SMOOTH SAILING

A oli tänään:

itsepäinen/iloinen/juonitteleva/manipuloiva/söötti/lapsellinen/yllättävä/fiksu/raivostuttava/väsynyt/itkeskelevä/kikatteleva/suloinen...

Miten niin pieneen ihmiseen mahtuu noin monta eri persoonaa 12 tunnin aikana?

Ajattelin tänään käydä hakemassa Frozen Yogurtia, mutta hylkäsin sen idean kun en löytänyt parkkipaikkaa. Mun hermot ei yksinkertaisesti kestä tollasta ympyrää ajamista. Luovutin ja kävin hakemassa Mäkkäristä mango-ananassmoothien.

Ja hostäiti sai tietysti lapsensa "parhaimmillaan" rasittavan työpäivän päälle. 

MY ARTISTIC CREATIVITY IN ACTION

Tänään oli Meet the Teacher -day A:n koululla, joten kun hostäiti lähti pojan kanssa sinne, sain ihan rauhassa tehdä aamujuttuja ja heräillä omaan tahtiin. Oon huomannut, että mun päivä lähtee paljon paremmin silleen käyntiin, kuin että jos tarvii herätä 6:45, hypätä suoraan autoon, heittää hostäiti junalle ja kotona ruveta laittaan aamupalaa.

Yks tän päivän rasteista oli odottaa roskisautoa. Sillä välin viihdytin itseäni ja A:ta piirtelemällä pihatien asfaltille liiduilla.

Sitähän sanotaan, että jos ihminen ei kehitä piirtämistaitojaan, niin ne jää 12-vuotiaan tasolle. Voin ihan ylpeänä ilmoittaa että mun taiteellisuus on just noinkin rajoittunutta, mitä noissa kuvissa näkyy. Kukkia ja ötököitä. No, roskisäijä kurvas pihaan jonkun tunnin päästä ja lupasi tulla myöhemmin erikseen hakemaan sen aidanrämän, josta hostmom halusi eroon. Perfect.

Samalla sain tekstiviestin A:n kaverin, "E-manin", äidiltä, josko A haluaisi tulla sinne leikkimään. Playdate! Tietämättömille tiedoksi, playdatet on mahtavia. Perusideana on se, että lapsi dumpataan leikkimään jonkun toisen lapsen luokse ja itse saat aikaa tehdä jotain hyödyllistä. Se toimii molemmin puolin, koska vaikka ne kakarat olisi meillä ja mun vastuulla, ne yleensä viihdyttää itse itseään eikä mun tarvitse olla A:n ainoa leikkikaveri. No, tänään jäinkin E-manin luokse juttelemaan sen äidin(E-T) ja sen miehen(E-P) kanssa. Molemmat on just maailman mukavimpia ihmisiä ja mun hosteille kuin toinen perhe. Myöskin niin just tähän kaupunkiin sopivia; kumpikaan ei käy töissä(ne elää jonkun rahaston turvin, joka muodostui siitä kun ne myivät oman yrityksensä pari vuotta sitten), omistavat kakkoskodin Massachusettsissa ja asuvat ihanassa talossa(haluan itselleni samanlaisen tulevaisuudessa, piste. It's gorgeous.) Nykyään E-T on miettinyt uuden yrityksen perustamista, koska on kyllästynyt olemaan kotona, kun E-mankin aloittaa koulun. Juteltiin pitkään yrittämisestä ja E-T pyysi mua kuuntelemaan koulutunneilla, josko sieltä löytyis hyviä vinkkejä mitä voisin jakaa sille. Lisäksi keskustelu ajautui jotenkin Kanadan(mistä E-T on kotoisin) ja Suomen yhtäläisyyksiin sekä Suomen alkoholimonopoliin, haha.

Tänä aamuna heräsin tortillahimoon, joten niitä oli pakko saada illalliseksi. Playdaten jälkeen juostiin kauppaan ja hain TexMex -aineksia. Nam.

Lauantaina voisin koittaa uudestaan NYC -reissua, kaipaan uusia vaatteita, tosi pahasti.

