"YOU'RE NOT THE ONLY THING THAT'S WASTED"

Viime viikonloppu oli täynnä kaikkea kivaa. Perjantaina lähdettiin tyttöjen kanssa naapurikaupungin baariin, jossa pidettiin Halloweenbileet. Koska täällä tää juhla on oikeasti iso juttu, tosi moni oli pukeutunut. Perus lutkamaisista poliiseista ja hoitsuista amppareihin, vampyyreihin ja kissaeläimiin. Oltiin ovelia ja mentiin sinne jo puol yhdeksän aikaan, ennenkuin paikka muuttui ravintolasta klubiksi. Illan aikana kävin ahkerasti tiskillä hakemassa juotavaa. Vinkki: älä juo mitään mikä tulee koeputkessa. Se pisti päätä sekaisin, mutta maksoi vaan 4 dollaria, joten kippis ja kulaus!

                                           Löydettiin Jack Sparrowkin kaikkien ihmisten joukosta...

Lauantaina heräsin aamulla yhdeksän aikaan ja vaihteeksi tuntui siltä kuin olisi jäänyt bussin alle.
Hylkäsin jo edellisiltana idean aamu-Zumbasta, mutta menin kuitenkin A:n jalkapallopeliin. Mikään ei paranna krapulaa paremmin kuin se, että seisoo puoli tuntia jäätävässä tuulessa ja sateessa. Lopulta sade muuttui lumeksi ja parin tunnin päästä näytti tältä:

Lauantai-illan vietin kotona australialaisen au pairin Ellen kanssa. Syötiin hyvää ruokaa, katsottiin Will & Gracen ekaa tuottista, etsittiin Youtubesta hyviä stand-up -videoita, korkattiin Smirnoff ja juteltiin Suomen ja Australian eroista/yhtäläisyyksistä. Yhden aikaan aamuyöllä, pienessä nousussa, saatiin mahtava idea ja mentiin pihalle rakentamaan Ellen ensimmäinen lumiukko.

                                        Näytin tietty mallia, miten näitä lumipalloja tehdään...

Sunnuntaina chillailtiin sisällä aamu ja illemmalla mentiin A:n koululle Monster Mashiin. Koko koulu oli koristeltu Halloween -jutuilla ja oli täynnä erilaisia juhla-aiheisia rasteja.
Tässä muutama kuva sieltä:

 

Myöhemmin vielä kaiverrettiin kurpitsa, jonka A halusi Mario Bros. -hahmon muotoiseksi. 

ABSENT-MINDED

Viime viikonlopun kruunasikin piknik Central Parkissa. Meidän onneksi oli aurinkoinen ja lämmin päivä. Napattiin matkalla delistä ruokaa ja käveltiin rauhassa kalliolle istumaan ja syötiin sit siinä. Central Parkissa on ihan aina jotain tapahtumaa; Afrobats -akrobatianäytös, mies, joka teki jättimäisiä saippuakuplia, rullaluistelijajärjestön näytös yms.
Lisäksi nähtiin muutama hääporukka. Osuttiin paikalle kun yhdestä parista otettiin hääkuvia. Molemmat naisia ja molemmat pukeutuneet häämekkoon. Kuka sanoo että homoparista toisen tarvitsee olla "mies"  ja maskuliinisempi tai vaihtoehtoisesti naisellisempi? New Yorkissahan ei ole kauhean kauan ollut voimassakaan se laki, joka sallii saman sukupuolen avioliitot, tällä hetkellä se on sallittua vain 8:ssa osavaltiossa, pääosin Itärannikolla. Hassua, että Suomi on vielä niin ajastaan jäljessä, että meillä on mahdollisuus vain rekisteröityyn parisuhteeseen. Siltikin liputetaan tasa-arvon puolesta. Jos yhdessä asiassa voisi kopioida ruotsalaisia, niin tässä.

