A:lla oli viime viikolla talviloma, joka tiesi mulle siis pitkiä päiviä ja vähiä yöunia. Teen koosteen koko viikosta, koska olin joka ilta niin väsynyt etten jaksanut tänne kirjotella.
Maanantaina käytiin seinäkiipeilemässä A:n, E:n ja hostäidin kanssa. Siitä on vuosia, kun itse oon ollut kiipeilemässä, varmaan viimeksi ala-asteella jollain kesäleirillä. Koko juttu oli mun idea, jota ehdotin sen jälkeen, kun tajusin ettei pojat olleet koskaan kokeilleet sitä. No, A on melkoinen arkajalka, joten ei ollut ihan sen laji. Mutta oon iloinen siitä, että sain sen kokeileen jotakin uutta, eihän se muuten löydä sitä mikä on se sen 'oma juttu'... Olis kauheen kiva, jos ton lapsen saisi innostumaan jostain liikunnallisesta lajista, ettei kaikki päivät menis vaan Wii:n pelaamiseen. Itse tykkäsin kauheesti ja voisin mennä vaikka heti uudestaan.
Tiistaina olikin vaan puoli päivää töitä. Hostäidin miesystävän B:n pojat(D&O), joita kutsun Dunkin' DOnutseiksi, tuli meille playdatelle. Yleensä kolme 7-vuotiasta poikaa samassa talossa ei kuulosta kauheen herkulliselta, mutta olin tosi yllättynyt siitä miten hyvin päivä meni. Pojat pelas vähän Wii:tä, oli pihalla ja lounaan jälkeen päätin että "nyt me lähdetään käymään A:n koululla". Matka kestikin vähän pitempään kun luulin, mutta kaikki kolme käveli kiltisti koko ajan tien vieressä(sen jälkeen kun vielä ovella vähän ohjastin jämäkästi tyyliin "mä olen vastuussa teistä kaikista, tuol menee paljon autoja ja te kävelette siis tien vieressä... or else."). Donitseista O oli vähän hitaamman puoleinen kävelijä. Ei oo helppoo, kun kaksi poikaa painelee kilometrin sua edellä ja yksi laahustaa kilometrin sun takana. Myöhemmin B tuli hakemaan kaikki kolme ja mä sain olla vapaalla lopun päivää.
Keskiviikkona mentiin A:n kanssa kaksin valloittamaan Nykiä. Mentiin aamulla cityyn hostäidin kanssa samaa matkaa ja päästiin käymään sen työpaikalla pikaseen. Oli erittäin 'Devil Wears Prada' -tyylinen toimisto, pelkkiä muijia täynnä. Estrogeenitasot oli vaarallisen korkealla, en tiedä kestäisinkö itse tollasta armeijaa naisia, jotka kaikki näyttää siltä kuin niillä olisi puukko sekä selässä että kädessä. Ihminen on ihmiselle susi, mutta nainen on naiselle kyllä kaksinaamainen leijona, varsinkin tossa työympäristössä. Huh huh.
Yhdeksän aikaan lähdettin kävelemään Central Parkin eläintarhalle. Käveltiin pari kertaa väärään suuntaan, koska mulla oli vähän vaikeuksia hahmottaa että missä me oltiin. Kun päästiin vihdoin perille, käytiin katsomassa pingviinejä, apinoita, kilpikonnia, jääkarhuja, merileijonia yms. Sieltä suunnattiin ToysR'Us:iin, joka oli taas Times Squarella. Lelukaupan sisällä olevaan maailmanpyörään oli järkyttävä jono, mutta mentiin silti. Istuttiin Fisher Price -vaunussa, vaikkei sillä ollut mitään väliä, A:kin oli vaan tyytyväinen ettei jouduttu Barbie -vaunuun... Sehän olis ollu hirrrrrveeen noloa.
Sitten käytiin lounaalla John's Pizzeria:ssa, mun hostperheen lempipaikassa ja tilattiin ruokaa. Veikkaan, että A pystyisi syömään vaikka ison perhepizzan yksinään, jos sille antaisi. Se poika osaa kyllä syödä, kun se haluaa.
