäys tähän mahdottomaan unelmaan.

2. Hotellivirkailija

Tätä työtä voisin oikeasti tehdä. Saisin järjestellä asioita, puhua kieliä ja tavata uusia ihmisiä joka päivä. Huonona puolena tietysti se, että saisin paljon paskaa niskaan, jos huone ei miellytä tai vessa tulvii.


 3. Hääsuunnittelija

Mikä sen parempaa, kuin toisten, ehkä elämän tärkeimmän, suuren päivän suunnittelu? Somistukset, tilan suunnittelu, kukkalaitteet, pitopalvelu ja mitä kaikkea muuta häihin kuuluu. Ainoa ongelma on se, että mulla ei ole minkäänlaista tyylitajua tai värisilmää.

4. Gourmet -kokki

Olisi kiva osata tehdä hieno ateria kasasta erilaisia aineita, vaikka pöydällä olisi pelkästään parsaa, kananmunia ja sokeria. Kokkaisin kotona mitä ihmeellisimpiä ravintolamenuja ja työskentelisin hienossa ravintolassa. Mulla olisi mitä ilmeisimmin Gordon Ramsay -tyyppisiä piirteitä: "Fuck off, get out of my kitchen".

5.Kantrilaulaja

Mulla ei oikeastaan ole mitään selkeää syytä miksi tää on tällä listalla, tulipahan nyt mieleen. Oon itse tykästynyt kantrimusiikkiin, siihen että laulujen aiheena on useimmiten joko alkoholismi, pieleen mennyt rakkaus tai maalaiselämä. Tottakai se aksentti ja kitara. Suurin kunnia kantrilaulajana olisi esiintyä Grand Ole Opryn lavalla ja saada CMA -palkinto.

BORED

Koska on hieman tylsää ja TJ25, ajattelin että blogihaaste olisi sopiva tekosyy bloggailla jotakin pientä joka päivä lähtöön asti.

DAY 1.  NAME 5 PLACES YOU WOULD LIKE TO VISIT

1. Los Angeles, USA

 Need I say more? Hollywood -kyltti, Walk of Fame(Britneyn tähti), Universal Studios, Sunset Boulevard... Haluan ehdottomasti uskoa, että koko visiitti olisi kuin suoraan Miley Cyrusin Party in the Usa -biisistä.

 

2. Teneriffa, Kanariansaaret, Espanja

Oon saanut tuliaiseksi Teneriffalta pienen kellon, jossa on kaksi papukaijaa. Teneriffalla on suuri papukaijapuisto ja haluaisin ehdottomasti pidellä sellaista värikästä lintua, aroiksiko niitä nyt kutsutaan? Rantalomat on mun suosikkeja. Olen myöskin kuullut paikasta pelkästään hyvää ja se on Espanjassa, joka on plussaa.

3. Venetsia, Italia

Joku siinä veden ympäröimässä kaupungissa kiehtoo.. Muoti ei niin paljon kiinnosta, että välttämättä haluaisin Milanoon, mutta Venetsia voisi olla kiva.  Kauniit, vanhat maisemat, gondolit.. romanttista. Voisin kuvitella matkustavani sinne mahdollisen tulevan mieheni kanssa 50-vuotishääpäivää viettämään.

4. Pariisi, Ranska

Klisee? Kyllä, mutta se on pakko olla tällä listalla, koska joko olet käynyt siellä tai sun täytyy haluta käydä siellä. Niin se vaan menee. Lapsenmielisyyden vuoksi haluaisin käydä Disneylandissa ja sitten nähdä tietysti Eiffel-tornin, Riemukaaren etc. Osaan kaksi lausetta ranskaa: 'Merci' ja 'Je ne sais pas', ehkä niillä pärjäisi. Koulun kansainvälisyyskurssin mukana olisin päässyt sinne puoli-ilmaiseksi, mutta en päässyt koska kirjoitukset... ärsytti noin kertaa 10000.

 5. Alanya, Turkki

Kävin siellä vuonna 2004 ja rakastuin koko paikkaan. Turkkilaisten miesten iskuyritykset, joka katukojusta kuuluva "terve mitä kuuluu?" ja ihanat maisemat. Viimeksi ajelin banaaniveneellä, kävin liitovarjoilemassa ja hypin 5 metristä mereen.

 Löysin vihdoinkin sen biisin, jota olen etsinyt viikkokausia. Ja vielä ihan vahingossa!

 

4 WEEKS TO GO

Eilen tuli lentotiedot, joita tuijotin varmaan 5 minuutia putkeen epäuskossani. Vielä kun sais sen viisumin käteen niin voisi vihdoin uskoa lähtevänsä kuukauden päästä lentokoneella.