Maanantaina käväsin hakemassa itselleni paikallisen kirjastokortin. Jos kysyttäis äidiltä, niin se on tyhmä idea. Mulla kun ei tunnetusti ole kauhean hyvä historia kirjastolainojen palauttamisessa. Juuri nytkin kesti 2kk ennenkuin muistin mainita äidille että "ainiin joo, kirjastosta tuli muistutus". Onneksi pikkuveli fiksuna oli palauttanut ne jo, mutta veikkaanpa että mun kortilla on ainakin 30e arvosta velkaa...  Kaikkien niiden vuosien aikana kun olen omistanut kirjastokortin, olen maksanut myöhästymissakkoja luultavasti ainakin 500e arvosta, ellei enemmän. Lupaan käsi sydämellä, että palautan kaikki tästä lähtien ajoissa.

YALETASTIC AND IKEALICIOUS

Laitoin tän päivän ja eilisen erillisiksi postauksiksi ettei tulis yhtä superpitkää tekstiä....

Tänään herättiin Alicen kanssa puol kymmenen aikaan ja syötiin aamupalaksi amerikkalaisia pannukakkuja.

Kun vihdoin saatiin itsemme ulos ovesta kello oli jo yli 12 ja meidän piti hakea Astrid, Sara ja Alisa juna-asemalta. Siitä sit lähdettiin ajelemaan New Havenin kaupunkiin, jossa sijaitsee Yalen yliopisto. Pyörittiin siellä varmaan puoli tuntia ennenkuin löydettiin parkkitalo, jonka jälkeen kiiruhdettiin ulos kadulle ja ihmeen kaupalla ehdittiinkin päivän ainoalle kampuskierrokselle. Alue oli upea ja joka puolella näkyi turisteja mutta myös opiskelijoita, joista vähintään joka kolmannella oli YALE -huppari. Meidän oppaana oli yksi koulun opiskelijoista, joka tiesi paljon asioita ympäristöstä sekä koulusta ja oli oikeasti tosi positiivinen ja innostunut.

Kierroksen jälkeen käytiin New Havenin IKEA:ssa syömässä, koska joka ikinen meistä kaipasi "oikeaa" ruokaa. Mitäpä muuta kuin svenska köttbullar! Marketista tarttui mukaan nämä, koska tämän lähemmäs suomalaista ruokaa en pääse:

 

                          Näkkäriä, Bilareita, IKEA:n kuvasto, lihapullia ja kastikejauhetta

Kotiin päästyäni oli pakko vaihtaa vaatteet huppariin, mukaviin housuihin ja mummun tekemiin villasukkiin, koska... tuli vaan sellanen olo.

DRIVING ME UP THE WALLS

Viimeiset kaksi viikkoa pojan kanssa on ollut yhtä tuskaa. Multa alkaa pikkuhiljaa keinot jo loppua, kun tarvitsee tapella 6-vuotiaan kanssa päivästä toiseen. A:n vastaan väittäminen, tottelemattomuus ja näsäviisastelu on saanut mut todellakin hyppimään seinille. Joka päivä saan kuulla: "You're mean, my mommy's nicer than you."("Olet ilkeä, mun äiti on mukavampi kuin sä") Voin kertoa, että oon laskenut kymmeneen 2 vkon aikana enemmän kuin koskaan. Eilen sitten oli jo pakko myöntää hostäidille, että meidän tarvitsee puhua, koska multa loppuu kärsivällisyys. Eipä ollut mikään maailman kivoin keskustelu, tuskinpa kukaan äiti hirveästi haluaa kuulla kuinka sen oma lapsi on saanut Au Pairinsa räjähtämispisteeseen 20 kertaa viimeisen 72 tunnin aikana. Siitä huolimatta se antoi mun puhua ja kuunteli mitä mulla oli sanottavaa. Pyydettiin myös A siihen ja kerrottiin sille suoraan mitä tapahtuu jos tottelemattomuus jatkuu. Kokeillaan nyt sitten miten ensi viikko menee, mutta ei kai munkaan tarvitse kaikkea jaksaa.
 Tänä aamuna oli kieltämättä vähän vahingoniloinen olo, koska kuuntelin eilen illalla ja tänään kuinka jollain muullakin aka hostmomilla menee jo hermo A:n käytökseen. Se sai kieltämättä mut paremmalle tuulelle kun tiedän etten ole ainoa kelle se kiukuttelee.

