Alotetaan ensin siis kiitospäivästä.
Amerikka kulkee juhlasta toiseen, joten heti kun mätänevät Halloween -kurpitsat on heitetty menemään ja luurangot laitettu takasin kaappiin, voidaankin sit siirtyä kiitospäivään eli thanksgivingiin.
Meidän piti ensin mennä naapuriin viettämään kiitospäivää, mutta suunnitelmat vähän muuttuikin ja päädyttiin hostäidin kaverin luokse. Siellä oli myös niiden perhetuttuja Kanadasta. Keskusteltiin yhden naisen kanssa sen matkasta Afrikkaan, Kanadan ja Suomen yhtäläisyyksistä ja kanadalaisista bändeistä.
Ruoka oli mielettömän hyvää. Eniten tykkäsin alkukeitosta, joka oli kotitekoista lobster bisquea. Siitä on tullut mun uusi lemppari.
Sain myös uuden parhaan kaverin, Oliven, joka oli suloisin bullmastiffi. Ja mähän en tunnetusti voi vaan vastustaa koiria.
Kiitospäivän jälkeen siirryttiin jouluvalmisteluihin, joka näkyi mm. ihmisten pihoissa. Hirveän paljon erilaisia valoja, värikkäät taisi olla kaikista suosituimpia. Paljon näkyi myös tosi mauttomia koristeita, esim. puhallettavia joulupukkeja sun muita, jotka on vaan suoraan sanottuna rumia.
Meidän korttelissa on yksi talo, josta jo mainitsinkin ja lupasin kuvia. Niiden jouluvalot ylittää kaiken, mitä oon koskaan nähnyt, täällä tai Suomessa.
Jouluaatto meni Juulin hostperheen luona, missä syötiin kunnon italialainen illallinen.
Ja maistoin ekaa kertaa simpukoita! Olen aika valmis kokeilemaan kaikkea uutta ruokaan liittyen ainakin, mutta yllätyksekseni tykkäsin kauheasti niistä. Ne tuntui lähinnä tosi eksoottiselta eikä jouluiselta niinkään. Aattona istuin myös koneen äärellä pari tuntia, kun skypetin kotiin, jossa perhe jo availi omia lahjojaan. Tuntui vähän oudolta katsella ruudulta sitä samaa, missä olin ollut mukana 18 vuotta ja nyt ekaa kertaa poissa.
Ei-jouluisuus -tunne jatkui sitten myös joulupäivänä. Herättiin puoli seitsemältä aamulla availemaan lahjoja. A meni kuin tornado kaikkien lahjojensa läpi, hädin tuskin edes tajusi mitä kaikkea se saikaan niistä paketeista. Hostäidille annoin kehyksen, johon tilasin niiden omia kuvia muokattuani niitä mun koneella. Näiden tietokoneella on niin paljon hyviä valokuvia, joita kukaan ei näe ja se on mun mielestä niin harmi, joten siitä siis idea. Lisäksi annoin valokuvakehyksen hostäidin äidille ja isäpuolelle, johon laitoin mun omia ottamia kuvia A:sta. Näin Walmartissa sellasen valmiskehyksen, jossa luki "Grandkids - fill a place in your heart you never knew was empty", mutta ne kuva-aukot oli pelkästään vaakatasossa ja mulla on enemmän pystykuvia, joten ostin siis tavallisen mustan kehyksen, johon ne kuvat pystyy laittaan kumminpäin vaan ja jossa oli tilaa kolmelle kuvalle. Kirjoitin saman lauseen itse tussilla kehykseen. Sillä siitä tulikin vähän omatekosempi/henkilökohtaisempi.
Itse sain hostperheeltä tälläsiä: cupcake -joulukuusenkoriste, lippu Gazillion Bubble show:hun, kahvikuppi ja Dunkin Donuts -lahjakortti... Hostäidin äidiltä sain itsetehdyn joulusukan:
Jouluruokana syötiin lohta(ei edes savustettua sellaista) ja riisiä. Ärsytti suunnattomasti, ettei tässä perheessä edes tajuta kunnon jouluruoan perään. Jouluna on tarkoitus syödä kolme kertaa päivässä samaa ruokaa ja seuraavan viikon! En ole koskaan kaivannut niin paljon kinkkua, maksalaatikkoa, perunaa, savulohta, graavilohta, paprika -Koskenlaskijaa, lihapullia ja limppua... Melkein tuli itku. Joulupäivä ei ollut mitenkään kauhean erikoinen ja vähän ahdisti, koska olen tottunut siihen, että jouluna on talo täynnä ihmisiä ja meitä oli täällä vain viisi. Joulu ei tuntunut joululta. Yhtään.
Seuraavaksi oli vuorossa uusi vuosi. Mr Divo aka Niilo tuli Suomesta asti mua moikkaamaan. Hostäiti antoi Nipan asua meidän vierashuoneessa koko sen kahden viikon ajan. Heti kun A tajusi, että Niilo osaa pelata Wii:tä, se olikin sitten siinä. Yhtäkkiä mä en enää ollutkaan yhtään kiinnostava, vaan pojat pelas lähinnä keskenänsä sitä pelikonetta.
No, siis UV:na päätettiin lähteä Nykiin katsomaan pallon pudotusta Times Squarelle Juulin ja Jasmiinan kanssa. No, ei taas mennyt niin kuin elokuvissa (varsinkaan niinkuin siinä New Years Eve -leffassa). Saavuttiin kuuden aikaan Nykiin ja yritettiin päästä Times Squaren läheisyyteen. Siinä vaiheessa poliisit oli jo sulkenut suurimman osan sinne johtavista kaduista, kunnes 59th Streetin kohdalta päästiin vähän lähemmäs... Kunnes osuttiin ihmisseinään. Oltiin kaikki neljä yhtä mieltä siitä, että me ei todellakaan seisottaisi siinä seuraavaa kuutta tuntia, ihmisten ympäröiminä, paikassa, josta me ei edes nähty mitään. Siirryttiin Central Parkiin, jossa käveltiin ja juteltiin vähän aikaa. Lähdettiin jossain vaiheessa etsimään ruokapaikkaa ja löydettiinkin sellainen diner, jossa istuttiin muutama tunti syömässä niitä samoja hampurilaisia. Lasku olikin sellanen kevyet 100 dollaria neljältä ihmiseltä. Lähemmäs keskiyötä käveltiin takaisin Keskuspuistoon ottamaan vastaan vuosi 2012. Korkattiin skumppapullo ja katsottiin upeita ilotulituksia. Kaiken kaikkiaan ihan kiva uusi vuosi!