Lento lähtee Helsingistä aikaisin aamulla, joka tarkoittaa sitä että mun täytyy nousta ylös epäinhimilliseen aikaan, jotta ehditään ajaa kentälle. Kaikille tiedoksi, kellonaikoja 03:00-06:00 ei ole olemassa mulle, varsinkaan jos noina tunteja tarvitsee herätä. Välilasku Heathrow:n kentällä Lontoossa, siellä 4 tuntia odotusta ja sitten 7 tunnin matka New Yorkiin. Yhteensä siis 10 tuntia koneessa, ugh. Lentäminen ei ole mun lempipuuhaa, vähimmässäkään määrin.

 (Tämä kuva piti lisätä, koska en voinut olla hymyilemättä. -Weheartit)

Ylläolevasta kuvasta tuli mieleen, että uusin Potter tarvisi varmaan katsastaa. Kirjan luin tietysti aikoja sitten enkä muista siitä yhtään mitään muuta kuin tärkeimmän, eli loppuratkaisun. Muuten koko leffa on varmaan täysin uutta tietoa, all over again. Hah.

Tänään on viimeinen työpäivä, onneksi. Ja tätähän mä kirjoitan työajalla, koska ei ole mitään tekemistä.

Woo, neljä viikkoa jäljellä. Vielä pitäisi saada niin paljon tehtyä ja kaikkia nähtyä, toivottavasti aika ei lopu kesken. Fiilikset tällä hetkellä: Ei tunnu miltään. Okei, nään limenvihreän matkalaukkuni joka päivä mun huoneessa, olen hoitanut tarvittavia paperihommia ja puhun aiheesta joka päivä, mutta silti ei ole vielä iskenyt asiat tajuntaan. Saa nähdä mikä päivä tajuan.

Hmm, täytyisköhän tehdä yksi Särkkä -reissu ennen lähtöä?

 (weheartit)

SKYSCRAPER

Au pair -asiat alta pois ensin: tänään tuli PUHDAS rikosrekisteriote postissa. (Check.)

Postissa tuli myös kutsu ammattiopiston yo-pohjaiseen koulutukseen, jossa olin 9:nnellä varasijalla. Argh. Oon nyt siis saanut kutsupaperit yhteensä neljästä eri oppilaitoksesta ja se tekee valinnasta vaikeamman kuin jos olisin päässyt vain yhteen tai kahteen kouluun.

Asiasta toiseen, tuli tässä mieleen että aina kun olen julkisilla paikoilla esim. kaupoilla tai kahvilassa, kiinnitän huomiota jostain syystä enemmän nuoriin pariskuntiin kuin yksinään vaelteleviin jätkiin. Sen takia olen huomannut, että aina kun joku tyttö kävelee seurustelevan parin ohi, parin toinen osapuoli, useimmiten tyttöystävä, tarraa jätkäänsä kiinni. Joko tunkemalla itsensä sen pojan syliin, ottamalla kädestä kiinni vaikkei aikaisemmin kulkenut niin tai kääntämällä tämän katseen itseensä muilla tavoin. Kuin varmistaakseen että huomio on keskittynyt vain siihen omaan kultaan eikä suinkaan ohikulkeviin muijiin. En voi muuta kuin nauraa. Mitä ihmiset pelkää? Että se mussukka karkaa heti toisen perään, kun silmä välttää? Vai onko se osoitus muille, että 'tämä on mun, älä yhtään tuu siihen kärkkymään'? Tämän silmämääräisen tutkimukseni aikana olen huomannut, ettei tämä käytös katso ohikulkevien ulkonäköä tai olemusta, harvoissa tapauksissa ikääkään.

Viimeksi perjantaina näin tapauksen jossa itse olin ohikulkevana osapuolena ja pakko sanoa, taisin naurahtaa ääneen. Onko joku muu huomannut samaa muissa tai itsessään?

Itse en tätä ilmiötä ymmärrä, mutta ehkä mun ei tarvitse.

Tänään olen kuunnellut Demi Lovaton uutta singleä, Skyscraper. Demihän oli pitkään poissa musakuvioista henkilökohtaisten ongelmien takia, mutta palasi rohkeasti levyttämään ja tuloksena tämä upea kappale:

MISCELLANEOUS

Tää mun blogi on aika uusi, joten te ette vielä kauheesti tiedä musta. Tällä postauksella pyrin korjaamaan ton ongelman. Idean pöllin toisesta blogista, tottakai. Tässä siis 60 random faktaa minusta:

1. Olen aina asunut Tampereella tai sen lähikunnissa.

2. Mulla on joskus ollut 3 koiraa samaan aikaan, 2 chihuahuaa ja yksi rottweiler. Tällä hetkellä enää yksi chihu jäljellä.