(PS. Koulujen alku siirtyi taas, nyt torstaille. Argh, eikö nää pitkät päivät ikinä lopu?)

JUST ANOTHER STORM

No, nyt on selvitty hurrikaanista. Tai siis, sehän ehti muuttua pelkäksi trooppiseksi myrskyksi ennenkuin se ehti New Yorkiin ja Connecticutiin asti. Siitä huolimatta lauantai-sunnuntai -välisenä yönä päätin nukkua vessan lattialla, noudattaen sitä mitä TV mulle kertoi; pysy pois ikkunoiden läheltä.

Aamulla arvioitiin vahingot. Ei se pihapuu sitten tullutkaan alas, onneksi. Mitä nyt muutama oksa. Naapureiden puulle ei käynyt yhtä hyvin:

Vastapäisessä talossa asuvan perheen kellari oli tulvinut myrskyn aikana, arviolta n. 10000 -15000 dollarin vahinkojen edestä. Luultiin jo, että oltiin vältetty sama, mutta tänä aamuna huomattiin että meidänkin kellarissa oli 8cm vettä. Onneksi mun hostperheellä ei ollut paljoakaan tavaraa siellä.

Koko sunnuntai ja vähän maanantaitakin vietettiin ilman sähköä, eli VMA:t jäi väliin. Ärsyttää.
Samalla kadulla asuva homopari oli käynyt eilen ostamassa generaattorin ja ne piti italialaiset päivälliskutsut ystävilleen samalla, kun me kaikki muut saatiin tyytyä kylmään ruokaan ja kynttilänvaloon. Nauratti.
Partiolaisena oon tottunut viettämään aikaa "alkeellisissa" oloissa, joten eipä hätää mulla. Hostäitille ja A:lle sähköttömyys olikin vähän isompi juttu. "Can I watch TV? Oh, right... Can I go on the computer? Oh, right..."
Illalla, kun ulkona alkoi pimentyä, sanoin A:lle että mulla on läppärissä akkua, jos haluat katsoa leffaa. Hassua, miten pienellä saa 6-vuotiaan iloiseksi joskus. Poika katseli pöydän päässä Mario Bros. -leffaa koneelta ja samalla juttelin pari tuntia hostäidin kanssa. Sain tietää paljon mielenkiintosia juttuja sen elämästä ja sen perheestä, joten ei mun mielestä yhtään huono ilta.


Pakko myöntää, että oon silti ilonen internetistä, sähkölampuista ja TV:stä.

WAITING FOR IRENE

Oon katsonu koko aamun uutisia, siellä näytetään kuvia North Carolinasta, jossa hurrikaani tällä hetkellä rymistää. Nykyisen tiedon mukaan Irene iskee tänne sunnuntaiaamuna, eli voin vielä päivän vissiin ihan huoletta olla koneella. Nyt sää tuolla ulkona on sateinen ja harmaa, eikä eroa normaali sadekuurosta.


Kummitytöllä oli tänään synttärit, koko suku oli paikalla ja sain skypeyhteyden sinne myös.
Lisäksi juttelin T:n ja J:n kanssa ja juttu oli sellasta että tuntui niinkun en olis toisella puolella maailmaa edes.

                                    Valmistauduin omalla tyylilläni hurrikaaniin...


Vähän kieltämättä alkaa jänskättää, kun ei yhtään tiedä millaisella voimalla se iskee.
Suomalaisnäkökulmasta odottaa pientä ukkosmyrskyä, kun ei tiedä pahemmasta. Onneksi ilma selkenee ilmeisesti maanantaina, joten ihan kauhean kauan hirmusateet ja tuulet ei kestä.

THIS FRIDAY NIGHT

Mun perjantai-ilta: kotitekoista pizzaa, pitkä kuuma suihku ,TV:stä Sex and the City ja Keeping Up With The Kardashians. Oikeastaan, mulla ei ole mitään valitettavaa. Herään varmaan huomenna vasta iltapäivällä, oon niin väsynyt.

