DO YOU SPEAK FINGLISH?

Tällä viikolla on ollut paljon tekemistä ja se on hyvä, koska melkein kaikki päivät on tähän asti ollu tosi samanlaisia. Muutenkin oon stressiholisti, joten kun kalenteri on buukattu täyteen ja koko ajan täytyy olla menossa johonkin, oon kaikista tyytyväisimmilläni.
Tänään kävin aamulla tapaamassa ekaa kertaa yhtä saksalaista au pairia. Juteltiin tunnin verran paikallisessa leivoskahvilassa, jonka jälkeen lähdin ajelemaan suoraan Darieniin(n. 15 min ajomatka) ja lounaalle Jasmiinan kanssa. J on ainoa suomalainen tässä lähistöllä, joten olin enemmän kuin innoissani siitä, että saisin pitkästä aikaa puhua suomea jonkun kanssa. Voin kertoa, ettei ollut helppoa. Vaikka on tullut skypeteltyä paljon Suomeen, niin tuntui siltä että koko ajan tarvitsi hakea sanoja, "mikäs se sana nyt olikaan suomeksi?" ja aina välillä tulikin englantia ja suomea sekaisin.
Sovittiin Jasmiinan kanssa että lähdetään ehdottomasti bilettämään jossain vaiheessa. Ainoa ongelma vaan on se, että tää toinen on -90 ja mä vasta -92, joten J pääsee laillisesti baareihin ja klubeihin, mä en. Melkein kaikki keiden kanssa oon puhunut, suosittelee hankkimaan valehenkkarit(fake ID), mutta mun täytyy kyllä miettiä että haluanko ottaa riskin ja mahdollisesti, etenkin mun tuurilla, jäädä kiinni ja joutua kotiin ennenaikaisesti. Mutta se on varma, että tipaton/biletön vuosi ei tule kuuloonkaan.


Kävin eilen A:n kanssa kenkäkaupassa, kattelemassa josko löytäisin kivat juoksulenkkarit itselleni. Yleensä kenkäshoppailu kuusivuotiaan kanssa olisi viimeinen asia mitä kukaan haluaisi tehdä, mutta oikeastaan se ei ollut hullumpaa. A katseli mun touhuja, kävi kenkähyllyä läpi sekä ehdotteli mulle mitä kenkiä voisin ostaa. Siinä pienessä ihmisessä kun asuu melkoinen kriitikko/myyntimies. Satuin ihastelemaan sellaisia kimaltelevia korkokenkiä, A tuli viereen, otti kengän käteen ja sanoi: "Nää on hienot, mutta mä luulen että tää glitteri irtoaa aika helpolla. Näistä toisista taas ei.." ja osoitti sellaisia kultaisia kimallekorkkareita. En voinut lopettaa hymyilemistä. Myöskin A:n mielestä mun olisi pitänyt ostaa itelleni sellaiset harmaat saapikkaat, koska "talvi tulee, ei enää ole mikään kesä.", lause joka oli täysin mun suusta, jota olin pojalle toitottanut kun tapeltiin siitä että kummat laitetaan kouluun jalkaan, crocsit vai lenkkarit. Rupesi väkisin naurattamaan. Lopulta kävelin kaupasta ulos normi kävelykengät kassissa, ei löytynyt lenkkareita.


Tänään A:lla on playdate, jonka jälkeen vietänkin koko illan pojan kanssa, koska hostäiti lähtee treffeille.
Huomenna onkin pitkä päivä, koska on joku juutalainen juhlapäivä, nimeltään Rosh Hashanah, ja se tarkoittaa että kaikilla on vapaapäivä koulusta, uskonnosta riippumatta.

                 Kyllä, meillä on akvaariossa sammakko, joka asuu Paavo Pesusienen ananaksessa.