Kaiken tän jälkeen kaipasinkin vapaapäivän ja eilen työskentelin onneksi vain noin tunnin. Ensin aamulla 45 min ennen koulua ja sitten A:lla olikin perjantain tiedekerho heti koulun jälkeen ja sitten sen isä haki pojan viettääkseen sen kanssa pari tuntia. Lopulta poika oli kotona ehkä 15min ennen kuin haettiin hostäiti junalta, joten mun työpäivä oli ennätyslyhyt. Kävin Darienissa lounaalla Jasmiinan kanssa, kokeilin ensimmäistä kertaa Panera Breadin ruokaa. Kana-caesarsalaatti oli mielettömän hyvää! Onneksi J oli niin kiva että haki mulle vähän juotavaa, se kun ainoa juttu mitä en tässä maassa voi itse tehdä:

                                                   1,75L pönttö Smirnoff -vodkaa $23

Siitä sitten McDonaldsin Drive-thru:n kautta viemään Alicelle lounasta keskelle metsää eli Reddingiin, missä se nykyään asustelee. New Englandia ei syyttä sanota kauneimmaksi alueeksi syksyllä: koko matkan sain ihastella maisemia, järviä ja värikkäitä puita. Eilisen aikana ajoin yhteensä n. 50 mailia.

Illalla sen ei-niin-miellyttävän keskustelun jälkeen Alice tuli meille yöksi ja me jatkettiin autolla Las Vetasiin viettämään iltaa. Istuttiin (minä, Alice, Sina, Astrid ja Carmen) juttelemassa kahvilan sulkemiseen asti.
Perjantai-illaksi aika leppoista.

SAVED BY THE BOOK

Footloose Soundtrack - Footloose


Tänään olikin vähän aktiivisempi päivä.
Pääsin vihdoin sinne Zumbaan. Koko tunti oli hyvä, tanssittiin mm. Moves Like Jaggerin ja Footloosen tahtiin. Siitä tulikin mieleen että haluan nähdä sen leffan. Mun lihakset on mielettömän kipeet tällä hetkellä, mutta nyt ainakin tuntuu siltä että oikeasti tein jotain.
Pääsin salilta yhdeltätoista kotiin ja kahentoista maissa Alice ajoi Reddingistä asti meille lounaalle. Mun piti käydä asioilla hostäidin puolesta, joten lähdettiin ruoan jälkeen kaksistaan autolla ajaan. Samalla Alice kävi avaamassa itellensä pankkitilin. Suosittelin BankOfAmericaa, koska se on se missä mä käyn. Mentiin samaan pankkiin missä mä kävin 1,5kk sitten itse avaamassa oman tilini ja se mies siellä tunnisti mut. Sen ansiosta, että toin Alicen sinne niiden asiakkaaksi, mä saan 25 dollarin shekin! Vannon, etten etukäteen tiennyt että hankkimalla pankille asiakkaita, mä voin tienata rahaa.