Kävin tänään taas kaupassa, ensimmäiseksi huomasin tietty kauheat kassajonot. Toiseksi sen, että maitohyllyt ja leipähyllyt oli tyhjiä. Haloo?! Kuka idiootti ostaa kaapin täyteen mätäneviä ruokia, jos sähköt todennäköisesti on poikki päiviä? Taas ei voi muuta kuin nauraa. Amerikka on siitä mahtava maa, että media on kaikki kaikessa. Ja auta armias, jos et seuraa uutisia ja massaa. Jos iltauutiset käskee valmistautua hurrikaania varten ja ostamaan kaupat tyhjiksi pattereista ja vesipulloista, sehän tehdään.


Nautin dataamisesta vielä kun pystyn. 

ME, USA & IRENE

Niille, jotka EI seuraa uutisia: USA:n itärannikolla oli tiistaina maanjäristys ja nyt Floridassa on hurrikaani nimeltä Irene, joka liikkuu koko ajan rannikkoa ylöspäin.

Uutisissa sanotaan, että myrsky saapuis tänne Connecticutiin lauantain tai sunnuntain aikana. Myöskin tähän osavaltioon on julistettu jonkinlainen poikkeustila, niinkuin naapuriin eli New Yorkiinkin. Ihmiset täällä on ruvennu hamstraamaan vettä, pattereita, generaattoreita ja bensaa. Ainoo huoli mikä mulla on, on se että jos sähköt menee niin en pääse koneelle, haha. Täytyy muistaa ladata kännykän, koneen ja kameran akut täyteen..
Hostmomia vähän hirvittää etupihalla seisova massiivinen, kuollut puu, joka kaupungin on tarkoitus tulla hakkaamaan alas. Se kun sit vois myrskyn aikana tulla alas ihan itsekseen, mahdollisesti sähköjohtojen tai talon päälle. Ei hyvä.

Mä todennäkösesti ehkä koisaan koko myrskyn ajan, oon niiiin väsynyt tän viikon jälkeen.
Tänään oli hyvä päivä, ilmoittauduin ihan oikeaan amerikkalaiseen Collegeen. Oltiin A:n kanssa liikkeellä puoli kymmenestä yhteen, joten päivää meni hyvin siinä. Käytiin kaupassa ostamassa muutama juttu mulle, esim. hiuslakka ja topsipuikkoja(jotka 15 min etsimisen jälkeen löytyivät vauvanruoka(?) -osastolta) ja illalla tehtiin kalapuikkoja ja muusia. Mun ihmetykseksi mun hostperhe ei ole koskaan ennen syönyt fish sticksejä. A tykkäsi niistä ihan hulluna, hyvä vaan, koska välillä se syö vähän huonosti ja yksipuolisesti. Hostäiti taas oli ensinnäkin positiivisesti yllättynyt siitä, että A oli syönyt illallista jo ennenkuin äiti tuli töistä ja toisekseen että hän itse sai kerrankin valmiin ruoan eteensä. Yleensä hostäiti valmistaa meille kaikille ruokaa, kun se tulee kotiin. Mua ei yhtään haittaa kokata, etenkin kun tässä perheessä ei syödä perunaa ja mä taas tarviin sitä ruokavaliossani ainakin välillä.


Saa nähdä mitä keksin huomenna...

LITTLE BUGGER

Tää työpäivä oli perseestä. Sitä ei vaan voi kuvailla mitenkään muuten.
Tiesin heti aamusta alkaen, kun A päätti klo 6:45 ettei nuku enää, että tää päivä ei olis yhtä hyvä ku eilinen.
Oltiin hitaalla vaihteella ainakin kaksi tuntia heräämisen jälkeen ja siitä asti meni vaan alaspäin. Kaikesta sai tänään väitellä; ulosmenosta, lelujen siivoamisesta, laastarin laittamisesta rakon päälle, keksien leipomisesta, TV:n katselusta...  Ja musta tuntuu, ettei mitään tullut tehtyä oikein päivän päätteeksi.