3. Olen marraskuun lapsi.

4. Olen 179cm pitkä...

5. ... mutta haluaisin olla 158cm, jotta voisin huoletta käyttää korkkareita.

6. Sain opiskelupaikan Helsingistä ja Ikaalisista enkä osaa päättää kumpaan haluan.

7. Olen huomannut, että veri vetää jostain syystä koko ajan ulkomaille.

8. Olen käynyt Ruotsissa, Virossa, Turkissa, USA:ssa, Tsekissä ja Hollannissa.

9. Pääsin tänä keväänä ylioppilaaksi, vieläpä ihan hyvin arvosanoin. Lukematta läpi, yllätin itsenikin. Tulevat abit, älkää seuratko mun esimerkkiä. Saattaa olla aika kallis kokeilu, mutta mun itsetunto/motivaatio oli huipussaan ilmeisesti maaliskuussa.

10. Olen tuntenut yhden parhaista kavereistani (= T) 18 vuotta ja kaikkien noiden vuosien aikana muistan että meillä on ollut vain YKSI iso riita, jolloin ei puhuttu moniin kuukausiin. Se puhdisti ilmaa ja oli vaan positiivista näin jälkikäteen.

11. Olen kielellisesti lahjakas, mutten yhtään matemaattisesti.

12. Rakastan englannin kieltä, koska se on helppoa, hienon kuuloista ja ei-niin-tönkköä kuin suomen kieli.

13. Tykkään matkia britti-, ja aussienglantia. Rakastan myös etelän valtioiden aksenttia. "Y'all"

13. Musiikki on mun addiktio. Saan siitä vieroitusoireita, jos en pääse kuuntelemaan musiikkia pitkään aikaan. Suom. "musiikkiniksat".

14.Mun musikkimaku on todella laaja; pop/rock, country, Rn'B, dance, folk, hip-hop...