A:n koululla oli tänään illalla kirjamessut, johon päätin lähteä mukaan. Koulun liikuntasaliin oli pystytetty ikäänkuin kirjakauppa, joka oli täynnä lastenkirjoja. Kaikki lapset olivat tehneet koulupäivän aikana ns. toivelistan niistä kirjoista joita ne haluaa että niiden vanhemmat ostaa niille. A oli myös tehnyt oman listansa. Löydettiin hostäidin kanssa suurin osa niistä kirjoista mitä oli sillä listalla, paitsi yhtä ja sitä kaikkein tärkeintä. Jäin saliin kiertelemään meidän löytämien kirjojen kanssa siksi aikaa, kun hostmom kävi hakemassa A:n ekaluokkalaisille järjestetystä kirjastojutusta. Satuin näkemään erään äidin kädessä sen kirjan jota me etsittiin, katsoin tarkkaan sen kansikuvaa, lähdin kiertään hyllyjä ja pöytiä uudestaan ja satuinkin löytämään sen. Viimeisen kappaleen, tietysti.
Pian hostäiti palasi takaisin A:n kanssa ja poika juoksi näyttämään äidillensä mistä kirjan pitäisi löytyä. Tottakai ne huomasi sen tyhjän paikan ja ettei sitä kirjaa ollut enää. Tässä vaiheessa olin lähtenyt kävelemään niiden luokse salin toiselta puolelta seuraten A:n reaktioa koko ajan. Poika sai tietysti itkukohtauksen. Hostäiti lohdutti A:ta ja mut huomatessaan antoi mulle sellaisen katseen että: 'Ei voi olla totta'. Sekä hostäidin että A:n ilmeet oli näkemisen arvoisia, kun nostin sen kirjan mun sylistä ja näytin että mulla oli se. Itkuraivokohtaus... vältetty. Loppuilta..pelastettu.

Ostin messuilta itselleni The Help:in koska en ole vielä nähnyt sitä elokuvaa ja eräs bloggaaja jota seuraan, suositteli tätä kirjaa. Lisäksi ei varmaan haittaa yhtään jos tutustutan itseni taas lukemiseen. Lukiovuosien aikana en lukenut mitään muutakuin aikakauslehtiä, koska kyllästyin niin paljon lukemiseen ettei yhdenkään vapaaehtoisesti valitun kirjan lukeminen tullut mieleenkään eikä olisi voinut vähempää kiinnostaa. Jos tämän saan luettua, niin voin olla ylpeä itsestäni.

UPDATE

Viime aikoina on tapahtunut seuraavaa:

-kävin kurpitsafestivaaleilla ja rakensin hostäidin ja A:n kanssa linnunpelättimen.(Koska se ei mahtunut autoon, se piti heittää auton katolle ja mun tehtävä oli pitää se siellä koko matka kotiin asti, koska meillä ei ollut mitään millä sitoa se sinne)
-värjäsin hiukset mun kokovalkoisessa vessassa. Oli mielenkiintoista.
- tutustuin australialaiseen au pairiin
- löysin kirpparilta yhden niistä Britney -dvd:istä, jotka multa vielä puuttuu
- tapasin uuden suomalaisen au pairin ja ensimmäisen saksalaisen joka EI halua hengata muiden saksalaisten kanssa
- multa kysyttiin ekan kerran tietä New Yorkissa
- kävin vihdosta viimein KFC:ssä ja oli muuten hyvää!

NOT ACCORDING TO PLAN

Lauantai ei ehkä mennyt niin putkeen kuin olisi voinut luulla, mutta mulla oli kuitenkin hauskaa. Siinä kävi niin, että promoottorin suosittelema klubi olikin ihan snobiravintola/baari, jossa oli 2500 dollarin shamppanjalistat. Ei siis ihan sellanen klubi mitä haettiin. Olin aikasemmin kuullut sellasesta yökerhosta Nykissä, joka sijaitsi E 11th Streetillä. Joten mehän lähdettiin Sinan ja Sannin kanssa kävelemään West Villagesta muutama kortteli. Paikan päällä oli järkyttävät jonot, liput ovelta maksoi 30 dollaria ja K-19. Eli ei sitten menty sinnekään.
Seuraavaksi päätettiin kävellä Times Squarelle, joka siinä vaiheessa oli n. 30 korttelin päässä.

Oli ensimmäinen kerta, kun vietin koko yön kävellen suurkaupungissa. Lopulta päädyttiin istumaan Union Squaren Mäkkärissä 3 tuntia, ennenkuin lähdettiin Times Squarelle ja siitä juna-asemalle. Tultiin sunnuntain ensimmäisellä eli klo 5.32 junalla takaisin kotiin. Asemalta otettiin taksi Sinan luokse ja pelattiin koneella 'Sijoita USA:n osavaltiot' -peliä ja kateltiin Youtubesta stand-upia siihen asti kunnes hostäiti tuli hakeen mut.