NOHO'S IN SOHO

Viikko sitten sunnuntaina oli mun ensimmäinen LCC-tapaaminen, Scavenger Hunt, joka olikin vähän isompaa mittaluokkaa. Tapasin juna-asemalla Alicen ja Saran(Ruotsi) sekä kaksi itävaltalaista tyttöä. Päästyämme Grand Centralin asemalle otettiin taksi. Nyt voin rastittaa mun "TO DO IN NYC" -listalta kohdan: [x] aja keltaisella taksilla.
Meidän kuski vaan ei yhtään tiennyt mihin sen pitää mennä ja sen takia ajelu kesti ja maksoi enemmän kuin olis pitänyt. Kun sitten päästiin määränpäähän, aukiolle oli kerääntynyt joukko muitakin au paireja.
Koko tapaamisen idea oli jakaantua muutaman hengen ryhmiin ja suorittaa joukko tehtäviä, esim. ottakaa kuva kahdesta patsaasta jossain tietyssä paikassa. Ja tää oli siis kilpailu. Liittouduin Alicen ja Marian(ruotsalainen, mutta suomalaiset juuret ja sukunimi!) kanssa, mutta me ei jaksettu tehdä koko juttua kuin ehkä puolisen tuntia, ennenkuin luovutettiin. Alicen ja Marian au pair-kaveri Olivia saapui vähän myöhässä ja siinä vaiheessa me oltiin jo luovutettu. Päätettiin, että käytettäis päivä shoppailuun, joten käveltiin aukiolta Broadway -katua eteenpäin, kunnes saavuttiin SoHoon.
SoHo on Ala-Manhattanilla ja nimitys tulee sanoista SOuth of HOuston(Street). Alue on tunnettu designer-vaateliikkeistä ja taidegallerioista. Koko alueen fiilis on ihan erilainen kuin Times Squarella tai sen läheisyydessä. SoHossa on enemmän urbaani tai boheemi tunnelma.

Lounaalla me käytiin sellaisessa ihanassa, pikkuisessa ranskalaisbistrossa, jossa oli joka pöydässä vahakyniä, joilla asiakkaat pystyy piirtelemään isoihin papereihin, jotka toimi tavallaan pöytäliinoina. Tilasin pannukakkuja hedelmillä, sairaan hyvää!

Päivän aikana sain ainakin reenattua mun ruotsinkieltä, koska kaikki muut meidän porukassa oli ruotsalaisia paitsi minä. Ymmärsin ehkä 40% kaikesta siitä, mitä tytöt puhu keskenään, mutta en osaa puhua svenskaa tarpeeksi osallistuakseni keskusteluun. Alice sanoi, että meidän suomalaisten puhuma ruotsi on niin söötin kuuloista ja niillä on jopa oma sana sille: "mumintrollska". Eli me suomalaiset puhutaan ruotsalaisten mielestä Muumiruotsia. Nauroin ja myönsin, että meillä on kyllä ihan eri aksentti, mutta jos se kuulostaa söpöltä, niin mikäs siinä sitten. Pakko sanoa, että mielummin hengailen ruotsalais- kuin saksalaisporukan kanssa, koska mun saksan taito on nykyään niin paljon huonompi kuin joskus yläasteella ja ruotsia sentään vielä ymmärrän.

                                    Ihanat SoHo -kengät, $12.99 (n.9,7e), Necessary Clothing

CATCHING UP

Pitäis varmaan alkaa ottaa kiinni näitä blogittomia päiviä ja ruveta päivitteleen tänne.

Mitäs kaikkea oonkaan jättänyt kertomatta tässä välissä? Ainiin, joku taisi kysellä että opiskelenko mä?
Vastaus: Kyllä. Olen yhdellä kurssilla viereisen kaupungin collegessa ja kurssin nimi on 'Entrepreneurship & Small Business Management' eli suomeksi yrittäjyyttä ja pienyritysten johtamista. Käyn tunnilla maanantai- ja torstai-aamuisin, ei tästä kestä ajaa kuin joku 10-13min riippuen ruuhkasta highwaylla. Mitään varsinaisia läksyjähän mulla ei ole eikä mun tartte osallistua kokeisiin tai kirjottaa esseitä. Yleensä yhdellä kurssille päästetään max. 2 au pairia, joten mun lisäksi siellä on yksi saksalainen tyttö. Me vaan lähinnä kuunnellaan mitä siellä puhutaan. Opettajana meillä on sellanen intialainen mies, joka kyllä puhuu hyvää englantia, mutta se sen aksentti on tosi vahva (Vrt. Simpsoneiden Apu).