Lopuksi vuorossa oli vielä American Museum of Natural History(siis se joka on siinä Night at the Museum -leffassa? Joo just se.). Me oltiin molemmat tässä vaiheessa päivää kyllä niin väsyneitä ja kyllästyneitä jo kaikkeen kävelemiseen, ettei edes jaksettu katsella hirveästi mitään. Ainoa mikä haluttiin oikeasti nähdä, oli perhosnäyttely. 60x10m -kokosessa huoneessa oli satoja, upeita perhosia. Trooppisessa ilmastossa toki, siellä oli ainakin +40 astetta.
Torstaille mulla ei ollut mitään erikoista suunniteltuna, joten selailin netistä josko jossain olisi jotain kivaa tekemistä lapsille täällä lähistöllä. Löysin kaupungin kirjaston sivuilta ilmoituksen Lego -tapahtumasta, jossa lapset saisi rakennella legoista jotain hienoja taideteoksia. Se oli lisäksi ilmainen, joten lykkäsin pojan sit sinne. Ennen sitä käytiin rannalla hankkimassa vähän raitista ilmaa.. ja sain otettua vielä hyviä kuvia.
Perjantai meni rennosti, nukuttiin pojan kanssa kahden tunnin päikkärit, koska oltiin ilmeisesti molemmat niin väsyneitä... hyvä kun muistettiin edes syödä. Myöhemmin E ja sen perhe tulivat D.C:stä, jossa ne oli olleet muutaman päivän lomalla ja A meni sit niille vielä leikkimään pariksi tunniksi.
Lauantai -päivän vietin kotona ja illan taas antamassa parille 7-vuotiaalle pienen opetuksen toisten yksityisyyden kunnioittamisesta.. E nimittäin tuli meille ja pojat sai omasta mielestään hyvän idean ärsyttää mua. Olin omassa huoneessani ovi lukossa, kun ne tajusi miten se avataan sieltä toiselta puolelta. Niitten mielestä oli hirveen hauskaa pelleillä mun huoneessa, joten mä menin vuorostani sitten A:n huoneeseen ja lukitsin oven. Tällä kertaa seisoin pitelemässä ovea kiinni. A ja E meni ihan sekaisin, yrittäen suostutella mua ulos sieltä. Me läheteltiin viestejä oven alta puolin ja toisin, ne yritti uhkailla mua ja päästä väkisin sisään. Koko juttu oli kuin Neuvottelija -leffasta. Mä nauroin itsekseni pojille ja loppujen lopuksi kun oltiin sodittu pari tuntia, ne luovutti. A toivottavasti oppi läksynsä, ettei mun huoneeseen tulla. Prkle.
Sunnuntaina oli Oscarit, joita katteltiin yhdessä Jasmiinan ja Juulin kanssa. Syötiin tortilloja ja mässäiltiin jätskillä, juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä ja naurettiin. Oli aika outoa katsella gaalaa silleen, ettei tarvinnu toinen silmä kiinni, keskellä yötä yksin vahdata, vaan se tuli kahdeksalta illalla, kun nyt vielä jaksaa TV:tä katsoakin. Mun lemppari Meryl Streep voitti naispääosan ja Octavia Spencer naissivuosan. Muut palkinnot olikin sitten tosi epäkiinnostavia ja ennalta-arvattavia.
Loppuun vielä kuvia, enimmäkseen keskiviikolta.
tiistai 28. helmikuuta 2012
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
CHA CHA NOW, YA'LL!
Cha Cha Slide - Mr C
ZUMBAAA!
Tän kuun LCC -miitti oli Zumba/Kickboxing -tunti. Viime viikonloppuna olin yksin kotona, hostäiti oli miesystävänsä B:n luona ja hostpoika isällään. Joten käytin tilaisuuden hyväksi, laitoin nupit alakerran koneesta kaakkoon ja tanssimusaa kehiin. Hypin ja tanssin ympäri kämppää ihan innoissani. Niin ja opettelin Michael Jacksonin Beat It -tanssin koreografian..