Meillä oli ihme valtataistelu meneillään, kun mä halusin päästä pihalle ja A ei. Lopulta pakollisen kävelyn, mun vaatteiden repimisen, valituksen ja jalan polkemisen jälkeen menin yksikseni takapihalle, nostin maasta kepin ja rupesin sillä tökkimään kivien alle. Eipä mennyt kuin 10 sekuntia, kun takaoven raosta kuului: "What are you doing?"
Onneksi mulla on vähän tietämystä siitä, mikä kiinnostaa poikia: Ötökät. Joten sanoin: "I'm looking for bugs."  A:n uteliaisuus voitti ja me oltiin pihalla jopa tunti kääntelemässä kiviä, etsimässä kaikkea ryömivää ja ällöttävää. Hymyilin itsekseni, kun sainkin pojan pihalle loppujen lopuksi.

Stressitasoon vaikuttaa tänään myös väsymys, tän koneen hitaus ja se että mun puhelinkortti ei taas suostunut toimimaan.




I need a drink.

NEW YORK, MY NEW LOVER

Viime viikon torstaina oli vuorossa New York City Tour, jonne matkattiin yhdeksällä bussilla.
Päästyämme kaupunkiin, bussiin hyppäsi opas, joka kertoili kaikenlaista triviaa paikoista, josta ajettiin ohi. Battery Park oli ensimmäinen pysähdys. Keskellä puistoa oli WTC -tornien keskellä ollut "Sphere", joka oli ennen täysin pyöreä, mutta 9/11 -iskujen jälkeen näyttää tältä:

Täältä käveltiin Staten Islandin lautalle, jossa meidät ajettiin kyytiin kuin lauma karjaa. Ihmisiä oli niin paljon. Lautalta oli hyvät näkymät kaupunkiin ja mentiin myös aika läheltä Vapaudenpatsasta.

Lauttareissun jälkeen käveltiin bussille, jonka saapuminen kestikin aika kauan.
Seuraava pysähdys oli Rockefeller Center, jonka katolla on näköalapaikka. 70 kerroksen korkeudessa oli mahtavat maisemat ja sieltä näki koko NYC:n.

 

                                                               Central Park yläilmoista

 

                                                       the Empire State Building

Juuri kun pääsimme huipulle asti, alkoi salamoida ja jyristä. Taivas tummeni nopeasti ja koska aika oli rajallinen, kuvien ottamisen jälkeen lähdettiin nopeasti takasin alas.

Katutasolla piti seuraavaksi selvittää missä oltiin ja missä päin oli Times Square. Onneksi kadut ja korttelit on numeroitu järkevästi ja loogisesti numerojärjestyksessä, joten tietty reippaana partiolaisena ja eksperttisuunnistajana(no vitsi), johdatin itseni, Heidin ja Johannan oikeeseen paikkaan.
Ja kyllä, se on samannäköinen kuin leffoissa ja TV:ssä:

Times Squarella meidät pysäytti joku jätkä, joka kaupitteli lippuja stand-up -esitykseen. Juteltiin sen kanssa vähän aikaa, heitettiin läppää ja otettiin kuviakin. Se lupas tehdä musta sen 'Baby Maman' ja kosia mua keskellä sitä ihmisjoukkoa. Awesome.
Olihan siellä tietty muutama muukin ihminen, kuultiin kiljuntaa ja kysyin ystävällisesti paikalla seisovalta poliisisedältä, että mitä tuolla tapahtuu. Ilmeisesti MTV järjesti ilmaiskonsertin siellä ja ihmiset kerääntyi paikalle katsomaan mm. Lady Gagaa ja Beyoncea.

Harmi, että me ei voitu jäädä seurailemaan tilannetta, koska piti kävellä 8 korttelia busseille ja ruokakin oli vielä saamatta. Kävästiin nopeasti keskustan take away - Mäkkärissä ja pikakävelynä kohti 34:nnen ja 5:n kulmaa.

                                      Mun BicMac -ateria koki vähän damagee matkalla


Anyways, en malta odottaa kaupunkiin palaamista ja uusien paikkojen näkemistä!

SHOCKING SHOPPING

Arki ei ole mulla vielä kunnolla alkanut, mutta oon saanut jo kauhean informaatiotulvan hostäidiltä. Olis ehkä pitänyt kirjottaa jotakin asioita muistiin, mutta oh well, ehkä vuodessa oppii?