Mitäs muuta... Liityin kuntosalille, vihdosta viimein. Maksaa $49/kk eli se on joku 13 dollaria joka viikko pois mun palkasta, mutta eipä haittaa. Oon hankkinut kuntosalikorttia tässä nyt kolme vuotta, mut ennen mulla ei ollut rahaa siihen saati aikaa. Nyt kun ei tarvitse huolehtia koulujutuista ja A:n koulussaoloaikana mulla on usein aika tylsää, niin voinpa käyttää senkin sit hyödyksi. Siellä salilla näytti olevan tosi monipuolisesti laitteita ja sit ryhmätunteja, esim. Zumbaa, jota odotan innolla. Mikäs sen parempi käynnistys keskiviikkopäiville kuin aamuinen salsabeat? Paitsi tietysti joku lihaksikas hottis, joka sattuis oleen siellä samaan aikaan mun kanssa...

Vaikka mulla oli huono alkuviikko, niin yleisesti ottaen oon tyytyväinen mun elämääni tällä hetkellä. En haluais olla missään muussa hostperheessä, ainakaan kun muiden au pairien juttuja kuuntelee... Ja tunne taitaa olla molemminpuolinen, koska yks päivä tuli hostäidiltä kesken päivän tekstari: "How did I get so lucky to have you as our au pair?" Kieltämättä mua vähän epäilytti vielä sillon Suomessa, koska tää mun nykyinen perhe oli mun ensimmäinen match ja se ei välttämättä ole aina se paras, tai ainakin niin ne Cultural Carella väittää. Mutta onneksi otin riskin ja toimin nopeasti, enkä vielä ole katunut mun päätöstä, vaikken asukaan missään Californiassa. Mutta ainakin saan käydä New Yorkissa ihan kyllästymiseen asti ja sitä mahdollisuutta ei ihan kaikilla olekaan. On se vaan edelleen kyllä hassua, että voin hypätä junaan vaikka joka viikonloppu ja mennä Nykiin. Saman vaivan nään, kun ottaisin kotikaupungista Suomessa vaikka bussin Tampereelle. Ero siinä vaan on se, että mä pääsen ilmaiseksi Manhattanille, kun taas reissu Tampereelle kevensi mun lompakkoa yhteensä melkein yhdeksällä eurolla joka kerta...

Viime sunnuntaina oli Scavenger Hunt, mun ensimmäinen LCC-meeting, joka olikin vähän isompaa mittaluokkaa. Siitä kirjotan sit seuraavaksi.

STUPID MONDAY

Ihmeellistä, kuinka helvetin pieleen yksi päivä voi mennä. Kaikki alkoi heti aamusta, kun hostäiti tuli koputteleen ovelle ja sanoi että mun tarvii ajaa se juna-asemalle 10 minuutin päästä. Toinen silmä kourassa kiirehdin alas ja ulos. Kun tultiin A:n kanssa takaisin kotiin, huomasin että mulla ei ollut avaimia. Siinä vaiheessa pääsi säkillinen kirosanoja suusta(suomeksi tietty). Tekstasin hostäidille tilanteesta ja se sanoi hyppäävänsä junasta seuraavalla asemalla, jotta saadaan sen avaimet. Mun ansiosta hostmom myöhästyi töistä muutamalla minuutilla ja me oltiin A:n kanssa aikataulusta puoli tuntia jäljessä.

Lopulta kun päästiin sisälle, mulla oli 15 min aikaa tehdä A:lle aamupala, pukee se ja pestä hampaat, antaa lääke, pakata lounas ja snack koulureppuun ja saada poika ulos ovesta ja bussiin. Onneksi olen hyvä suoriutumaan paineen alla, joten sain kaiken tehtyä ajoissa eikä A myöhästynyt koulusta.
Paskan aamun lisäksi nukahdin kesken päivän ja heräsin 5 min ennen kuin mun piti olla bussipysäkillä hakemassa hoitamaani lasta. Ja vielä sivumainintana ostin vääriä juttuja kaupasta, myöhästyin tunnilta ja unohdin syöttää kalat.
Ei ihan ollut mun päivä.