Kaikki tää zumbailu ja energy boost-tanssiminen on saanut mut tajuamaan, kuinka paljon kaipaankaan tanssia. Harrastin hiphoppia monta vuotta[tosin olin jumissa oman kaupungin alkeisjatko -ryhmässä, koska ei ollut rahaa lähteä Tampereelle tanssitunneille] ja pitkän tauon jälkeen jatkaisin mielelläni sitä jossain muodossa...
Välillä on kyltymätön himo lähteä klubeilemaankin ihan vaan jammailun, ei niinkään ryyppäämisen, vuoksi.
Onneksi huomenna mennään Juulin kanssa illalla vetään vähä joogaa ja zumbaa, niin kyl se siitä!
Löysin yks päivä Tubesta mahtavia tanssivideoita, joiden koreografiat haluaisin opetella:
ZUMBAAA!
Tän kuun LCC -miitti oli Zumba/Kickboxing -tunti. Viime viikonloppuna olin yksin kotona, hostäiti oli miesystävänsä B:n luona ja hostpoika isällään. Joten käytin tilaisuuden hyväksi, laitoin nupit alakerran koneesta kaakkoon ja tanssimusaa kehiin. Hypin ja tanssin ympäri kämppää ihan innoissani. Niin ja opettelin Michael Jacksonin Beat It -tanssin koreografian..
Kaikki tää zumbailu ja energy boost-tanssiminen on saanut mut tajuamaan, kuinka paljon kaipaankaan tanssia. Harrastin hiphoppia monta vuotta[tosin olin jumissa oman kaupungin alkeisjatko -ryhmässä, koska ei ollut rahaa lähteä Tampereelle tanssitunneille] ja pitkän tauon jälkeen jatkaisin mielelläni sitä jossain muodossa...
Välillä on kyltymätön himo lähteä klubeilemaankin ihan vaan jammailun, ei niinkään ryyppäämisen, vuoksi.
Onneksi huomenna mennään Juulin kanssa illalla vetään vähä joogaa ja zumbaa, niin kyl se siitä!
Löysin yks päivä Tubesta mahtavia tanssivideoita, joiden koreografiat haluaisin opetella:
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
"SO, GOODBYE. PLEASE DON'T CRY."
Maailma menetti eilen taas yhden mahtavan äänen. Kaikki odotti, että Whitney Houston olisi tehnyt comebackin ja tullut takaisin yhtä voimakkaana kuin silloin uransa huipulla, mutta nyt sitä ei koskaan nähdä. Ihan niinkuin ei nähdä myöskään MJ:n paluuta. Surullista.
Vaikka I Will Always Love You on upea biisi, niin mun henkilökohtainen suosikki Houstonin lauluista on kuitenkin Egyptin Prinssi -leffasta tuttu When You Believe -duetto Mariah Careyn kanssa:
@MariahCarey: Heartbroken and in tears over the shocking death of my friend, the incomparable Ms. Whitney Houston.
Show must go on, tänään pidetään Grammy -gaala, jossa jaetaan musiikkimaailman arvostetuimmat palkinnot. Tämä ilta menee siis tv:n edessä.
Vaikka I Will Always Love You on upea biisi, niin mun henkilökohtainen suosikki Houstonin lauluista on kuitenkin Egyptin Prinssi -leffasta tuttu When You Believe -duetto Mariah Careyn kanssa:
@MariahCarey: Heartbroken and in tears over the shocking death of my friend, the incomparable Ms. Whitney Houston.
Show must go on, tänään pidetään Grammy -gaala, jossa jaetaan musiikkimaailman arvostetuimmat palkinnot. Tämä ilta menee siis tv:n edessä.
lauantai 11. helmikuuta 2012
"I HOPE ONE DAY I CAN LOVE THE WAY YOU LOVE ME."