Eilen käytiin ajelemassa vähän "paremmilla" seuduilla. Paikallisten rantojen lähellä on upeita huviloita, joita täkäläiset kutsuu nimellä 'MacMansion'. Eli järkyttävän isoja miljoonataloja, joissa asuu harvat ja valitut. Kuulemma joku isokihoelokuvatuottaja on asuu yhdessä niistä.. Toisen kartanon pihalla on kuulemma pensaslabyrintti. Eka reaktio: eikö näillä ihmisillä ole parempaakaan tekemistä? Toinen reaktio: No, tietenkin niillä on pensaslabyrintti etupihalla, koska niillä EI OLE parempaa tekemistä. Suurin osa tässä kaupungissa asuvista miehistä on jonkun firman pomoja ja niitten vaimot kotiäitejä/palkintovaimoja(trophy wives). Mun hostmom on sekä yksinhuoltaja että käy töissä, joten se on todella harvinaisuus tässä paikassa. Näiden richbitchien lapset laitetaan vähän _parempiin_ kouluihin ja ne shoppailee vähän _paremmissa_ paikoissa.

Shoppailusta puheenollen, käytiin tänään ruokakaupassa. Voin kertoa, että oon käynyt elämäni aikana n. 23455 kertaa kaupassa, mutta tämä oli kyllä ihan uusi kokemus. Ensinnäkin, self-check-out. Kaupan ovensuussa jaetaan viivakoodinlukijoita ja siinä samalla kun shoppailet, luet viivakoodin ja heität tuotteen kärryyn tai vaihtoehtoisesti pakkaat paperipussiin samalla. Kun oot valmis, meet kassalle, luetutat sen koneen ja maksat. That's it. Ei tartte katsella nyrpeää kassaihmistä tai odotella viittä tuntia kun edessä oleva lataa vuoden ostoksiansa hihnalle. Mahtavaa.
Toisekseen, valikoima. JOKA IKISTÄ ruokatavaraa on vähintään 160 eri laatua ja merkkiä. Muroja on kokonainen 14 metrinen hyllykkö, mehuja ja limsoja saman verran. Ainakin 40 eri makuvettä ja kivennäisjuomaa. Ja kaikki tulee supersize, familysize, extralarge -kokoisissa pakkauksissa ja pulloissa.

Lisäksi ajoin tänään perheen automaattivaihteista autoa. Ihan hyvin se meni, vaikka vähän hermostutti. Suomessa siis ajoin -95 farmari-Fordia, jossa oli jäykkä kaasu ja jarru. Tässä autossa kun vähänkin hipasee polkimia, joko lähtee turbolla eteenpäin tai käyttäytyy kuin testinukke ja saa niskavammoja liiasta jarruttamisesta. Oppimiskysymys, tietty. Ja autossa on kaikkia kivoja nippeleitä ja nappeleita, joita tutkin myöhemmin.


Tällä hetkellä kaikki on uutta ja kivaa, saa nähdä koska tulee se tunne että vitsit haluan takas Suomeen... Sitä odotellessa nautin tästä kaikesta täysillä.

WEEK AT CAMPUS

Okei, tässä tulee kooste viikosta kampuksella Oakdalessa, New Yorkissa.
Yritän suurin piirtein muistaa mitä minkäkin päivänä tapahtui, mutta jotain saattaa ehkä unohtua.