STREP -UTATION

Hullua, tänään tuli kuukausi USA:ssa täyteen. Oon tutustunut viimesen viikon aikana neljään au pairiin, kolmeen ruotsalaiseen(Alice, Astrid ja Ellen) ja yhteen saksalaiseen(Sina). Täälläpäin kun ei suomalaisia olekaan.
Tosi mukavia tyttöjä, varsinkin Alice, joka on onneksi paljon samanluontoinen kun mä. Kaipasinkin jo uusia kavereita, kun alkoi olla hirmuinen ikävä niitä, jotka jäi Suomeen... Välillä tuntuu siltä, että "vitsi kun se ja se ei ole täällä" ja "voisinpa jakaa tän niitten kanssa" ja joutuu elämään päivät niiden kanssa, jotka ei tunne sua yhtä hyvin. Facebook ja Skype ei korjaa kaikkea. Mutta mun täytyy pitää yllä mun mainetta, joten ei saa herkistellä. Haha.

Tänään jouduin hakeen A:n koulusta kesken päivän, kun hostäidille oli tullut soitto terveydenhoitajan vastaanotolta. Myöhemmin vein pojan lääkäriin. Koko amerikkalainen terveydenhoitohan on tunnetusti perseestä, paitsi tässä kaupungissa. Of course, ensimmäiseksi lääkärin vastaanotolla haluttiin vakuutuskortti. Ilman sitä sinne ei ole mitään asiaa. Itse lastenlääkäri oli aivan ihana vanhempi mies, jolla on mahtava taito käsitellä lapsia. Sen piti ottaa näyte A:n kurkusta ja poikahan meni ihan lukkoon heti, kun ruvettiin puhumaan tikulla sörkkimisestä. Oltiin tosi lähellä itkukohtausta, mutta tää mies harhautti poikaa sen verran, että näytteenotto onnistui mahdollisimman kivuttomasti. Miksei Suomessa voi olla enemmän tälläisiä lääkäreitä?
Koko päivä meni pojan nukkuessa. Sairas lapsi on onneksi aika helppo hoidettava yleensä. A:lla todettiin strep throat eli kurkunpääntulehdus. Lyönpä vetoa, että se on kohta mullakin...


Takaisin Frendien uusintojen pariin. Eihän niitä ookkaan katottu kuin 28374 kertaa.

40 BRUISES LATER

Tää viikonloppu meni ihan hujauksessa, mulla ei ole mitään hajua mihin se katosi.
Käytiin A:n koululla sekä lauantaina että tänään pelaamassa jalkapalloa ja pyöräilemässä. Olin yllättävän aktiivinen ja nyt mun lihakset on kipeet. Varsinkin vatsalihakset, koska naurettiin hostäidin kanssa koko ajan tänään sellasta väsynyttä naurua ja heitettiin huonoa läppää. A oli varmaan aika hämmentynyt, koska se ei tiennyt mille me naurettiin. Me vaan lähinnä pilkattiin vitsillä toisiamme kilpaa ja kommentoitiin viereisellä kentällä pelaavia keski-ikäisiä miehiä.
Syy siihen, miks oltiin niin väsyneitä ylipäänsä, oli oikeestaan mun vika, tavallaan. Olin itse koko eilisen yön hereillä alakerrassa, pelasin Facessa Magic Towers Solitairea(ja tein uuden henkilökohtaisen ennätyksen, FYI.), koska en saanut unta eikä tehnyt mieli pyöriä sängyssä tuntikausia. Joskus kolmen aikaan hostmom ilmestyi mun seuraksi ja me juteltiin kuuteen asti aamulla. Menin siis seittemältä aamulla nukkuun ja heräsin joskus kahdentoista aikaan. Mutta juu, A oli tosi hyvällä tuulella tänä viikonloppuna ja osaksi varmaan siksi että saatiin sitä vähän väsytettyä kaikella toiminnalla. Hostäiti meinaa vielä ilmoittaa pojan jalkkisjoukkueeseen ens viikon aikana. Mun mielestä se ei oo yhtään huono idea, jalkapallo on just hyvä harrastus tälle vilkkaalle energiapakkaukselle.