Kiss me - Sixpence None The Richer
Ystävänpäivä on kohta täällä ja käytiin tyttöjen kanssa katsomassa aiheeseen sopiva leffa; The Vow. Pääosissa ah-niin-ihana Channing Tatum ja Rachel McAdams. Tykkäsin tosi paljon kyseisestä elokuvasta, siinä oli sopivasti huumoria ja romantiikkaa. Sai aika monta kertaa huokailla ihastuksesta, varsinkin kun Tatum otti paitansa pois ♥
Muistaakseni FB:ssä on ryhmä "Channing Tatum should always be shirtless." [Käy tarkistamaan...] Juu, olihan se. Ja kaiken lisäksi tykkäsin siitä jo valmiiksi! Tollaset leffapoikaystävät on melkoista utopiaa, mutta saahan sitä aina haaveilla...
Mutta juu, eipä tässä paljon muuta. Kello on kolme, joten ehkä olis aika lopettaa. Good Night.
Ystävänpäivä on kohta täällä ja käytiin tyttöjen kanssa katsomassa aiheeseen sopiva leffa; The Vow. Pääosissa ah-niin-ihana Channing Tatum ja Rachel McAdams. Tykkäsin tosi paljon kyseisestä elokuvasta, siinä oli sopivasti huumoria ja romantiikkaa. Sai aika monta kertaa huokailla ihastuksesta, varsinkin kun Tatum otti paitansa pois ♥
Muistaakseni FB:ssä on ryhmä "Channing Tatum should always be shirtless." [Käy tarkistamaan...] Juu, olihan se. Ja kaiken lisäksi tykkäsin siitä jo valmiiksi! Tollaset leffapoikaystävät on melkoista utopiaa, mutta saahan sitä aina haaveilla...
Mutta juu, eipä tässä paljon muuta. Kello on kolme, joten ehkä olis aika lopettaa. Good Night.
torstai 9. helmikuuta 2012
LITTLE SUZY HOMEMAKER
Melkein 6kk täynnä ja oon jo 5 kuukautta sitten kyllästynyt tähän ruokaan mitä täällä syödään, varsinkin mun hostperheessä. Hostäiti osaa tehdä ehkä kymmentä ruokalajia, vaikkakin ne on mahtavia, niin variaatio ja etenkin kasvikset puuttuu tästä ruokavaliosta kyllä kokonaan. Päätin siis ottaa ruoka-asian omiin käsiini. Olen tässä aina välillä tehnyt jotain ruokaa, nimenomaan suomalaisella reseptillä. Mm. spagettia ja tomaattikastiketta, makaronilaatikkoa, riisiä ja kanaa...
Tänään oli vuorossa lihamureke. Taisi tulla kokeiltua joskus yläasteen köksän tunneilla kerran, joten aika huonot oli lähtökohdat. Vaikka nyt kuitenkin periaatteessa tiesin miltä murekkeen pitää näyttää ja reseptin mukaan on aika helppo tehdä, niin lopputulos oli jotain ihan muuta. Olihan se ihan hyvää, mutta kaipasi kipeesti suolaa ja mausteita. Suomalaisten ruokien tekemisessä on pari hidastetta muutenkin; ensimmäiseksi tulee mieleen tietysti mittayksiköt. Mulla sentään on desin mitta mukana, mutta kun grammat pitää olla paunoina, tee-/ruokalusikka ei ole samankokoinen täällä kuin Suomessa eikä läheskään kaikkia aineita ei löydy kaupasta. Toisekseen lämpötilat ja uunit. Mureke oli uunissa yli tunnin, koska se ei näyttänyt läheskään kypsältä ohjeen 30-45 minuutin jälkeen. Siis mitä? Taisin varmaan sittenkin olla paistamassa joulukinkkua enkä jauhelihamöhkälettä...
Vaikka mun kokkailukokeilut on osaksi mun kyllästymistä samoihin ruokiin, niin tärkeintä on saada variaatiota A:n ruokavalioon. Poikaparka syö samaa ruokaa koko ajan. Tavallisesti nirsoilevalle pojalle maistui ihme kyllä mun lihamureke. Toki, parannusehdotuksia jaettiin:
Minä: It definitely needs salt.
A: You're right. It could have a lot more salt. You know what else would make it better? If you could make it in the night time, cause it's best straight from the oven... (Tein ruoan jo päivällä, koska oli enemmän aikaa)
Kids say the darndest things.