Onnistuin nukahtamaan vahingossa 4 tunniksi kesken päivää, joten sunnuntai menikin sitten siinä.

                                           Tältä näyttää Times Square kello 4 aamulla.

WHAT HAPPENS IN VETAS...

Syyskuun aikana 8 postausta? Surkeaa. Täytyy nyt etsiä mun kirjoitusmotivaatio jostakin.

Sain eilen ensimmäistä kertaa postia Suomesta! Täti lähetti mulle mun kummitytön 1-vuotiskuvan. Paketissa ollut kehys oli palasina, mutta sen voi helposti korvata uudella. Oonkin katsellut HomeGoodsissa ihania valokuvakehyksiä.

Tänään olin koulussa, kävin ostamassa Zumba-kengät ja värjäsin hiukset. Tein kotivärjäyksen silloin vähän ennenkuin tulin tänne, mutta se oli ehtinyt kulua pois aika hyvin. Mulla oli jo päältä vaaleanruskeat hiukset, kun se kupari siellä alla vielä vissiinkin vaikuttaa. Sain olla tosi varovainen, koska mulla on vitivalkoinen kylpyhuone ja useimmiten kaikki se värjäysaine ei jostain syystä päädy päähän vaan joko seinään, lattiaan tai lavuaariin. 
A:lla oli koulun jälkeen playdate C:n kanssa ja pojat oli tällä kertaa meillä. Huomenna on taas joku juutalainen juhlapäivä, joka tarkoittaa mulle pidempää päivää. Kiitos vaan.

Lauantaina olisi tarkoitus lähteä klubeilemaan New Yorkiin muutaman saksalaisen tytön kanssa. Mullahan ei niitä henkkareita vielä ole, mutta onneksi Sina tuntee yhden promoottorin, jonka avulla päästään sisään. Toivottavasti. Vissiinkin sunnuntaina tulee hostäidin isä ja äitipuoli Michiganista käymään. En oo niitä vielä tavannutkaan, joten paras käyttäytyä lauantaina, jottei tartte seuraavana päivänä hävetä. "Hauska tavata ja anteeksi mutta mun täytyy nyt mennä oksentaan."

Maanantaina tapasin ensimmäisen amerikkalaisen, jonka kanssa käytiin kahvilla. Paikka sijaitsee Fairfieldissä, sellainen ihanan kotoisa kahvila nimeltä Las Vetas. Puolet halvempi kuin Starbucks = plussaa. Päätettiin, että siitä tulee meidän uusi hengailupaikka, koska tässä kaupungissa on hirveän vähän mitään tekemistä.

Hirveän moni au pair on rematchissa. Evakin joutui lähtemään kotiin, koska ei saanut uutta hostperhettä. Alice oli myös rematchissa, mutta sai tosi nopeasti matchin ja vieläpä vain puolen tunnin matkan päästä täältä. Reddingiin olisi siis tarkoitus lähteä käymään heti ensi viikolla. Ajeltiin eilen Alicen kanssa Norwalkin McDonaldsiin, haettiin McFlurryt ja istuttiin autossa nauramassa ihan tyhmille jutuille.

Huomisillalle ei ole mitään suunnitelmia, mutta ehkä mun kannattais olla vaan kotona ja mennä ajoissa nukkumaan.