Maanantai

Kuten kirjoitin aikasemmin, elin maanantaita 32 tuntia. Ensin Suomessa 8 tuntia, sitten Lontoossa hypättiin 2 tuntia taaksepäin, siellä meni joku 4 tuntia ja lopulta New Yorkiin saavuttiin klo 16 paikallista aikaa, jolloin päivää oli edelleen jäljellä 8 tuntia.
Heathrow:n kentällä ostin itelleni Vanity Fairin (J.Lo kannessa, ofc), maksoin euroilla ja sain puntia vaihtorahana takasin. Eli, mulla on nyt sekä euroja, puntia että dollareita lompakossa.
Koneessa Nykiin mun edessä istui joku persereikä jätkä, joka tunki oman laukkunsa oman penkkinsä alle, vaikka se kuuluu edessä istuvan alle. Potkin sitten ihan muitta mutkitta sen laukkua eteenpäin jaloillani, koska A: olen 179cm pitkä, mun jalat ei mahdu normaalisti mihinkään ja B: mä en aikonut istua polvet suussa 7,5h, sori vaan. Anyway, sain nukuttua ehkä tunnin ja heräsin siihen kun lentoemännät rupes jakelemaan maahantulolappuja, jotka oli muuten ihan pain-in-the-ass täyttää. Laukut tuli kaikki ajoissa suomalaisilla, mutta joillakin Frankfurtista tulleilla oli jäänyt laukut matkalle. Kentällä venattiin joku tunti, päästiin bussiin ja joskus seittemän aikaan oltiin koululla. Alkuinformaation ja pizzan jälkeen päästiin huoneisiin ja menin aika nopeasti nukkumaan. No jet lag, though.

Tiistai

Tunnit alkoi heti 8.15 ja sitä ennen oli aamupalatarjoilu, joka oli joka päivä suurinpiirtein sama: muroja, jugurttia, bageleita ja levitettä, joskus munia ja pekonia. Meidät kaikki 280 au pairia oli jaettu 9 ryhmään, osavaltioiden perusteella. Mun ryhmään kuului kaikki ne, jotka oli menossa joko Connecticutiin tai Pennsylvaniaan. Meillä oli opettajana aivan ihana pieni "mummeli" nimeltä Joan, älyttömän hauska ja rento ihminen. Ensimmäiseksi kaikkien piti esitellä itsensä ja kertoa mihin oli menossa ja montaako hostlasta hoitaisi. Kun tuli mun vuoro, mä kerroin kaiken ja sitten sanoin että joo huolehdin yhdestä 6-vuotiaasta pojasta. Tauko. Joan katsoi mua ja lausahti: "THAT'S IT?! You're gonna have so much free time you won't even know what to do with it." No, mutta suurin osa au paireista hoitaa joko kahta tai kolmea lasta. Mulle riittää hyvin yksi.

Opittiin muun muassa, että älä koskaan ravista vauvaa, au pairin ei pidä tulla aamupalalle seksikkäissä alusvaatteisissa hostisän eteen(ei koske mua) ja että kaikki amerikkalaislapset tykkää Cheerioseista. Siinä tärkeimmät.

Keskiviikko

Tunteja, tunteja, tunteja. Illalla oli International Sing-Along, kahdeksan suomalaisen voimin vedimme 280 ihmisen edessä..tättädädää... ponileikin! So, that's new. Meillä oli keskenään vähän väittelyä siitä, miten ne sanat menee, ilmeisesti Etelä-Suomessa, Hämeessä ja Pohjois-Suomessa on ihan eri versiot.
Sitten oli vuorossa Safety Workshop, todella hauska "pullamössöpoliisi" John tuli kertomaan meille turvallisuudesta Amerikassa. Kuvittele elokuvista tuttu stereotyyppinen donitsia syövä, läppää heittävä poliisi, ja siinä on John. Nauroin enemmän sen tunnin aikana, kuin pitkään aikaan. Lisäksi samana päivänä oli candy picnic, jossa maistoin meksikolaisia karkkeja. En olisi ikinä uskonut, että ne laittaa karkkeihinkin chiliä. Ugh.

                            Meksikolainen taittele-se-itse -tikkari

Torstai

Tämä oli New York -päivä. Kirjoittelen siitä sitten, kun jaksan.


Ainiin, aika moni hostperhe oli ostanut au pairilleen CC:n korin, myöskin mä sain sellaisen:

 Sisältö: lippis, pari postikorttia New Yorkista, pinkki juomapullo, muistilehtiö ja kynä, karkkia, kupongit NY tourille, Rockefeller Centerille ja johonkin ravintolaan(jonka nimeä en nyt muista) sekä kauan himoitsemani I <3 NY -paita.

FIRST DAY IN HOST FAMILY

Anteeksi, en ehtinyt/jaksanut Training Schoolin aikana kirjottamaan yhtään blogia, joten siitä tulee kooste myöhemmin. Myöskin NYC vaatii ihan oman postauksensa, siitäkin myöh. lisää.