15. Olen täysiverinen Britney -fani. Since 1999 ♥ Omistan cd:itä, dvd:itä, hajuvesiä, julisteita, pinssejä yms.

16. Omistan kaikki Nylon Beatin levyt.

17. Olen myös TV-addikti. Lemppareita: American Idol, Täydelliset Naiset, Good Wife ja Sinkkuelämää.

18. Olen pienen tytön kummitäti ja annoin neidille lempinimen Milperi.

19. Mulla on aina ollut oma huone.

20. Olen käynyt pienestä pitäen Ikaalisten torilla aina kesäisin syömässä muurinpohjalättyjä.

21. En voi sietää suolakurkkuja, hernekeittoa, risottoa, keitettyjä herneitä tai papuja.

22. Mua ei ole helppo loukata, muttei myöskään lepyttää.

23. Pidin kerran puoli vuotta mykkäkoulua, koska halusin antaa kaverille opetuksen.

24. Olin yläasteella kauhea ämmä, mutta lukioon mentyäni muutuin.

25. Mulla on ollut aina enemmän tyttöjä kavereina.

26. Uusien kavereiden saaminen on mahtavaa.

27. Uskon, että kaikkien kanssa voi tulla toimeen vaikka ei pitäisikään niistä.

28. Mulla on mieletön suojeluvaisto kavereita kohtaan.

29. Sanon asiat aika suoraan ja mun kaverit luottaa siihen.

30. Olen aina ollut se porukan 'realisti', eli ilonpilaaja. Hah.

31. Hukkaan tavaroita. Koko ajan.

32. Jos joku itkee mun edessä, ei mene kauaakaan kun mäkin poraan. Olen herkkis.

33. En tykkää viineistä, kuohareista tai kaljasta.

34. Viina ei sovi mulle.

35. En ole aamuihminen. EN KOMMUNIKOI AAMUISIN. "Hyvää huomenta" on mulle vaikein lause, ikinä.

36. Olen brunette omalta väriltäni, mutta olen käynyt läpi myös mahongin, violetin, mustan ja vaaleat raidat.

37. Olen harrastanut hiphop -tanssia, ratsastusta ja partiota.

38. Olen tyhjentänyt partioleirillä ulkohuussin.

39. Olen nukkunut taivasalla, keskellä metsää, nuotion vieressä, huhtikuussa.

40. Olen menettänyt 2 läheistä ihmistä, jotka molemmat kuolivat liian nuorena.

41. Mulla on amerikkalainen isäpuoli.

42. Mussa on perfektionistin vikaa ja tykkään tehdä listoja.

43. Oman huoneen siivoaminen on tylsää, mutta muiden ei.

44. Olen hyvä kuuntelija, mutta varautunut omista asioistani.

45. Mursin solisluuni 11-vuotiaana.

46. Elän ja hengitän sarkasmia.

47. Vihaan kaikista eniten kolmannen pyörän roolia.

48. En pääsyt inssistä ekalla läpi. Teoriasta kyllä.

49. Olen esiintynyt lavalla monen monta kertaa. Soolona ja porukassa.

50. Osallistuin X-Factorin koelauluihin Tampereella v. 2009...

51. ... lauloin Carrie Underwoodin Don't Forget To Remember Me ja kusin sen...

52. ... mutta päivän aikana Heikki Paasonen tuli juttelemaan meille ja istui mun viereen.

53. Julkkismiehistä haluaisin Matthew McGonaugheyn. Tai Adam Levinen, koska se on vaan seksikkyyden perikuva.

54. Teen kaiken viime tingassa.

55. Sain lukion kansainvälisyysmatkoilla "pahiksen" maineen, koska nauroin väärällä hetkellä.

56. Kaveri raahasi mut isoon rinteeseen mun ekalla laskettelukerralla ja jarrutin suksilla koko mäen alas.

57. Osaan pystyttää puolijoukkueteltan.

58. Laulan 7-vuotiaan pikkuveljeni kanssa autossa AC/DC:tä.

59. Olen surkea Suomen maantiedossa.

60. Huomasin, että voisin jatkaa näitä loputtomiin.

(ps. Blogin kuvia saa isommaksi klikkaamalla.)

PANIC OVER

Huhhuh, meikäläinen on ollut tämän viikon aikana kyllä monesti hermoromahduksen partaalla.

Eniten stressiä aiheutti viisumihakemus. Meinasin siis ensin maanantaina täytellä hakemusta, mutta Yhdysvaltain suurlähetystön nettisivu ei toiminut. Paniikkia aiheutti se, kun kesä on niin kiireistä aikaa että viisumihaastatteluaikoja on rajallisesti ja se piti äkkiä saada varattua. Koitin tiistaina uudestaan, sivut toimi, mutta tajusin ettei mulla ollut siihen tarvittavaa kuvaa. Siihen käy vain tietyn muotoinen, mallinen ja kokoinen kuva.

(Myöhemmin kuulin että hakemuksen olisi voinut täyttää loppuun ilman kuvaakin, mutta jälkiviisaus on paras viisaus...) Panikoin taas yhden päivän lisää ja menin keskiviikkona valokuvaan. Eilen palasin hakemukseen ja sain tarvittavat koodit haastattelun varaamiseen. Katsoessani niitä vapaita aikoja, huomasin että aikaisin aika oli viikko ennen kun mun pitäis lähteä. Tässä kohtaa paniikkitaso olikin sitten huipussaan. Cultural Care (eli se järjestö, jonka kautta meen) ohjeisti, että aika pitäis varata viimeistään 2 viikon päähän lähtöpäivästä, ihan vaan senkin takia että jos lähetystössä on kiireistä, että viisumi ehtii mulle ajoissa. Lähetin pari sähköpostia, tietysti virastoajan jälkeen, jotta jouduin odottamaan vielä yhden päivän. Tänään sain lähetystöstä mailin, jossa ne kertoi vaihtaneensa mun aikani 6 päivää aikaisemmaksi. Melkein hypin kattoon ja sain vihdoin kunnolla henkästyä. Siinä vaiheessa kaikki stressi katosi. Olin jo ehtinyt miettiä kaikki mahdolliset kauhuskenaariot; jos viisumi ei ehtisi mulle sen viikon perjantaihin mennessä en pääsisi lähteen sovittuna päivänä, lähtö viivästyisi, perhe purkaisi sopimuksen koska en pääsisi sinne ajoissa, joutuisin uudestaan match -prosessiin ja pääsisin lopulta lähtemään vasta joskus tammikuussa. CC:kin vastasi s.postiin, että viisumi olisi ehtinyt kyllä viikossa mulle. Huh.

Tän kaiken shown lisäksi olen ollut nyt tän viikon yhdellä nimeltä-mainitsemattomalla firmalla "toimistotöissä". Todellisuudessa menen kahdeksaksi tunniksi istumaan sinne. Koko päivänä teen ehkä tunnin arvosta jotakin, lähinnä täyttelen lyijytäytekyniä lyijyillä (?!), heitän paperia roskiin tai skannaan papereita. Näyttää varmasti tosi vaikuttavalta CV:ssä. Okei, ei siinä mitään jos piirtelen kukkia paperiin koko päivän, kyllä palkka juoksee, mutta mulla on sen verran tota työmoraalia, että mielummin tekisin jotakin hyödyllistä silläkin ajalla.