WICKED WEEKEND

Lauantaina olikin sellainen päivä kun tunsin itseni kotoisaksi täällä Amerikassa oikeen kunnolla. A:n jalkkispelin jälkeen poika lähti isälleen Nykiin ja me hostäidin kanssa hengailtiin kotona, se valmistautui treffeille ja mä taas tyttöjen iltaan. Joskus kuuden aikaan hain Saran juna-asemalta, kun se tuli Darienista eli naapurikaupungista. Oltiin meillä ja juteltiin, oli kiva puhua ja tutustua, koska ei oikeestaan ehditty tehdä sitä sillon Scavenger Hunt -sunnuntaina, kun ekan kerran tavattiin. Kahdeksan aikaan Astrid tuli hakeen meitä niille, haettiin myös Alice messiin. Astridilla sitten istuttiin, pelattiin juomapelejä("Jag har aldrig, En ole koskaan, I have never" ja Vesiputousta) ja puhuttiin. Ei siis mitenkään ihmeellistä ohjelmaa, mutta se muistutti mua kauheesti siitä mitä kotona tehtiin kavereitten kanssa ja nää tytöt on mahtavia, joten mulla oli tosi hauskaa. (Ja kyllä, me juotiin niistä kuuluisista punaisista muovimukeista, mitä näkee amerikkalaisissa leffoissa/sarjoissa). Vaikka edustus oli Ruotsille 3-1, niin kyllä me silti englantia puhuttiin koko ilta. Paitsi silloin kun opetin niille suomalaisia kirosanoja ja ne mulle ruotsalaisia. Enkä vieläkään osaa sanoa 'skit' sillain kuin se kuuluu lausua...

Sunnuntaina piti univajeisena lähteä New Yorkiin, jossa tapasin Jossun ja Sannin. Mä lähdin kattomaan MammaMiaa ja toiset Daniel Radcliffen tähdittämää 'How To Succeed In Business Without Really Trying" -nimistä musikaalia Broadwaylle. Vaikka oonkin nähny MammaMian leffana tuhansia kertoja, rakastan sitä yli kaiken ja tää teatteriversio on yhtä hyvä ellei parempi. Tanyaa näyttelevä nainen oli vielä luisempi kuin Christine Baranski siinä elokuvassa, joka taas on mun mielestä jo aika hyvä saavutus. Ja lisäksi Sky on Broadwaylla punapää. Itse en oo nähnyt yhtäkään hyvännäköistä, luonnostaan punahiuksista jätkää ennen kuin eilen. Sky nimittäin oli aika kuuma. Mulla oli hyvät paikat heti toisessa rivissä, josta näin kaiken tosi selkeästi, näyttelijöiden naamanilmeitä myöden. Kaiken kaikkiaan ihana musikaali, voisin käydä kattoon sen vaikka kuinka monta kertaa. Nyt kun oon päässyt Broadwayn makuun, niin haluan vaan nähdä paljon erilaisia musikaaleja, esim. Lion King, Chicago, Wicked..

 

 New Yorkissa on kauppa, joka on omistettu täysin M&M -karkeille (M&M Store), jossa on tää massiivinen karkkiseinä, josta voi vapaasti valita noista putkiloista, minkä värisiä karkkeja haluaa omaan pussiinsa. Tää kuva ei todellakaan kata koko seinää, mutta antaa kuitenkin idean siitä.

Tänään kävin koulussa ja lounaalla Alicen ja Sinan kanssa meidän "kantapaikassa", eli Pancake Housessa. Ja illalla sain taas leikkiä "Soccer Mom"ia, kun A:lla oli jalkkisreenit ja seisoin siellä kaikkien niiden äitien seassa. Täällä tosiaan jalkkiskausi loppuu vasta marraskuussa, joten mä saan kohta vetää villavaatteita päälle, täällä on ilmat viilentyneet aika paljon. Ekaa kertaa tässä maassa mulla oli oikeasti KYLMÄ. Viikonlopun jälkeen oon virallisesti peeaa, eli seuraavat viikot eletäänkin siis säästökuurilla.

          Tajusin, etten oo pitkään aikaan laittanut tänne kuvaa musta itsestäni, joten laitoin tämän        tähän loppuun. En normaalisti näytä tältä, mutta tänään piti käydä tunnilla, joten mun oli pakko saada itteni edes ihmisen näköseksi.