Täällä päin maailmaa on vieläkin ihan kesäsäät, olin koko viikonlopun hellevaatteissa. Suomalaisen näkökulmasta on hassua, että voin hankkia rusketuksen vielä keskellä syyskuuta.

Yks päivä viime kuussa piirreltiin takaoveen ikkunaväreillä. Ne oli niin kivoja, että taidankin lähettää niitä laatikossa Suomeen pikkuveljille. Äiti varmaan tykkää kauheesti. Haha.

Pakko sanoa, että oon valitettavasti koukussa Keeping Up With the Kardashians -ohjelmaan. Se on yhtä turha kuin BB eikä ollut tosiaankaan tarkoitus seurata sitä, mutta jotenkin kanava aina kääntyy E!:lle.
Awesome.

PRETTY WHITE RUSSIAN

Vau, onko siitä jo viikko, kun viimeksi postasin? Huhhuh. En vaan oo millään ehtinyt/jaksanut/ tai mitä muita tekosyitä niitä nyt on. Lisäksi oon ollut tosi väsynyt viime aikoina, mikä johtuu varmaan siitä, että pompin hereillä aina 1a.m - 2a.m asti. Hostäiti vitsailee, että oon "insomniac" eli unettomuudesta kärsivä. En nuku yöllä ja jos nukun, niin en kauaa. Okei, no viime sunnuntaina heräsin vasta kahdelta päivällä ja nukuin siis 12 tuntia, mutta sitä ei lasketa. Minkä mä sille voin, jos mulla on niin mahdottomasti energiaa öisin?

Viime lauantain ja maanantain vietin New Yorkissa. Ah, kuinka vaan rakastan sitä kaupunkia. Pääsen käymään siellä onneksi ilmaiseksi aina viikonloppuisin, koska hostmomilla on työnsä puolesta junapassi, jota se auliisti lainailee mulle. Normaalisti se maksais $15/suunta. Ja sen lisäksi rakastuin yhteen vaatekauppaan nimeltä Forever 21. Times Squaren F21 on nelikerroksinen taivas. En oo ikinä tykänny shoppailla, koska A) Suomessa on niin kallista ja B) mulla ei oo ikinä rahaa, varsinkaan vaatteisiin, mutta tässä paikassa voisin viettää vaikka koko päivän.

Lauantain hengailin Johannan ja yhden saksalaistytön kanssa, kierreltiin kaupoissa ja tavattiin ehkä maailman töykeimmät Subway -työntekijät. Ilmeisesti nää franchising -ravintolat on niitä, mihin kaikki maahanmuuttajat menee täällä töihin. Suomessa ne on Pizza-Kebab Centerit, USA:ssa McDonalds/Subway/Burger King.
Kaikissa isoissa kaupungeissa on tunnetusti kerjäläisiä ja matkalla Grand Centralin juna-asemalle nähtiin mies, joka istui kadunvarressa edessään kyltti: "For $5 I will listen to your problems". Hajoiltiin Johannan kanssa ja meinasin jo antaa sille äijälle pari dollaria pelkästään sen omaperäisestä ideasta. Halvempi se kai on kuin monet psykologit/terapeutit, veikkaisin.

Maanantaina oli Labor Day eli kansallinen vapaapäivä ja mentiin Evan kanssa käymään kaupoissa sekä Madame Tussauds'in vahakabinetissa. Se oli aika kivaa, kuvia tulee myöhemmin koska ne on kaikki Evalla.
Junassa takaisinpäin juteltiin yhden jenkkitytön kanssa, joka sano etten näytä suomalaiselta vaan ihan venäläiseltä. "But a pretty russian!" Whatever that means... 