Tänään oli hyvä päivä. Käväisin salilla Jasmiinan kanssa ja A oli hyvällä tuulella. E tuli playdatelle, joten pojat viihdytti toisiansa ja mä sain touhuta yksikseni sekä kuunnella kantrimusiikkia. Pisteenä ii:n päälle tänään oli lämmintä ja aurinkoista pihalla.
Shania Twain - I'm Gonna Getcha Good
Tänään oli vuorossa lihamureke. Taisi tulla kokeiltua joskus yläasteen köksän tunneilla kerran, joten aika huonot oli lähtökohdat. Vaikka nyt kuitenkin periaatteessa tiesin miltä murekkeen pitää näyttää ja reseptin mukaan on aika helppo tehdä, niin lopputulos oli jotain ihan muuta. Olihan se ihan hyvää, mutta kaipasi kipeesti suolaa ja mausteita. Suomalaisten ruokien tekemisessä on pari hidastetta muutenkin; ensimmäiseksi tulee mieleen tietysti mittayksiköt. Mulla sentään on desin mitta mukana, mutta kun grammat pitää olla paunoina, tee-/ruokalusikka ei ole samankokoinen täällä kuin Suomessa eikä läheskään kaikkia aineita ei löydy kaupasta. Toisekseen lämpötilat ja uunit. Mureke oli uunissa yli tunnin, koska se ei näyttänyt läheskään kypsältä ohjeen 30-45 minuutin jälkeen. Siis mitä? Taisin varmaan sittenkin olla paistamassa joulukinkkua enkä jauhelihamöhkälettä...
Vaikka mun kokkailukokeilut on osaksi mun kyllästymistä samoihin ruokiin, niin tärkeintä on saada variaatiota A:n ruokavalioon. Poikaparka syö samaa ruokaa koko ajan. Tavallisesti nirsoilevalle pojalle maistui ihme kyllä mun lihamureke. Toki, parannusehdotuksia jaettiin:
Minä: It definitely needs salt.
A: You're right. It could have a lot more salt. You know what else would make it better? If you could make it in the night time, cause it's best straight from the oven... (Tein ruoan jo päivällä, koska oli enemmän aikaa)
Kids say the darndest things.
Tänään oli hyvä päivä. Käväisin salilla Jasmiinan kanssa ja A oli hyvällä tuulella. E tuli playdatelle, joten pojat viihdytti toisiansa ja mä sain touhuta yksikseni sekä kuunnella kantrimusiikkia. Pisteenä ii:n päälle tänään oli lämmintä ja aurinkoista pihalla.
Shania Twain - I'm Gonna Getcha Good
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
SUPER BOWL WEEKEND
Viime lauantaina mulla oli tiedossa kahdet synttärit, A:n ja sit Juulin & Nooran yhteiset. Päivä alkoi sillä, että autoin hostäitiä valmistelemaan taloa juhlia varten. Sain tehtäväkseni hakea pari tavaraa, viimeisimpänä tärkein eli jäätelökakku. Voin kertoa, että tuskin oon koskaan eläissäni ajanut yhtä varovaisesti kuin tää kakku etupenkillä. Rukoilin ääneen "älä vaan mokaa, älä vaan mokaa"... Sain sen sit perille ihan ehjänä, mutta itsellä oli vähän hermot kireenä. Pikavauhtia suihkuun ja sit rupes niitä lapsia lappaan sisälle yks kerrallaan. Voit kuvitella kymmenen 6-vuotiasta kirkumassa ja juoksemassa, desibelit huiteli jossain 250:n kohdalla. Ihanaa.
Lastenjuhlien jälkeen naapuri lähti heittään mua Juulille ja päästyäni sinne annettiin Jasmiinan kanssa tytöille meidän lahjat ja hienot kortit, joita oltiin väsätty tunteja. Noora sai kaikilta meiltä lahjakortin Victoria's Secretiin ja Juuli taas himoitsemansa Juicy Couturen rannekorun. Sit aloteltiin ja valmistauduttiin lähtemään Nykiin.