Tänään on siis perjantai, klo on 23.20(jos joku ei huomannut niin vaihdoin tuohon sivupalstalla olevaan kelloon tämän aikavyöhykkeen, jotta näätte missä ajassa elän).
Aamulla oli todella kiire, kaikki tapahtui tosi nopeasti ja ihan yhtäkkiä seisoin pihalla kolmen laukun kanssa.
Hostäiti tuli hakemaan suoraan koululta, ei onneksi tarvinnut lentää mihinkään tai mennä bussilla.

Hostmom itse on mukava ja hauska, juteltiin koko puoltoista tuntia autossa kaikenlaisesta, pikkupoju kun ei ollut mukana niin pystyttiin helposti puhumaan tärkeistä asioista, kuten kasvatusmenetelmistä yms.
Ensimmäiseksi, kun päästiin "kotiin", sain kattavan kierroksen koko talosta, joka on upea. Tapasin lisäksi hostmomin äidin, joka on todella ihana.
Se tärkein asia koko tänne tulossa eli pikku-A, oli vähän ujo aluksi, mutta lopulta alkoi jutella kuin oltaisiin tunnettu kauemminkin kuin pari tuntia. Kuusivuotiaaksi hän on tosi 'pikkuvanha', hauska ja sutkauttelee välillä mitä ihmeellisimpiä juttuja. Päivällä oli pieni väsytyskohtaus, joten sain nähdä tänään molemmat puolet herrasta, pahan tuulen ja hyvän tuulen. Turha vieraskoreus olisi ollutkin mun mielestä outoa ja ihan hyvä että heti kättelyssä tiedän, mihin oon itteni tunkenut ja miten hostmom hoitaa mini-meltdownit.

Päivä ei ollut mitenkään erikoisempi.
Käytiin pizzalla, Home Depot:ssa(iso varastohallin kokonen yleistavaramyymälä, vrt. K-Rauta) ja Homegoodsissa(sisustusmyymälä) sekä tehtiin pihahommia. Ei sillä, että se olis kuulunut mun hommiin tai että mut olis pakotettu siihen, vaan ihan itse suostuin pyyntöön ja autoin. Parempi olla hyödyksi kuin vain istua sisällä tekemättä mitään. Mitä parempi ensivaikutelma, sen helpompaa jatkossa.


Lisäksi tapasin perheen edellistä edellisen au pairin, joka on täällä pari päivää mun apuna. On kiva, että täällä on joku joka tietää asioista ja osaa auttaa mua, suomeksi.

ENDLESS MONDAY

On kyllä ollut elämäni pisin maanantai. Sitä tulee elettyä yhteensä 32 tuntia. Väsyttää mielettömästi ja mikään ei huvita.  Itku tuli aamulla, kun piti hyvästellä äiti ja T(joka antoi mulle mahtavan läksiäislahjan, siitä lisää myöh.)
Lennot meni ihan kivasti, meitä lähti Helsingistä 7 suomalaista.
Laukutkaan ei jäänyt matkalle, plussaa. Koneessa oli paljon hyviä leffoja, harmi ettei ehtiny ku muutaman vilkasta.

Kello on nyt 21.20 eli teillä 4.20 aamuyöllä.
"You say good morning, when it's midnight"  
                                   

LAST EVENING IN FINLAND

Nyt on kello 21.35 viimeisenä iltana Suomessa. Koko päivän oon juossut ympäri taloa kuin päätön kana, osaksi siksi että jännittää ja toisekseen siksi että kaikki on jäänyt viime tippaan. Lyön tonnista vetoa, että jotain jää.
Kamat on kolmessa laukussa, matkalaukussa, lentolaukussa ja läppärilaukussa. Iso laukku näyttäis tällä hetkellä n. 15kg, eli hyvin mahtuu vielä muutama tavara.

Huomenna aamuyöllä sitten suunta Helsinki-Vantaan lentokentälle, jossa hyvästelen vielä rakkaan T:n. Mulle on kuulemma luvassa huomenna joku mahtava läksiäislahja, jonka saan avata vasta koneessa... Jännitys tiivistyy.