                       Pidettiin Evan kanssa kolmella dollarilla hauskaa Forever 21:n photoboothissa...

Sanotaan, että kesä loppuu Labor Day'hin ja täällä on ollutkin siitä asti vesisadetta, mutta tänään paistaa aurinko.

Uusia harmaita hiuksia talon kuusivuotias aiheuttaa mulle nykyään siksi, että A:n isä päätti ostaa pojalleen iPadin. Öh, hello?! Mihin ekaluokkalainen sellasta tarvitsee? "Se on oppimista varten." Juu, tottakai. Onhan siihen ladattu mm. matematiikka -appseja yms., mutta turha luulla että se jää siihen. A:n tietokoneella istumisen, telkkarin vahtaamisen ja Nintendo DS:n pelaamisen lisäksi mun täytyy nyt rajoittaa pojan iPadin käyttöä. Ihan niinkun noissa muissa elektroniikkavempaimissa ei ollut tarpeeksi vänkäämistä? 
Tällä perheen AINOALLA lapsella on muutenkin enemmän leluja kuin on tarpeellista/terveellistä ja sille annetaan $500 dollarin leikkikalu. Ei voi muuta sanoa kuin että mahtavaa, kyllä mullekin kelpais. Suoraan sanottuna hostmom on valmis repimään hiuksiaan, kun ex-mies ostelee joka viikko A:lle jonkun lelun. Saadaan kaks lelua ulos, neljä tulee sisään.


Näiden tunnelmien myötä, hyvää yötä. Tai siis huomenta, Suomi.

GROUNDHOG DAY

A:n ensimmäinen koulupäivä! Aamulla oli pienet "muotikuvaukset" pihalla, hostäiti halusi ottaa kuvia tärkeästä hetkestä. 8:15 A:n isä saapui pihaan ja ne lähti ajaan koululle. Siitä 7 tuntia eteenpäin; MY TIME!
Nautin uudesta vapaudestani ja tein raejuustolättyjä aamupalaksi, katselin Good Morning Americaa.
Loppupäivän hengailin talossa, siivoilin A:n leluja ja luukutin musiikkia alakerran tietokoneelta. En meinannut edes kuulla ovikelloa, kun naapurin äijä tuli kyselemään jatkojohtoaan. 

Kello 15:15 menin pihalle odottamaan koulubussia -- se saapui vasta 40min myöhemmin. Bussikuski selitti mulle kuinka kaikki lapset ei tienneet millä pysäkillä niitten piti jäädä ja ne pakotti sen pysähtyyn kaikkien talon eteen erikseen. Eipä oo helppoa olla bussikuski.

Onneksi pikkujätkä oli hyvällä tuulella ja oli aika iisi muutamatuntinen ennen kuin hostmom tuli töistä. Sen neljän tunnin aikana ehdittiin: lukea dinokirjaa, syödä välipalaa, katsoa Ice Age 3:sta, käydä kahdessa kaupassa, syödä kalapuikkoja ja pystyttää Chuckielle ansa takapihalle.

Chuckie(hostmomin nimittämä) on groundhog(eli mikäs se ny olikaan suomeksi.. niin siis metsämurmeli) ja se käy vähän väliä kaivamassa kuoppia tonne takapihalle. A on päättänyt pyydystää sen ja kuljettaa sen jonnekin metsäalueelle, kauaksi täältä. No, tänään me haettiin playroomista yksi lelulaatikko, laitettiin syötiksi mansikka ja keppi tueksi. Voilà!

                                        Jos tällä ei saa murmelia kiinni, niin ei kyllä sit millään...




Huomenna tulee LCC(Local Childcare Coordinator) käymään. On käytäntö, että LCC vierailee au pairin luona noin kahden viikon päästä perheeseen saapumisesta, tarkistamaan että mua ei nälkiinnytetä ja että en esim. asu komerossa portaiden alla, vaan ihan normaalioloissa.

Eilen mulla oli mielettömästi energiaa vielä yhdeltä aamuyöllä, ehkä tänään pääsen nukkuun ajoissa.