Cityssä mentiin Webster Hallille, joka on yks kaupungin suurimmista klubeista. Turvajärjestelyt oli tosi tiukat, meitä käpälöitiin heti ovella ja annettiin kivat ruksit käteen, jotta kaikki näkee että ollaan alle 21v. Paitsi Jasmiina. Oltiin siellä ehkä joku tunti ja toiste ei tartte mennä, sen verran paska paikka. Grand Central oli tässä vaiheessa jo mennyt kiinni, joten mentiin Mäkkäriin odotteleen. Siellä saatiin sitten hätistellä stalkkaavia jätkiä pari tuntia. Yhdessä vaiheessa yks mies päätti iskee mua lauseella "I like your shoes". No ei ihan sauna lämmennyt. Päätettiin Nooran kanssa tilata smoothiet ja sitten kun seisottiin siinä kassalla, niin eiköhän se sama kenkä -mies tullut siihen ja maksanut meidän tilauksen. Kyllä mulle aina ilmainen ruoka kelpaa! Hah. Juna-asema aukesi puoli kuudelta ja hypättiin aamun ekaan junaan. Perillä soitettiin taksikeskukseen, mutta sieltä vastattiin "eioota". Me neljä siiten käveltiin takaisin Juulille mekoissa ja sukkiksissa. Oli vähän vilponen seitsemältä aamulla helmikuussa. Nukuttiin muutama tunti ja kuuden aikaan olin kotona.
Sunnuntaina oli Super Bowl Sunday eli amerikkalaisen jalkapallon suurin päivä. NY Giants vs. NE Patriots. Jaksoin katsoa pelistä ensimmäisen puolikkaan ja väliajan shown, mutta kolmannen neljänneksen alettua nukahdin ja heräsin vasta pelin lopussa. Giants voitti!
Lastenjuhlien jälkeen naapuri lähti heittään mua Juulille ja päästyäni sinne annettiin Jasmiinan kanssa tytöille meidän lahjat ja hienot kortit, joita oltiin väsätty tunteja. Noora sai kaikilta meiltä lahjakortin Victoria's Secretiin ja Juuli taas himoitsemansa Juicy Couturen rannekorun. Sit aloteltiin ja valmistauduttiin lähtemään Nykiin.
Cityssä mentiin Webster Hallille, joka on yks kaupungin suurimmista klubeista. Turvajärjestelyt oli tosi tiukat, meitä käpälöitiin heti ovella ja annettiin kivat ruksit käteen, jotta kaikki näkee että ollaan alle 21v. Paitsi Jasmiina. Oltiin siellä ehkä joku tunti ja toiste ei tartte mennä, sen verran paska paikka. Grand Central oli tässä vaiheessa jo mennyt kiinni, joten mentiin Mäkkäriin odotteleen. Siellä saatiin sitten hätistellä stalkkaavia jätkiä pari tuntia. Yhdessä vaiheessa yks mies päätti iskee mua lauseella "I like your shoes". No ei ihan sauna lämmennyt. Päätettiin Nooran kanssa tilata smoothiet ja sitten kun seisottiin siinä kassalla, niin eiköhän se sama kenkä -mies tullut siihen ja maksanut meidän tilauksen. Kyllä mulle aina ilmainen ruoka kelpaa! Hah. Juna-asema aukesi puoli kuudelta ja hypättiin aamun ekaan junaan. Perillä soitettiin taksikeskukseen, mutta sieltä vastattiin "eioota". Me neljä siiten käveltiin takaisin Juulille mekoissa ja sukkiksissa. Oli vähän vilponen seitsemältä aamulla helmikuussa. Nukuttiin muutama tunti ja kuuden aikaan olin kotona.
Sunnuntaina oli Super Bowl Sunday eli amerikkalaisen jalkapallon suurin päivä. NY Giants vs. NE Patriots. Jaksoin katsoa pelistä ensimmäisen puolikkaan ja väliajan shown, mutta kolmannen neljänneksen alettua nukahdin ja heräsin vasta pelin lopussa. Giants voitti!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)