Kaikkia kavereita tulee kyllä älyttömästi ikävä, saan varmasti taistella kyyneleitä vastaan muutaman päivän.
Te kaikki rakkaat ootte mun mukana, minne ikinä meenkin.


Miley Cyrus feat. Emily Osment - Wherever I Go

 

                                              So I’m moving on
                                                   Letting go
                                         Holding on to tomorrow
                         I’ve always got the memories while I’m finding out who I’m gonna be
                                      We might be apart but I hope you always know
                                                  You’ll be with me wherever I go
                                                      Wherever I go



GOODBYE HOME, HELLO WORLD!

PACKING

Miranda Lambert - Baggage Claim

 Huomenna siis matkaan ja laukut on pakattu? NOT.
Tossa ne seisoo mun vieressä, tyhjänä. Oon tässä nyt kohta viikon sitä hankkinut ja ainoa minkä oon saanut tehtyä on lista, siitä mitä mun kuuluis tunkea niihin laukkuihin:

*Valikoima vaatteita, jokaista pari kappaletta
* Tennarit, ballerinat
* Meikkipussi, suoristusrauta, hiusharja, laastareita, muut henk.koht.hy.g.väl:it
* Matkashampoo/hoitoaine/saippua
* Tuliaiset
* Valokuvia

Lisäksi läppäri, kamera ja kaikki tärkeät paperit mitä CC on lähettänyt.


Vaikeinta on päättää, mitä tavaroita en tarvitse vuoteen? Talvitakin ehkä ostan sieltä, joten se saa jäädä tänne.
Mutta toisaalta varmasti ostan uusia vaatteita, joten ehkä onkin hyvä että suurimman osan saan heittää superisoon urheilukassiin ja kaapin perälle.
Mun käsimatkatavaralaukku on sama, mitä käytin abiristeilyllä ja jo sen yhden päivän varalle otin niin paljon kamaa mukaan, että hyvä kun vetoketjut edes meni kiinni. Ja nytkö pitäis pakata vuodeksi ja pysyä mieluiten painorajoituksissa? Yritys hyvä kymmenen.

Saa nähdä miten käy.

8 DAYS TO GO

Pahoittelen, ettei ole tullut postauksia paljoakaan, mutta mitään uutta kerrottavaa ei oikeastaan ole ollut..

LMFAO - Party Rock Anthem


Mutta eilen oli läksiäiset, tai no oikeastaan se oli vaan baari-ilta hyvällä tyttöporukalla.
Ilta alkoi karaokella paikallisessa baarissa, parin juoman jälkeen itsekin uskalsin tarttua mikkiin. Kymmenen aikaan siirryttiin Tampereen yöelämään. Ensin mentiin Ale Pupiin, joka ei mun yllätykseksi ollut yhtään huono paikka!

                                                       

 Parin tunnin päästä lähettiin kävelemään Keskustorille päin ja tottakai päädyttiin Senssille, koska niin käy melkein aina, vaikka se on joka kerta yhtä huono idea, haha. Kyllä mulle vaan tulee ikävä Tampereen nightlifea, ei voi kiistää. Tampereella kun ei voi edes kavereita halata, ettei joku ohikulkeva kusipää ajattele olevansa aivan helvetin hauska ja huikkaa: "pussatkaa ny vähä".

Koko ilta oli todella hauska, mulla ei ole ollut niin kivaa pitkään aikaan kuin eilen. Ehdin näkemään kaikkia kavereita, joita pitikin nähdä ja sehän oli se pääasia. Taas sai kyllä huomata, ettei ballerinat ole edelleenkään = kävelykengät.

 

                                  

                                       Huom! sain mun ihanat RUSKEAT hiukset takas!

Oli hassua hyvästellä eilen ihmisiä ja sanoa "nähdään vuoden päästä". Musta kun ei tunnu yhtään siltä, että olisin lähdössä jonnekin, saati koko vuodeksi.Vielä ens viikolla pikaset kahvittelut yms. ja sitten saan pärjätä kuvilla, facebookilla ja skypellä.


- Riikka