Julkinen anteeksipyyntö niille, jotka on joutunut kuuntelemaan mua viimeset pari päivää, kun oon valittanut ja purkanut höyryjä. Sorry. Vaikka kai sitä joskus täytyy olla nimensä mukainen, kun kaveripoika antoi eilen mulle uuden lempinimen; Miss B. (B = Bitch) Olen kieltämättä aika otettu siitä ja hyväksyn sen ilomielin.

Olen täys-stressiholisti ja saatan olla aikamoinen ämmä välillä. Toisen kaverin kanssa puhuttiin juuri siitä, kuinka aina kun elämä alkaa mennä hyvin, "maailman tasapaino", "karman laki" tai miksikä sitä sit haluaa kutsua, muuttaa sen kaiken ja tulee vaan paskaa niskaan. Ehkä se kääntyi taas vähäksi aikaa positiiviselle puolelle. Innolla odotan seuraavaa asiaa joka menee pieleen.

Mun blogi ei ole tyyliblogi, mutta oli pakko mainita että ostin tänään tennarit, shortsit ja CC-pinkin kynsilakan.

Toivottavasti jaksoitte lukea mun romaanin.

Love, Miss B

NATURALLY

Perjantaina tipahti postista viisumipaperit, jee!

Kuoressa oli siis ohjeet viisumihakemukseen, training schoolin aikataulu, lentokenttäohjeita ja tälläset ihanat pinkit lappuset, joissa lukee "Matkalla USA:an! (webbilaatu 10+)

Au Pair -koulutukseen kuuluu näemmä International Sing-Along, jossa jokainen edustettu maa esittää jonkun lastenleikin omalla kielellään ja opettaa sen muille. Mahtavaa, pääsen siis lavalle.

Jännä juttu, mua ei jännitä vielä ollenkaan. Oikeastaan ei edes tunnu siltä, että olisin lähdössä jonnekin.

Yritän vielä viimeisen kuukauden aikana nähdä mahdollisimman paljon kavereita ja ottaa kuvia, joita voin sit koti-ikävässä katsella koneelta.

Eilen oltiin T:n ja sen poikaystävän kanssa paikallisilla 'festareilla', jossa ollaan oltu aika monta kertaa aikasemminkin. Päästiin ekaa kertaa anniskelualueelle, josta tietysti otettiin kaikki irti!

Tänä vuonna siellä esiintyi mm. Cheek, Stina Girs, Stam1na ja ah-niin-ihana Antti Tuisku. Viimeksi mainittua harva(myöskään me) pystyy kuuntelemaan selvinpäin.

Joskus silloin kun Tuiskun eka levy ilmestyi, oiskohan ollut 2004(oltiin siis 5.-6.luokkalaisia), T oli aivan älytön fani ja myöhemmin kun fanitus hiipui niin ollaan lähinnä vitsillä kuunneltu sen vanhoja biisejä ja laulettu mukana ihan fiiliksissä. Nykyään uuden levyn myötähän sen biisit soi muutenkin aina NRJ:llä.

Mä ainakin oon sitä mieltä, että lapsuuden idoleitakin kannattaa joskus kuunnella ja lähtee katsomaan keikalle, vaikkei sietäis niitä enää. Hauska huomata kuinka osaa sanat vielä niin monen vuoden jälkeen.

Ja pakko sanoa, oli se Antti aika 'qma', kirjaimellisesti. Helle oli aivan mieletön.

Heiluttiin ja kiljuttiin tietysti niin lähellä lavaa kuin mahdollista ja oltiin ehkä ainoat meidän ikäset, koska yleisön keski-ikä oli n. 15,68 vuotta, aika tarkalleen. Lukuunottamatta erästä hyvin päihtynyttä nelikymppistä naista ja pakolla paikalle raahattuja lasten vanhempia. Meitä kahta se nyt ei tunnetusti paljon hetkauttanut, tarjottiin jopa ehkä parit naurut joillekin, jotka seuras meidän touhua siitä vierestä.

Tänään on ollut aika masennuspäivä; nukuin melkein kahteen asti päivällä, ilma tuolla ulkona on harmaa ja viileähkö, eli oon vaan koomaillu koneella. 

Viime päivinä on tullut kuunneltua aika paljon Selena Gomez & The Scene:ä, en tiedä miksi.

Anyways, have a nice day, y'all. Naturally.