Pitäis varmaan alkaa ottaa kiinni näitä blogittomia päiviä ja ruveta päivitteleen tänne.
Mitäs kaikkea oonkaan jättänyt kertomatta tässä välissä? Ainiin, joku taisi kysellä että opiskelenko mä?
Vastaus: Kyllä. Olen yhdellä kurssilla viereisen kaupungin collegessa ja kurssin nimi on 'Entrepreneurship & Small Business Management' eli suomeksi yrittäjyyttä ja pienyritysten johtamista. Käyn tunnilla maanantai- ja torstai-aamuisin, ei tästä kestä ajaa kuin joku 10-13min riippuen ruuhkasta highwaylla. Mitään varsinaisia läksyjähän mulla ei ole eikä mun tartte osallistua kokeisiin tai kirjottaa esseitä. Yleensä yhdellä kurssille päästetään max. 2 au pairia, joten mun lisäksi siellä on yksi saksalainen tyttö. Me vaan lähinnä kuunnellaan mitä siellä puhutaan. Opettajana meillä on sellanen intialainen mies, joka kyllä puhuu hyvää englantia, mutta se sen aksentti on tosi vahva (Vrt. Simpsoneiden Apu).
Mitäs muuta... Liityin kuntosalille, vihdosta viimein. Maksaa $49/kk eli se on joku 13 dollaria joka viikko pois mun palkasta, mutta eipä haittaa. Oon hankkinut kuntosalikorttia tässä nyt kolme vuotta, mut ennen mulla ei ollut rahaa siihen saati aikaa. Nyt kun ei tarvitse huolehtia koulujutuista ja A:n koulussaoloaikana mulla on usein aika tylsää, niin voinpa käyttää senkin sit hyödyksi. Siellä salilla näytti olevan tosi monipuolisesti laitteita ja sit ryhmätunteja, esim. Zumbaa, jota odotan innolla. Mikäs sen parempi käynnistys keskiviikkopäiville kuin aamuinen salsabeat? Paitsi tietysti joku lihaksikas hottis, joka sattuis oleen siellä samaan aikaan mun kanssa...
Vaikka mulla oli huono alkuviikko, niin yleisesti ottaen oon tyytyväinen mun elämääni tällä hetkellä. En haluais olla missään muussa hostperheessä, ainakaan kun muiden au pairien juttuja kuuntelee... Ja tunne taitaa olla molemminpuolinen, koska yks päivä tuli hostäidiltä kesken päivän tekstari: "How did I get so lucky to have you as our au pair?" Kieltämättä mua vähän epäilytti vielä sillon Suomessa, koska tää mun nykyinen perhe oli mun ensimmäinen match ja se ei välttämättä ole aina se paras, tai ainakin niin ne Cultural Carella väittää. Mutta onneksi otin riskin ja toimin nopeasti, enkä vielä ole katunut mun päätöstä, vaikken asukaan missään Californiassa. Mutta ainakin saan käydä New Yorkissa ihan kyllästymiseen asti ja sitä mahdollisuutta ei ihan kaikilla olekaan. On se vaan edelleen kyllä hassua, että voin hypätä junaan vaikka joka viikonloppu ja mennä Nykiin. Saman vaivan nään, kun ottaisin kotikaupungista Suomessa vaikka bussin Tampereelle. Ero siinä vaan on se, että mä pääsen ilmaiseksi Manhattanille, kun taas reissu Tampereelle kevensi mun lompakkoa yhteensä melkein yhdeksällä eurolla joka kerta...
Viime sunnuntaina oli Scavenger Hunt, mun ensimmäinen LCC-meeting, joka olikin vähän isompaa mittaluokkaa. Siitä kirjotan sit seuraavaksi.
Hyvä että sullaki sattunu hyvä tuuri ja sait hyvän perheen. Mulla on myös ihan mahtava perhe, mutta paljon oon kuullu juttuja, että se perhe, minne on menny, on kaikkia muuta ku mahtava. Joillain se on kuulostannu niin unelmalta, ku ne on haastatellu toisia ja sitten ku päässy perille, on paljastunu todellisuus. Mä oon tässä perheessä toinen au pair.
VastaaPoistaAargh vihaan sitä ku laitat suomenkieliseen tekstiis englanninkielisiä sanoja. Ensimmäisenä tuolta nyt hypähti silmiin highway - suomessa valtatie tai päätie. Mikä siinä nyt on niin vaikeaa kirjoittaa koko teksti suomeksi?
VastaaPoistaAnonyymi: Pakko sanoa, että en ite enää edes huomaa jos teksti menee "finglish"in puolelle. Kato kun, mä puhun ja kuulen englantia kaiket päivät, niin illan tullen on välillä vähän hankala vaihtaa suomeksi. Yritän parhaani mukaan lukea tekstin tarkkaan ennenkö julkaisen sen. Joillekin sanoille on vaikea keksiä suomenkielistä vastinetta ja joskus ajattelen jotain sanaa englanniksi ja sit kirjoitan sen vahingossa sellaisenaan tekstiin. Mutta yritän olla jatkossa tarkempi, toivottavasti kestät mun pieniä lipsahduksia ;)
VastaaPoista